Nintendon Wii-konsolin valmistus lopetettiin lokakuun lopussa, ja näin tämä mullistava pelikone siirtyy hyvin ansaitulle eläkkeelle muiden retrokoneiden joukkoon. Elinkaarensa aikana sitä myytiin yli sata miljoonaa kappaletta, ja sen voi sanoa olleen monin tavoin tämän laitesukupolven kiistaton voittaja – eikä nyt puhuta vain myyntiluvuista.
Kun Wii vuonna 2006 julkaistiin, siihen suhtauduttiin varsin vähätellen. Sen nimelle naureskeltiin, sen kapulaohjainta ihmeteltiin ja alitehoista rautaa kauhisteltiin – eihän se kykene edes teräväpiirtografiikkaan toisin kuin Xbox 360 tai PlayStation 3. Eikä julkaisussa ollut edes uutta Mario-peliä! Mutta kuinka sitten kävikään?
Wii onnistui siinä, missä Sonyn ja Microsoftin pelikoneet eivät onnistuneet. Se laajensi pelaamista reilusti tosipelaajayleisön ulkopuolelle ja sai lukuisat sellaiset ihmiset kiinnostumaan pelaamisesta, jotka eivät koskaan aiemmin sitä olleet edes kokeilleet. Kaukosäädintä muistuttavan liikkeentunnistusohjaimen käytön tajusi helposti, ja monet Wiin ensimmäiset pelit käyttivät vain sitä pelaamiseen. Konsolin mukana tullut Wii Sports oli monien ainoa peli laitteelle, mutta samalla myös syy sen ostamiseen. Toki myös Nintendo-pelien tosipelaajafanit saivat osansa tutuista pelisarjoista ja uusista liikkeentunnistusohjausta hyödyntävistä peleistä, mutta nimenomaan uusi yleisö otti koneen omakseen.
Wiin myötä pelaaminen pääsi valtavirtamedioiden otsikoihin pitkästä aikaa positiivisessa valossa. Sen sijaan, että olisi puhuttu pelien väkivaltaisuudesta tai niiden vaikutuksesta väkivaltarikoksiin, puhuttiinkin vanhainkotien Wiillä pelaavista asukkaista ja Wii Fitin kotikuntoilusta.
Alun epäluulot karisivat Wiin suosion jälkeen myös muissa leireissä, ja sekä Microsoft että Sony tekivät liikkeentunnistusohjauksesta omat versionsa omille koneilleen. Mutta Wiin suosion tasolle liikkeentunnistus ei niillä koskaan noussut – eikä noussut myöskään Wiin seuraajalla Wii U:lla.
Wii U:n surkean menestyksen syytä on ihmetelty koko kulunut vuosi. Miksi Wii räjäytti pankin, mutta Wii U hädin tuskin pysyy jaloillaan? Syy voi hyvinkin löytyä Wiin suosion salaisuudesta. Se tarjosi lyhyitä ja välittömiä pelikokemuksia, helposti omaksuttavan ohjauksen sekä yksinkertaisen pelattavuuden, johon suuri yleisö tarttui. Samaa tekevät kuitenkin tänä päivänä mobiilipelit laitteella, joka kaikilta löytyy – erillistä pelikonetta ei tarvita.
Wii U:lla ja Nintendolla on siis palaverin paikka sen suhteen, keitä ja miten se yrittää uudella pelikoneella tavoitella, mutta Wiin menestystä se ei vähennä. Siitä tuli työnimensä kaltainen pelaamisen vallankumous, vaikka se nyt näyttääkin jääneen aikansa ihmeeksi.
Miika Huttunen,
Pelaaja-lehden päätoimittaja
Pääkirjoitus on julkaistu Pelaaja-lehden 134 marraskuun numeron pääkirjoituksena.
Kommentit
Minulla se Sport ja Sport resort olivat juuri syy ostamiseen ja en muita pelejä oikeastaan hankkinut sille, paitsi star warssin ja Avatarin. Molemmat sopivat sille hyvin.
En tullut hd aika kauteen kuin vasta vuosi sitten, joten reso ei haitannut yhtään.
Wiin menestymistä ei käy kiistäminen ja Nintendo teki komean comebackin Ninttendo 64:n ja erityisesti Gamecuben jälkeen. Tajusivat että eivät pysty myynneissä kilpailemaan Sonyn ja Microsoftin kanssa "perinteisellä" tavalla (ts. pääasiallinen muutos edelliseen sukupolveen on lähinnä tehojen lisäys).
Tästä huolimatta Wii menestyi viimeisinä vuosinaan selkeästi huonommin alkuun nähden. Monien ongelmien kanssa painiva Wii U osoittaa kuinka paljon Nintendon konsoli kiinnostaa ilman Wii Sportsia (tai muuta vallankumouksellista "gimmickiä", gamepad ei ole sellainen) muitakin kuin Nintendon fanipoikia. Voikin olla niin, että PS3 (ja ehkä jopa 360) kuroo Wiin eron jos ei lähes niin ainakin melkein umpeen. Suurilla kehittyvillä markkinoilla PS3:lle nimittäin riittää aivan varmasti tilausta ja Sonyn brändi on erittäin vahva. Wii on kuollut ja kuopattu valmistuksen pian loppuessa.
Eri pelejä Wiille tuli hommattua 18 kpl. Vielä on kymmenkuta, jotka kiinnostaisi hommata.
Hyvä laite, jolla pelaa edelleen.