Assassin's Creed II: Arvekari Ezion jalanjäljillä / Blogit / pelaaja.fi

Assassin's Creed II: Arvekari Ezion jalanjäljillä

4.11.2009 // Kirjoittanut: Ville Arvekari
28

Kirjoittaessani tätä alustusta on perjantai-ilta, 23. päivä lokakuuta, ja olen juuri saapunut toimistolta kotiin viimeisteltyäni viimeiset suuremmista urakoistani Pelaajan marraskuun numeroa varten. Taittajamme Lasse ja Minna, toimitussihteerimme Katriina sekä WoW-lehden parissa painivat Huttunen ja Pyykkönen jäivät vielä toimistolle ahertamaan kahvin voimin. On taas se tuttu aika kuusta, kun lehdet ovat piakkoin menossa painoon.

Kotimatkalla huomioni siirtyi muiden askareiden ohella tuleviin DigiExpo 2009 -messuihin sekä joulukuun Pelaaja-lehteen. Eteenpäin katsomisen lisäksi ajatukset harhailivat myös taaksepäin, sillä viime vuonna tähän aikaan vietin ensimmäistä viikkoani H-Townin toimistolla. Vaikea uskoa, että siitä on todella kulunut jo vuosi, vaikka kaikenlaista onkin jo ehtinyt tapahtua matkan varrella. Näihin lukeutuu hiljattainen työmatka Italiaan, johon pyrin tässä blogahduksessa pääsääntöisesti keskittymään.

Tähän väliin haluan kuitenkin nopeasti kiittää kaikkia lukijoita, ja miksei myös työtovereita, jotka ovat vuoden varrella jaksaneet antaa palautetta tekemistäni artikkeleista, arvosteluista, uutisista sekä tietenkin jäätävistä hetkistäni podcasteissa ja PelaajaHD-videoissa. Palaute on aina tervetullutta, olipa se sitten ansaitsematta positiivista tai rakentavasti negatiivista.

Nokka kohti Italiaa

Heti alkuun tietovisakysymys. Mihin lähiaikoihin ilmestyvään peliin liittyy renessanssiajan Italia?

ac2_s_033_venice

No, Assassin’s Creed II:een tietenkin. Muinaisten salamurhaajien edesottamuksia päästään koluamaan ensi kuun lopulla, mutta Ubisoft järjesti toissaviikolla pienen promootiotapahtuman pelin tiimoilta, missäs muualla kuin itse pelin maisemissa Italiassa – tarkalleen ottaen Firenzen historiaa ja taidetta pursuavissa maisemissa.

Matkapäivät mukaan luettuna kolmeen päivään rutistetun reissun aikana oli tarkoitus tutustua Assassin’s Creed II:n ohella sen sydämenä ja inspiraationa toimivaan maahan, jonka historiaan peli ja sen tapahtumat on kiedottu. Pelissä nähtävistä kaupungeista juuri Firenze toimii pelin alkutaipaleena, sillä se on pääsankarin Ezio Auditoren kotiseutua.

Lähtö Helsinki-Vantaan lentokentälle koitti varhain tiistaiaamuna 13. lokakuuta, josta matkan oli tarkoitus jatkua Zürichin kautta Firenzeen. Olin hieman hermostunut, sillä en ole matkustellut omatoimisesti kovinkaan montaa kertaa rakasta naapurimaatamme Ruotsia lukuun ottamatta. Nykyisten lentoturvamääräyksien määräämät nesterajoitukset käsimatkatavaroissa aiheuttivat pientä päänvaivaa, mutta onneksi turvatarkastajien huomaan ei tarvinnut jättää mitään. Yhtä onnekas ei ollut itseäni edeltänyt naishenkilö, joka jäi harmittelemaan tarkastajien takavarikoimaa isoa ja kallista hajuvesipulloa.

Jonkinmoiseksi huojennukseksi olin bongaavinani Zürichin koneen jonosta myös Pelaajan avustaviin lukeutuvan Jukka O. Kauppisen, ja koneessa pääsinkin tervehtimään miestä. Molemmilla oli sama määränpää edessä. Eipä hermoiluun olisi ollut muutoinkaan tarvetta, sillä kontaktimme Fredrik Ubisoftilta sekä muut skandinaavitoimittajat liittyivät seuraamme välilaskulla Zürichissä.

Arviolta kuusi tuntia kotiovelta lähtemisen jälkeen saavuimme Firenzeen ja pääsimme pian tutustumaan italialaisiin maisemiin ja liikenteeseen noin 20-minuuttisen taksimatkan verran. Hulppeita maisemia ihastellessa tuli todettua, että puheet Välimeren alueen hurjapäisistä autoilijoista tuntuvat pitävän paikkansa. Päiväsaikaan oli myös sangen lämmintä, joten matkatavaroihin pakatut paksut paidat tuntuivat ainakin tuolloin vielä huonolta idealta.

Huvila, viihdykettä ja sukujuuria

Matkan aikana varsinaisia avainpaikkoja oli kaksi: Firenzen keskusta sekä hieman syrjemmässä oleva Medicea di Lillianon huvila. Tämän takia hotellimme oli keskellä ei mitään, jotta matkaa kumpaankin pääkohteeseen olisi tasapuolisesti. Päivä oli jo pitkällä, kun kokoonpanomme kokoontui hotellin aulassa illan päämääräämme, Medicea di Lillianoa, kohti. Kyseessä on 1400-luvulla Firenzen kaupunkia hallinneen Medici-suvunkin käytössä ollut huvila, jossa nykyisin asuva perhe oli vuokrannut suuren osan tiloistaan pelin esittelyä varten. Puitteet olivat siis sangen hulppeat.

p1050499

p1050501

Tiistai-iltana keskityimme pitkälti ilmapiiristä, italialaisesta ruoasta, viinistä ja toistemme seurasta nauttimiseen. Muutamaan otteeseen kuului pientä naljailua siitä, kuinka muiden pitäisi pitää varansa Suomi-osaston päästessä käsiksi viinitarjoiluun. Pojat taisivat luulla jäävänsä ilman, mutta piti stereotypiaa hieman rikkoa, töitähän Firenzeen tultiin tekemään. Paikalla oli lukuisia toimittajia ympäri maailmaa sekä tietenkin Assassin’s Creed II:n kehittäjätiimiä, kuten luova suunnittelija ja vastaava tuottaja Patrice Désilets, käsikirjoittaja Corey May sekä muuta henkilöstöä.

Illan viiletessä mukaan napattu pitkähihainen paita oli kuin olikin fiksu veto, jota hytisevät espanjalaistoimittajat eivät olleet keksineet. Muutoinkin ilta sujui rattoisissa merkeissä, sillä ohjelmaa riitti 1400-luvun hengessä. Tarjoilijat olivat pukeutuneet ajankohdan mukaisesti, pihalla nähtiin taistelunäytöksiä sekä vieraita viihdytti – ja omalla tavallaan myös piinasi – erityinen monitoimimies, joka valitsi satunnaisesti uhreja esityksiinsä. Illan mittaan mies vaihtoi rooliasuaan useammin kuin Natalie Portman Star Wars -esiosissa, muun muassa miekannielijästä tulennielijään. Onnistuipa herralta myös puujaloilla kävely sekä italialaisten runojen lausunta, joskin jälkimmäisten sanomat menivät ilmeistä päätellen ainakin meiltä skanditoimittajilta täysin yli hilseen. Itsehän olen oppinut olemattomat italian kielen taitoni Mariolta ja Luigilta.

p1050490

p1050511

p1050522

p1050526

p1050536

Hyvin peri-italialaisen illallisen jälkeen meitä odotti pieni Assassin’s Creed II -aiheinen ohjelmanumero ennen hotelliin suuntaamista. Kiipesimme huvilan toiseen kerrokseen katsomaan ComicConissa julkistetuista Assassin’s Creed: Lineage -lyhytelokuvista ensimmäisen, joka esitteli Ezion suureen seikkailuun johtavia tapahtumia.

Elokuvassa seurataan Ezion isän edesottamuksia sekä puidaan muutamia oikeita historiallisia tapahtumia, jotka ovat sidottu pelin juoneen. Elokuvanautintoa sen suuremmin pilaamatta todettakoon, että kyseessä on viihdyttävä katselukokemus peliin liittyväksi sivuprojektiksi. Se sisältää sujuvaa näyttelytyötä, ja useissa rooleissa nähdäänkin samaiset näyttelijät kuin itse pelissä. Ubisoftin edustajien mukaan olikin tärkeää, että Assassin’s Creedin universumi pysyisi esitysmuodon vaihdoksesta huolimatta yhtenäisenä. Elokuvan tietokonetehosteista vastaa sen sijaan Ubisoftin Hybride Technologies -efektistudio, ja ne vaikuttivat sangen toimivilta.

Yhteensä näitä noin viidentoista minuutin mittaisia pätkiä on luvassa kolme kappaletta. Jokainen voi todeta itse, miten hyvin kokonaisuus itseensä uppoaa, sillä Assassin’s Creed: Lineagen ensimmäisen osa on saapunut verkkolevitykseen hiljattain.

Lyhytelokuvan ensimmäisen osan voi katsastaa täältä!

acl_o_finalstills_09

Muutamia otoksia Assassin's Creed: Lineage -lyhytelokuvasta

acl_o_finalstills_07

Turistina Ezion kotikonnuilla

Pikakelaus keskiviikkoaamuun. Olimme suunnanneet Firenzen keskustaan, jossa tarkoituksena oli tutustua kaupungin tunnetuimpiin maamerkkeihin, jotka löytyvät myös Assassin’s Creed II:n 1400-luvun Firenzestä. Turistikiertuetta veti käsikirjoittaja Mayn ohella Marcello Simonetta, joka on yksi pelinkehittäjiä avustaneista historioitsijoista. Saavuttuamme ensimmäiselle kohteellemme, Santa Maria Novellan basilikalle, hän kertoi kehittäjien ottaneen pelkästään Firenzestä 30 000 valokuvaa virtuaalivastineen mallintamista varten. Historioitsijoiden avulla miljööt on saatu aikakauden mukaisiksi, tietenkin tiettyjen taiteellisten vapauksien kera. Monien muiden kohteidemme tavoin Santa Maria Novella nähdään pelissä jopa tehtävän merkeissä.

p1050562

Santa Maria Novella. Eräässä pelissä olevassa tehtävässä Ezion on päästävä oikealla näkyvää porttia vartioivien sotilaiden ohitse.

p1050564

Portin takaa avartuu seuraavanlainen näkymä.

Seuraava matkakohde oli Santa Maria del Fioren katedraali, jossa pysähdymme hieman pidemmäksi aikaa. Simonetta kertoi, kuinka katedraalin edustalla todistettiin Medicin veljesten salamurhayritys, mikä nähtäisiin myös itse pelissä. Se, miten sankarimme Ezio liittyy tapahtumien kulkuun, lienee parasta jättää itse pelin kerrottavaksi. Mainittakoon kuitenkin, että yksi pelissä myöhemmin testaamistani tehtävistä sijoittui katedraalin kupeeseen. Siinä Ezio käy opettamassa hänen siskoaan pettävälle nuorukaiselle, ettei Auditore-suvun kanssa ole ryttyilemistä.

Ottaessamme valokuvia korkeuksiin kohoavasta katedraalista kuin mitkäkin pahaiset turistit, Simonetta pamautti seuraavan ohjelmanumeron olevan kupolin huipulle kiipeäminen. Hän ja matkassa olleet kehittäjätiimin jäsenet kertoivat jättävänsä urakan itse väliin, sillä he olivat jo kavunneet huipulle edellisen toimittajaryhmän kanssa. En ihmetellyt heidän päätöstään kavuttuani ylöspäin toinen toistaan kapeampia portaita noin 20 minuutin ajan. Siinä taisi useimmilla isoja videokameroita kantavilla toimittajilla pettää deodorantti.

p1050581

p1050619

p1050601

Kiipeilyurakan puolessavälissä pääsimme toteamaan, olimmeko kavunneet jo tarpeeksi. Tämä ei tehnyt kiipeämisestä korkeita paikkoja kammoaville toimittajille yhtään helpompaa.

p1050605

Samaiselta välietapilta kuvattu otos, joskin astetta yläviistompaan. Kyseessä siis Giorgio Vasarin ja Federico Zuccaron viimeistä tuomiota esittävä fresko kupolin sisäpinnassa.

p1050607

p1050609

p1050618

Ohessa muutamia maisemakuvia kupolin huipulta. Näitä voikin sitten verrata marraskuun lopulla Assassin’s Creed II:n maisemakattaukseen. Kiitokset myös allekirjoittaneen ikuistuksesta Kauppiselle.

Kierrosta ei voinut tehdä tutustumatta Firenzen nykyiseen kaupungintaloon, Palazzo Vecchioon, joka on toiminut myös Ezion aikoihin Firenzen kaupunkivaltion hallintoelimenä nimellä Palazzo Della Signoria. Palatsi ja sen edustalla oleva aukio ovat vuosien saatossa nähneet verenvuodatusta, sillä aukiolla on käyty lukemattomia teloituksia. Joissakin tapauksissa ruumiit ripustettiin roikkumaan palatsin ikkunoista varoituksena muille, jolloin rakennuksen seinät värjäytyivät punaisiksi verestä. Nykyisin palatsin sisäänkäyntiä vartioivat Michelangelon Daavid-patsaan kopio sekä Baccio Bandinellin Herkules ja Cacus -patsas, jotka eivät tietenkään ole osa Ezion aikaista näkymää. Assassin’s Creed II:ssa samaisella aukiolla nähdään kuitenkin taiteellisiin vapauksiin vedoten jokin alla olevista veistoksista. Jätetään bongaamisen ilo jälleen itse peliä varten.

p1050624

p1050636

p1050643

Kiertueemme viimeinen huomionarvoinen etappi oli vanha kauppasilta Ponte Vecchio, josta Ezion tarina Assassin’s Creed II:ssa varsinaisesti alkaa, josta muutama kuva vielä ohessa. Koska kaupunkikiertuetta varten oli varattu tiivis aikataulu, se oli sangen tiivis ja ehti raapaista kaikkea hyvin pintapuolisesti. Lopulta suunnistimme takaisin edellisillan rikospaikalle, Villa Medicea di Lillianolle, jossa lounastettuamme Patrice Désilets’n ja Corey Mayn kanssa pääsimme käsiksi itse Assassin’s Creed II:een.  Tällöin kaupunkikiertueen tarkoitus tuli hyvin selväksi. Pystyimme itse toteamaan kehittäjien panostuksen maisemien yksityiskohtiin.

p1050651

Ponte Vecchio etäältä

p1050654

Ponte Vecchiolla

Ai niin, itse pelikin oli ihan kiva

Testattavissa oli Assassin’s Creed II:n PlayStation 3- ja Xbox 360 -versiot, joista omalle kohdalleni osui PS3-versio. Osa pelissä testaamistani osuuksista ja piirteistä olivat tuttuja viime kuiden messuryppäiltä kantautuneista pelikuvavideoista. Aiemmin nähdystä kuvamateriaalista huolimatta oli mukava saada pelistä hieman oman käden kokemusta, mikä vakuutti ainakin kahden tunnin pelisession jälkeen, että kehittäjät ovat todella ottaneet ensimmäisen osan saaman kritiikin tarkkaan syynäykseen.

Melko pitkän alkuosion aikana Ezio ei ole vielä sonnustautunut salamurhaajaklaanin ikonimaiseen huppuun, vaan aatelissukuun kuuluva ja elämäniloa uhkuva firenzeläisnuorukainen kujeilee, seikkailee ja keimailee Firenzessä arkivaatteissaan. Kuten mainittua, miehen tarina alkaa Ponte Vecchiolta, jossa kilpailevat suvut ovat käsirysyssä keskenään. Tämä toimii pitkälti nyrkkitappeluiden koulutuksena, mutta koko Ezion siviiliosuutta voisi kutsua suureksi lämmittelyksi ennen tositoimia.

Ero ensimmäiseen Assassin’s Creediin ja sen Altaïr-päähahmoon on suuri. Ezion tarina on henkilökohtaisempi ja persoonallisempi, sillä ensimmäiset tehtävät ovat hänen perheenjäsentensä ja heidän uuden perhetuttavuutensa Leonardo da Vincin kanssa suoritettavia askareita. Välianimaatioiden määrä on kasvanut yhdessä tarinan kanssa, minkä lisäksi hahmot ovat saaneet roimasti persoonallisuutta Grand Theft Automaisten tehtävänantojen myötä. Assassin’s Creed II:ssa avarretaan myös pelin edeltäjästä tutun Desmond Milesin tarinaa nykyajassa. Miehellä päästäänkin tositoimiin heti pelin alussa, mikä tuntui virkistävältä vaihtelulta ensimmäisen osan hyvin rajoittuneisiin ja itseään toistaviin nykyaikakohtauksiin.

ac2_s_052

Itse peli tuntui mekaniikallisesti tutulta Assassin’s Creedilta, joskin astetta monipuolisempana. Erityisesti taistelut ovat kokeneet melkoisen kasvojenkohotuksen uusien liikkeiden sekä kehitettävien aseiden myötä, minkä lisäksi myös aseiden nappaaminen vihollisilta toimii näppärän oloisesti. Salamurhaajan asuun sonnustauduttua myös itse salamurhataidot astuvat kuvioihin entistä monipuolisempina, sillä vihollisia voi nirhata hihoihin kätketyillä terillä entistä useammissa tilanteissa. Myös Firenzen ja pelin muiden kaupunkien asukkaista on tällä kertaa enemmän pelillistä hyötyä esimerkiksi vihollisten harhauttamisessa, mikä virkisti testisession toimintaa mukavasti. Pelaamistani seurannut tuottaja Vincent Pontbriand halusi esitellä Firenzen lisäksi vielä Venetsiaa, jossa hän opetti gondoleilla seilaamisen saloja ja nosti esille hauskana yksityiskohtana rakennusten seinille ilmaantuneet etsintäkuulutuslappuset, joita repimällä lasketaan vihollisten tietoisuutta Eziosta. Pistin silmälle myös Ezion vaatteet, jotka kastuivat vesileikeissä näyttävästi.

Hetkeä myöhemmin pelaamistani liittyy seuraamaan pelin pelisisällöstä vastaava tuottaja Benoit Lambert, joka pyysi minua hieman sivummalla olevan konsolin ääreen. Siinä hän esitti tämän vuoden messusadosta tutuksi tulleita sivutehtäviä, joiden etsiminen ja suorittaminen on ensimmäistä lukuun ottamatta täysin vapaaehtoista. Nämä osuudet ovat suoraviivaisempaa vapaajuoksemista, jossa kyseisen jalon taidon saloja päästään harjoittamaan itse laajoja kaupunkeja selkeämmin. Vapaaehtoisten tehtävien esittäminen oli kuitenkin vasta alustus sille, mitä hän esitteli seuraavaksi.

ac2_s_083_tuscany_doubleassassinate

Pelistä löytyy erityinen linnoitus, jonka pelaajat voivat halutessaan kunnostaa seikkailun aikana kerätyllä rahalla. Toisin sanoen pelin kerättävällä valuutalla on muutakin käyttöä kuin lääkärimaksut tai tarvikkeiden ja aseiden ostaminen. Aluksi alue näyttää synkältä ja ränsistyneeltä keskiaikaiselta linnalta, mutta Lambert näyttää, kuinka siitä kehkeytyy runsailla sijoituksilla vehreä ja kansoitettu renessanssiajan huvila kauppoineen ja ihmisineen. Kyse on puhtaasti vapaaehtoisesta ahertamisesta, mutta siinä on omat etunsakin, sillä alueen elävöityessä ja avartuessa saattaa aueta uusia tarinapiirteitä ja salaisuuksia. Kaikki pelaajan keräämät esineet ja aseet päätyvät huvilan gallerioihin, joista ne saadaan myös kätevästi takaisin käyttöön. Lambertin aiemmin esittelemillä sivutehtävillä on myös roolinsa huvila-alueella, sillä keräämällä kaikkien sivutehtävien kätköistä löytyvät esineet huvilassa aukeaa sangen mainiolta kuulostava bonus...

Kaikin puolin Assassin’s Creed II:sta jäi sangen positiivinen kuva. Nähdyn ja kokeillun perusteella se tuntuu peliltä, jonka ensimmäisen Assassin’s Creedin olisi pitänyt olla. Odotan innolla, että pääsen testaamaan pelin koko versiota ajan kanssa omalta kotisohvaltani käsin.

Pelisessioiden päätteeksi pääsin haastattelemaan selkeästi väsyneen oloista Patricea, jolla oli vielä edessä viikon loppuun asti vastaavanlaisia päiviä muiden toimittajaryhmien kanssa. Hänen ja muiden kehittäjien onneksi pelin julkaisu häämöttää jo, joten lomatkin ovat melkein kulman takana. Mies kuitenkin jaksoi vitsailla ja kertoa pelistä, ja kyseisen haastattelun voi lukea vielä tämän viikon aikana Pelaajalehti.comin sisarsivustolta, Peliplaneetta.netistä.

Matkan varsinainen tarjonta ja kiireinen aikataulu oli tämän myötä pulkassa, sillä kotimatka takaisin kohti Helsinkiä alkoi torstaina heti aamutuimaan. Tähän on hyvä päättää myös tämänkertainen blogini. Katsotaan, minkälaista turistavaa seuraavalla kerralla on tarjolla. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

p1050647

ac2_s_037_florence

p1050648

ac2_s_031_venice_thiefgolure

p1050665

Kommentit

Käyttäjän LordZalor kuva
LordZalor

Hyvää työtä!!!

Käyttäjän Thompsoni kuva
Thompsoni

Hyvä blogi, ainoastaan nähtävyyksissä meinasin nukahtaa :D

Käyttäjän snap kuva
snap

En tainnut varmaan olla se sinun kokeilemasi versio sama kuin Digiexpoilla ollut bugikasa? ;) Mutta great job and keep up the good work. Tuli jo melkein yhtä isot kiksit kuin Puhan kirjoituksista.

Käyttäjän himopelaaja kuva
himopelaaja

Hyvää jälkeä ja mielenkiintoista luettavaa loppuriveihin saakka. Oli varmaan hieno matka ja AC2 aika kovasti odotellaan,joten hyvä kun siihenkin paneuduttiin hieman tekstissä. Good Job!

Käyttäjän duuferna kuva
duuferna

paljon siistejä kuvia, hjyvä hjyvä!

Käyttäjän Oce-ot kuva
Oce-ot

Peli kuulosta hyvältä. Innolla odotan julkaisua. Niin joo, blogikin ihan mukava.

Käyttäjän rioichi kuva
rioichi

Viimeinen kuva mahtava! mmm...
Tosi hyvä blogi

Käyttäjän Airus kuva
Airus

Todella hyvä blogi, Ville. Sinulta se näyttää onnistuvan ja pelikin tuntuu jo astetta paremmalta. Pyykkösen ikuisuusbloigia odotellessa... ;)

Käyttäjän hynde kuva
hynde

Mahtiblogi! Todella mielenkiintoinen italiaseikkailu. Kuvat elävöittivät blogia tuntuvasti. Tämä nosti taas odotukset huippuunsa AC2 kohtaan, jotka tippuivat expon version johdosta aika alas.

Käyttäjän Robs kuva
Robs

Tämä sai kyllä kiinnostuksen peliä kohti nousemaan aivan huimasti! Ehkä se pitäisi sittenkin ostaa.. Ja hyvä blogi kaiken kaikkiaan! Olen todella iloinen siitä että kun te bloggaatte täällä niin laitatte nykyään runsaasti kuvia, joka tekee lukemisesta paljon kiinnostavampaa. Kiitos!