Batman: Arkham Asylum ja Modern Warfare 2 -fiiliksiä

Thomas bloggaa Modern Warfare 2:n moninpelistä ja pelien venyvistä tuotantoaikatauluista, Prison Breakin naurettavuudesta ja Batman: Arkham Asylumista

14.9.2011 22:55

Call of Duty: Modern Warfare 2 ja BioShock 2

Taitaa se olla Call of Duty sittenkin? Olen katsonut Modern Warfare 2:n uuden moninpeli-trailerin jo moneen kertaan läpi, ja hyvältä näyttää. Trailerin innoittamana olen taas pelannut täysin liekeissä CoD4:n moninpeliä. Miten se voikaan olla niin viihdyttävä ja koukuttava? Kun siinä pääsee kunnolla liekkeihin, niin huh… Tosin CoD4-pelaajat tietävät myös, että silloin tällöin tulee matseja, joissa mikään ei suju niin kuin pitäisi. Mutta kun se +10 napsahtaa näytölle, kyllä se tuntuu vaan niin hyvälle!

Nykyään pelaan kaverini Rapping Martinezin suosituksesta yhdistelmällä MP5 ja Silencer, johon olen yhdistänyt perkit Deep Impact ja Extreme Conditioning. Kolmatta en enää muista. Tämä yhdistelmä toimii todella hyvin. MP5 on hyvä mutka nimenomaan lähitaisteluissa. Extreme Conditioning auttaa juoksemaan aivan vastustajan iholle asti ampumaan, koska MP5:llä ei porukkaa pitkän matkan päästä tapeta.

Pitääkin hehkuttaa, että sain Infinity Wardin Four Zero Two:lta viestiä Xbox Livessä pelatessani Monkey Islandia! Siinä sitten viestiteltiin edestakaisin Monkey Islandin mainioita miekkasolvauksia…

Modern Warfare 2:n moninpeli

Olen puhunut paljon MW2:sta kavereiden, toimituksen ja jopa Pelaaja-lehteä lukevien portsareiden kanssa. Jälkimmäiset yllättävät aina. (Redrum, whassup! Nolla, whassup!) Eniten pelkään sitä, että Infinity Ward mokaa moninpelin, koska käytännössä Call of Duty 4:n moninpeli on jo omasta mielestäni melkein täydellinen. En kaipaa oikeastaan muuta kuin uusia karttoja ja paria uutta asetta. Mitään suurempaa parannettavaa pelissä ei mielestäni ole.

Onneksi MW2:n moninpeliin ei ole tuotu esimerkiksi ajoneuvoja tai täysin turhaa ympäristön kaikkien objektien tuhottavuutta pilaamaan koko hommaa. Suoraan sanottuna minua ärsyttää se, että jengi jossain aina vaatii, että pelissä pitää olla tuhottavat ympäristöt. Miksi? Mitä iloa niistä on? Eivät ne ole erityisen hienoja Battlefield 1943:ssa, jonka grafiikka on nimenomaan objektien tuhottavuuden vuoksi hieman keskinkertaista. Jotakin pitää aina uhrata. Mainio peli tämä jälkimmäinen on kuitenkin.

MW2:n moninpeli tarjoaa ainakin valtavasti tilastoja ja videon perusteella paljon enemmän säädettävää, kuten esimerkiksi kustomoidut killstreakit. Uskon, että Infinity Wardilla on homma hanskassa – vaikka kyllä kaikesta huolimatta hieman pelottaa se, että saavatko he hiottua pelin superkuntoon. Tuotantoaikaa on kuitenkin ollut vain alle kaksi vuotta, ja sinä aikana he ovat joutuneet myös ylläpitämään Modern Warfaren moninpeliä (johon taisi äskettäin PS3:lla ilmaantua uusia huijauskeinoja).

Tuotantoaikataulut

BioShock 2 siirtyi ensi vuodelle, ja se ei suoraan sanottuna yllättänyt. Ajatellaanpa hetki tuotantoaikatauluja.

BioShock tuli myyntiin elokuussa 2007, ja tämän jälkeen 2K Boston ensin käytännössä katsoen hajosi, jonka jälkeen sen tilalle syntyi uusi 2K Marin. Tämä todennäköisesti konkretisoitui vuoden 2008 alussa, jolloin Marin-studioon alettiin palkkaamaan lisää porukkaa. On myös syytä muistaa, että Marin sijaitsee Yhdysvaltojen länsirannikolla todella kaukana Bostonista, jossa alkuperäinen BioShock-tiimi työskenteli. Porukan muuttamisessa ja kaikenlaisessa logistiikassa varmasti kesti oma aikansa.

2kmarin

2K Marinin toimisto. Oliks tää jo jossain aiemmassa blogissa? hmm

Muuttamisen ja uuden tiimin rakentamisen keskellä on vaikea tehdä peliä. Voisinkin olettaa, että BioShock 2:n tuotanto alkoi toden teolla vasta kesällä 2008. Mikäli jatko-osa olisi julkaistu alkuperäisen suunnitelman mukaan 30. lokakuuta, 2009, tuotantoaikaa olisi ollut vain reilu vuosi. Lokakuinen julkaisu olisi toisin sanoen tarkoittanut sitä, että pelin olisi pitänyt olla täysin valmiina viimeistään syyskuun puolivälissä tai heti kuukauden alussa. Levyjen painaminen, Q&A-prosessi, kustantajan ja laitevalmistajan TRC-tarkistuksen vievät nekin aina aikaa.

Usein nuo kustantajien ilmoitukset siitä, että peli on mennyt ”kultaan”, ovat muuten melkoista huuhaata. Ilmoituksen tullessa julkisuuteen peli on varmasti ollut jo täysin valmis pidemmän aikaa, ja ilmoituksen kanssa vain odotellaan sopivaa tilaisuutta. Näin viestille saadaan mahdollisimman paljon näkyvyyttä.

BioShock 2 on sen verran laaja tarinapohjainen peli, että ei sellaista yksinkertaisesti ehditä rakentamaan puolessatoista vuodessa, vaikka teknologia olisikin ollut jo valmiina ja tiimin pääjehut kokeneita.

Modern Warfare 2 on selvästi toimintapainotteisempi peli, mutta samalla Infinity Ward haluaa hioa pelinsä huippukuntoon. Tämä tarkoittaa sitä, että aikaa ei ainakaan ole liikaa. BioShock 2:n moninpelin tuotanto on ulkoistettu, mutta MW2:n tapauksessa se on tietenkin yksi pelin keskeisimmistä elementeistä, ja näin se halutaan tehdä talon sisällä.

Moninpelikenttien testaaminen vaatii valtavasti aikaa – ei siis viikkoja tai kuukausia, vaan useimmin kvartaaleja ja joskus vielä enemmänkin! Infinity Wardilla on tietenkin apua ja valtava tuotantobudjetti, mutta loppujen lopuksi päätösvalta on studiolla ja lopputuloksen on tyydytettävä kaikkia studiossa. Kaikkia ongelmia ei ratkaista rahalla, vaan nimenomaan ajalla.

2kmarin_desk

Teenage Mutant Ninja Turtles: ReShelled

TMNT: Turtles in Time on yksi kaikkien aikojen Super Nintendo -pelisuosikeistani. Pelasin sen kaverini Tuomaksen kanssa läpi ties kuinka monta kertaa. Kokeilimme peliä Villen kanssa toimistolla, ja hauskahan se oli, mutta ei se vaan enää todellakaan nappaa, kuten Super Nintendon aikoina. Päivittynyt grafiikka on mukiinmenevän näköistä, mutta kyllä tämä menee siihen pelien kategoriaan, jonka nimi on ”Vanha klassikko, jota pelataan vähän ja sitten unohdetaan”.

Batman: Arkham Asylum

pelaajamag-image2

Ne, jotka ovat seuranneet pidemmän aikaa toimintaani pelialalla, tietävät varmasti, että innostuessani jostakin pelistä innostun siitä todella kovasti. Ja kun peli muuttuu surkeaksi, kuten Pro Evolution Soccerin tapauksessa, sanon myös sitten siitä.

Nyt olen innoissani Batman: Arkham Asylumista. Panin pelin merkille aluksi lähinnä siksi, että sen tekijäryhmänä on englantilainen Rocksteady. Studio teki hyvää työtä pelillään Urban Chaos: Riot Response, joka oli tiivis ja parin hyvin käytetyn kikan (suojakilpi) varaan rakentuva toimintapeli.

Arkham Asylum on kuitenkin hillitön askel eteenpäin tuosta pelistä. Se on Rocksteadyn ensimmäinen peli PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle, mutta oppimiskäyrä ei lopputuloksessa näy, vaan Arkham Asylum on superhiottu, taidokkaasti ohjattu ja käsikirjoitettu peli, jonka tapaisia tulee harvoin vastaan. Etenkin pelin tekninen toteutus on todella kova. Ei latausaikoja, vaan järkevästi suunniteltu ympäristö, hyvänlaatuista hahmoanimaatiota, yksityiskohtaisia kenttiä, toimiva taistelujärjestelmä ja niin edelleen.

Olen Batman-fani, mutta sarjakuvia tai piirrettyjä en harrasta. Pelin ”Batman-universumi” lainaa piirretyiltä, ja sen käsikirjoittaja on sama eli Paul Dini. Hän ja Rocksteady-studion Paul Crocker ovat tehneet uskomatonta työtä käsikirjoituksen kanssa. Pelin ”flow” on todella hyvä! Meininki paranee koko ajan loppua kohden, ja Rocksteady on keksinyt useita nerokkaita toimintakohtauksia. En halua paljastaa sitä, mitä kaikkea on luvassa. Lupaan, että ymmärrätte kuitenkin mistä puhun, kun pelaatte itse peliä.

Pelasimme arvostelukoodia Pyykkösen kanssa ja soittelimme edestakaisin toisillemme sekä hehkutimme sitä, miten emme voineet kumpikaan uskoa, miten kekseliäitä ja yllätyksellisiä juttuja pelissä oikeastaan on. Tällaista tapahtuu todella harvoin, ja oikeastaan Batmania pelatessa ymmärtää sen, miten vähän todella hyviä tarinallisia pelejä onkaan. Kun minä ja Pyykkönen pelkästään katsomme yli tunnin ajan Huttusen pelaavan Batmania toimistolla, täytyyhän siinä olla jotakin erikoista. Pyykkönen on kuitenkin perisuomalainen mies, joka ei innostu turhasta, mutta Batman: Arkham Asylum on hänellekin mieleen.

batman3

Olen todella utelias kuulemaan teidän mielipiteitänne pelistä, kun se on julkaistu elokuun lopussa. Osa teistä on varmasti kanssani samaa mieltä, ja osa taas ajattelee pelin olevan ihan nähty ja Puhan hypettäneen turhasta. What else is new?

Itse pidän valtavasti siitä, miten kaikki päätarinan oheisjuttuina toimivat kerättävät kamat ja bonukset on tehty uskomattoman huolella ja siten, että ne kuuluvat täysin järkevällä tavalla Batmanin universumiin. Puhun tästä enemmän uusimman Pelaajan Batman-arvostelun toisessa mielipiteessä.

Kaikki juonen ohella tehtävät bonukset tipahtavat Riddler’s Challenge -kategoriaan, ja saavutettavaa pelissä on yhteensä 240 erilaisen jutun verran. Suoritin jokaisen näistä haasteesta, ja tällä hetkellä metsästän kaikkia pelin Trophyja PlayStation 3:n versiossa. En todellakaan jaksaisi tehdä tällaista, jos peli ei nappaisi! Mikäli peli ei ole todella loistava, bonusjututkaan eivät kyllä kiinnosta.

pelaajamag-image6

Prison Break on nähty!

Give me a fucking break!

Sarjan ensimmäinen kausi oli ihan ok, mutta jo toinen tuotantokausi alkoi olemaan aika riskiä kamaa. Kolmas kausi, jossa Michael ja kumppanit ovat ”maailman vaarallisimmassa vankilassa” Sonarassa, on aivan täysin naurettava. Sona… Siis minullakin on nyt jo naurussa pitelemistä. Niin vaarallinen paikka, että edes vanginvartijat eivät uskalla mennä sinne!

Panamassa on kuuma, joten huomasitteko miten kaikilla oli aina kamalat hikijäljet paidoissa? Koska Michaelilla on ne tatuoinnit ja koko hänen ylävartalonsa pitää aina peittää, kaveri joutui olemaan paahtavalla helteelläkin pitkähihainen paita päällään. Neljännen kauden alussa on yksi nopea kohtaus, jossa Michaelille ehdotetaan, että hänhän voisi uuden operaation avulla poistaa kaikki tatuoinnit. Näin hän voisi pukeutua normaalisti. Ja mistään ei tietenkään jää mitään arpia!

Neljän kausi alkaa siitä, että kaikki pakolaiset ovat Los Angelesissa ja jakson 42:n minuutin kohdalla kaikki jäävät ensin kiinni, joutuvat sitten Homeland Securityn syyniin ja heidän ainoa vaihtoehtonsa on suostua yhteistyöhön sekä varastaa The Companyn Scylla-setti. Näin päästään muka kaikista syytteistä eroon ja taas vapauteen. 42:n minuutin aikana! Siis onhan tämä tietysti hömppäviihdettä, mutta Prison Break aliarvioi katsojaansa niin, että ei ole mitään rajaa. Silti katsoin koko kauden melkein putkeen, mutta nauroin sentään itselleni sen johdosta.

Sarjassa olevat tietokonesäädöt ovat nekin sellaisia, että huh huh. Kaikki on mahdollista, ja homma hoituu aina parissa minuutissa. Se kännykkäkapistus, jolla voi imuroida tiedostoja… No, mitä vähemmän sanon, sen parempi.

Ja miten Fox Riverin vankilakarkurit muka voivat liikkua Los Angelesissa ilman, että kukaan huomaa heitä. Kunhan lippalakki on päässä, niin heitä ei tunneta? Eikö kaverien kasvot kuitenkin olleet televisiossa Fox Riverin paon jälkeen – ja kaiken maalaisjärjen mukaan myös esimerkiksi FBI:n verkkosivuilla?

Miksi pilvenpiirtäjän työhuoneen varastohuoneesta pääsee maan alle?!? Tai ollaanko koko ajan muka pohjakerroksessa? Eikö siellä ole edes parkkihallia? WFT? Kaikilla on aina ase, jota heilutellaan sitten kasvojen edessä, vaikka sitä ei koskaan tietenkään käytetä. Miksi jengillä oli vain yksi puupalkki mukanaan siellä vesitunnelissa, jossa Bellick menehtyi? Eikö Michael muka aina osaa varautua kaikkeen? Miksi kaikki henkilöhahmot puhuvat aina surkeisiin halpiskännyköihin? Miksi Michaelilla on vain se yksi tuskainen ilme? Ja miksi sinne satamatukikohtaan voi tallustella ihan kuka tahansa?

Kaikesta tästä huolimatta katson kyllä sarjan viimeistä tuotantokautta aivan liekeissä! Ja olihan se sarjan loppu ihan ok, vaikka Sarahille käykin aika naurettavasti.

103_cell test_mich tattoo

Simplify

Olen jo elämän siinä vaiheessa, että en enää oikein pysy kärryillä Twittereistä ja muista vastaavista. Kaikenlaista kamaa on vain nykyään niin paljon, että niissä on mahdotonta pysytellä mukana. Tästä huolimatta osan toimituksenkin jengistä tulisi edes osata rakentaa lähiverkko, asentaa printtereitä ja esimerkiksi tietää, mikä on Telnet. Mutta ei! Jengillä ei ole enää aavistustakaan siitä, mikä on vaikkapa 4Dos tai Scream Tracker. Ei kyllä hyvin mene… (Mä tiedän! Kun 4Dosilla sai värillisen hakemistolistauksen, scriptejä ja aliaksia, niin mikäs se hienompaa. / Waksun huomio.)

Asiasta toiseen. Kaverini kertoi minulle Simplifystä, joka on musiikin striimaus-ohjelma. Päätin kokeilla sitä ja yllätyin siitä, miten toimiva ja siisti juttu kyseessä oikeastaan onkaan. Simplify-softa ajetaan esimerkiksi Mac- tai PC-koneelle, josta jaetaan esimerkiksi WinAmpin tai Media Playerin soittolistoja. Simplifyn kautta musiikkia voi striimata suoraan muihin laitteisiin. Linja-automatkalla töihin kuuntelin iPhonen Simplify-ohjelmalla kotikoneeltani biisejä Edge-verkon yli. Aika huikeaa!

Lisää luettavaa