Taas on yksi Pelaaja-lehti paketissa, numero 54. Maaliskuun Pelaaja oli itselleni kiireisin ja työntäyteisin lehti kirjoittamisen kannalta moneen kuukauteen. Teimme Janne Pyykkösen kanssa PlayStation 3 -julkaisupaketin, jota säädettiin ja hiottiin todella huolella aivan lehden tuotannon loppusuoralle.
Janne teki erinomaista työtä Wii-julkaisuspessun suhteen Lassin ja minun kevyesti avustamana. Yhteistyöllä saadaan joskus parasta jälkeä aikaan, sillä jokainen tuo jotakin yhtälöön. Joskus se toimii, joskus ei. Wiin tapauksessa Janne oli pelannut Lassin ohella koneella eniten, ja minä olin selvittänyt Virtual Consoleen ja lopulliseen käyttöjärjestelmään liittyviä juttuja sekä Wiin hinnoitteluseikkoja. Jokaisella oli jutussa oma vastuualueensa, ja homma toimi.
Toimituksen tietoon tulee paljon juttuja ja yksityiskohtia, joita ulkopuolellamme toimiva freelance-toimittaja ei kuule. Joten esimerkiksi PS3- ja Wii-artikkelien ensimmäisten versioiden tullessa toimitukseen kävin ne läpi ja lisäsin tekstiin monia uusia selvinneitä yksityiskohtia sekä ideoita, joita toimittaja muovaa lisää. Käytännössä toimittaja keskittyy rauhassa ydinjutun tekemiseen ja minä avustan järkkäämällä lisää tietoa, haastatteluja, yksityiskohtia ja niin edelleen täältä pääkallopaikalta. Prosessi toistuu, kunnes deadline iskee vastaan.
Pääkallopaikka… Mustanaamio! Mustanaamiolla on kymmenen tiikerin voimat, vai miten se meni?
Voisin tulevassa blogissa pureutua siihen, miten jotkin lehden artikkelit luodaan. Viimeksi tänään palaveroimme Lassin kanssa kolmesta kaavaillusta jutusta, jotka tulevat heinäkuuhun mennessä julkaistaviin Pelaajan numeroihin.
Julkaisusäätöä
PS3:n kanssa meillä oli luonnollisesti enemmän aikaa, koska laite on jo julkaistu Euroopan ulkopuolella. Menestyy se sitten tai ei, PS3:sta on mielettömästi kerrottavaa. Siinä on valtavasti ominaisuuksia ja pikkujuttuja, joihin ei ole pahemmin pureuduttu. Minulle ei oikein vieläkään avaudu se, että jos Kutaragi ja muut Sonylla kertovat koneen olevan multimediasuperlaite, niin miksei se toista kaikkia tarjolla olevia videotiedostoja? Lakiteknisistä syistä tietenkin. Oli miten oli, joka kerta kun luimme PS3-artikkelin läpi, mieleen tuli yksityiskohtia, joita emme olleet vielä maininneet. Jutun yksityiskohtien ohella oma päävastuuni oli PS3:n tulevien yksinoikeuspelien listaaminen ja tiedon kartoittaminen. Veikkaisin, että listalla on monelle yllätyksiä!
Tulee mieleeni, kuinka konsoleiden julkaisupäivät eivät enää itselleni ole sellaisia odotettuja tapauksia kuin ”tavalliselle” pelaajalle/kuluttajalle. Toki olen innostunut, mutta olen perehtynyt julkaistavaan laitteeseen jo reilusti ennen julkaisua. Siinä vaiheessa, kun koneet ilmestyvät myyntiin, olen jo pelannut valtaosaa sen ensimmäisistä peleistä. Työskentelemme siinä vaiheessa aktiivisesti muiden juttujen parissa. Kun muut juhlivat, itse on jo homman nähnyt, mikä on sääli.
Sama pätee siihen, kun arvostelee pelejä, joiden tallennukset eivät toimi kauppaversion kanssa. Olisi ihan kiva pelata esimerkiksi Need for Speediä omalla konsolilla, mutta kun tallennukset eivät ole eri versioiden kesken yhteensopivia (tai ovat todella harvoin), niin lähes aina jää pelaamatta. Joten kun kerään arvosteluversiossa kaikki bonukset ja salaiset autot, niin kauppaversion kanssa koko homma pitää aloittaa alusta. Ei onnistu.
Maaliskuun lehti on PlayStation 3 -painotteinen, ja halusin tasapainottaa lehden tarjontaa, niin että jokaiselle olisi jotakin. Toki sama yritetään tehdä joka kuukausi. Onkin hassua, että yritin kovasti saada kehiin Microsoftin omia Xbox 360 -pelejä, kuten ensitestin Forza Motorsport 2:sta, mutta matskua ei yksinkertaisesti ollut saatavilla. Ei käytännössä mitään. Ymmärrän, että Crackdowniin panostetaan – ja hyvä niin, koska se on hyvä peli – mutta tulevista peleistä olisi saanut tulla enemmän materiaalia. Meillähän on jo ollut Crackdownista viiden sivun spessu ja arvostelu.
Meillä on Forza 2:sta uutinen ja uusia kuvia, joista kiitos IGN:n Dougille. Super Smash Bros. Brawl -pelistä yritin viimeiseen asti saada uutta infoa, mutta loppujen lopuksi sitä saatiin uutisen verran. Pahoittelen tätä, koska yritimme parhaamme saadaksemme lisää Wii-pelejä testiin, mutta tarjonta on keväällä todella vähissä. Smash Brosin suuruuden tajusin, kun kävin Rautanyrkki-tilaisuudessa ja näin, millä hartaudella jengi sitä veivaa. Päätin, että tästä pelisarjasta pitää pysyä aikaisempaa paremmin ajan tasalla ja pitää huoli, että Pelaajan lukijat saavat parhaan informaation.
Yksi Iso kevään Wii-peli meillä on kuitenkin ensitestissä, jonka allekirjoittanut teki. Kyseessä on potentiaalisesti mainio peli, jota minä ainakin diggailin jahka ohjaukseen totuin. Phoenix Wright 2 on myös mukana.
Lehden kannessa on muuten yksi juttu, johon osa porukasta ei varmaan suhtaudu… noh, oikein. Se oli idea, joka lisättiin kanteen poissaollessani ja sitten se päätettiin jättää sinne. Ei ollut minun ideani, mutta päätoimittajana kannan vastuun.
Xbox 360 ja siirtyminen teräväpiirtoon
Viimeisten kuukausien aikana olen työskennellyt paljon PS3:n parissa, mutta olen myös pelannut entistä enemmän Xbox 360:lla. Xbox Live on erittäin jees, joskaan en verkossa oikeastaan pelaa mitään, vaan lähinnä käytän Livessä satunnaisesti chattimahdollisuutta voidakseni puhua ulkomaisten kollegoiden kanssa. Toiseksi pidän kovasti tuosta Liven pelilistasta, jota on kiva kartuttaa. Jotenkin kaipaisin sitä todella paljon DS:ään, mikä kuulostaa varmaankin hullunkuriselta. En tiedä, mikä siinä viehättää, mutta kyllä achievementeissa ja oman pelilistan kartuttamisessa on jotain siistiä. No, en tosin pelaa yhtään sen enempää achievementien takia.
Minulla on himassa muutama peli, jotka olen pistänyt sivuun, koska haluan pelata niitä heti kun on aikaa. Pinossa on muun muassa Manhunt, Gears of War, Prey ja Bully. Olen pelannut paljon Final Fantasy XII:ta, sillä se on ollut oikeastaan ainoa peli, jota olen vuoden alussa kerinnyt pelaamaan vapaa-aikana. En ole pelannut edes paljoa Pro Evolution Soccer 6:tta.
Nyt on siis tullut pelattua paljon 360:lla, kun aikaa löytyy. Suurin syy tähän on varmaankin se, että olen viimeinkin siirtynyt teräväpiirtoaikakauteen. Televisioni ja vahvistimeni olivat peräisin vuodelta 1992 ja päivitin ne viimeinkin. Periaatteessa en halua kertoa hankinnoista, koska jengi saa aina jotenkin käsityksen siitä, että kirjoittajalla olisi paljon rahaa ja sitten ollaan kateellisia. En suinkaan ole rahoissani – tuskin kukaan pelitoimittaja on – mutta näitä hankintoja olin suunnitellut pitkään. Hommasin 32-tuumaisen HDTV:n, huokean Harman Kardonin kaiutinpaketin ja Sonyn edullisen 6.1-vahvistimen, joka oli saanut hyvät arvostelut viimeisimmässä Hifimaailma-lehdessä. Itse asiassa ostin vahvarin jo ennen kuin luin arvostelun.
Vanha setti. Kuva on otettu jokin aika sitten pahimman arvostelukiireen aikana. Se selittää miksi johdot ja koneet ovat hieman sekaisin.
Vanha setti lopuillaan.
Uusi setti! Vahvistin, kaiuttimet ja telkku paikoillaan. Cube lähtenyt eläkkeelle, Dreamcast sinnittelee vielä.
Kun joskus aikoinaan hommasin paremman vahvistimen, piti kuunnella kaikki kasetit uusiksi, koska ne vaan kuulostivat niin paljon aikaisempaa paremmalta. Muistan kun kaverini Rapping Martinez osti pitkällisen säästämisen jälkeen yläasteella uuden vahvistimen ja kaiuttimet. Mentiin kuuntelemaan kaikkia räppikasetteja uusilla kamoilla, ja sehän kuulosti IHAN erilaiselta kuin vanhoilla kamoilla…
Samalla tavalla monet pelit ovat heränneet teräväpiirron ja surround soundin myötä eloon. En todellakaan ole mikään hifisti, ja fanaattinen kaapelinysväys suoraan sanoen huvittaa – tosin on minullakin tietysti tapoja, jotka eivät muihin iske. Tsekkasin vain, millaiseen budjettiin oli varaa ja liikuin sitten sen rajoissa. Edellinen telkkuni oli 100-hertsinen ja kaikki koneet olivat kiinni joko S-videolla tai RGB-scartilla (tietenkin), joten kuvanlaatu oli kyllä kamoihin nähden paras mahdollinen. Kyllä sitä kuitenkin otettiin harppaus eteenpäin.
Prey FTW
Olen aloittanut Preyn pelaamisen Xbox 360:llä. Halusin pelata sitä luettuani Lehtosen Miikan arvostelun viime vuonna Pelaajasta. Tuumin silloin, että kuulostaa sellaiselta peliltä, jota haluaisin pelata. Pelin julkaisusta on tainnut mennä jo puoli vuotta, mutta minulla ei ole ollut aikaa edes kokeilla peliä ennen kuin nyt.
Prey alkaa mainiosti. Kun kuvioissa on muukalaisia ja avaruusaluksia sekä kaapattuja ihmisiä, niin kyseessä on jo loistopeli minun kirjoissani. Tuollainen meininki kiehtoo minua suuresti. Itse asiassa Preyn ensimmäinen tunti tuo vahvasti mieleen vanhan Fire In the Sky -elokuvan, joka perustuu ”tositapahtumiin”. Alienit kaappaavat jenkkimetsurit alukseensa, eivätkä suinkaan ole mitään ystävällisiä tyyppejä.
Nyt parin päivän pelaamisen jälkeen alkaa puuduttaa. Nämä pyörivät huoneet ja tunnelit alkavat jo ärsyttää.
Pelasin myös viimeinkin Gears of Warin läpi. Mielestäni peli loppui juuri oikeaan aikaan. En oikein missään vaiheessa innostunut pelistä täysillä, vaikka se erinomainen onkin. Taustajuonta olisi saanut olla pikkaisen enemmän selittämässä asioita. Diggaan kovasti pelin kliinisyydestä: ei mitään ylimääräisiä juttuja, vaan tiukkaa toimintaa ja loistava yhteispelitila. Hieman ärsytti se, että kuolin monta kertaa, koska en ehtinyt kääntymään ja ampumaan tarpeeksi nopeasti (pelasin keskimmäisellä vaikeustasolla). Mutta ei se ollut niin kriittistä. Eniten vaikeuksia tuotti Marcuksen isän kartanon suojeleminen locusteja vastaan. Sitä kohtaa tahkosin varmaan parikymmentä kertaa, kunnes se meni läpi. Diggasin kuitenkin – kunnon pelaajien peli ja scifitykitystä, can’t go wrong with that!
Lukijoille on varmaan rivien välistä selvinnyt, että olen pinttynyt tapoihin ja peliohjaimiin. Pidän kovasti Wiin ulkoasusta, kone on kaunis ja sen käyttöliittymä sekä Virtual Console yksinkertaisen toimivia ja hienoja juttuja. Pidän todella paljon siitä, että Nintendo ei oikeastaan esitellyt Wiin nettipuolta sen tarkemmin, vaan pisti koneen myyntiin. Sitten selvisikin, että hommahan toimii todella fiksusti ja yksinkertaisesti. Koko Wii Channel -konsepti on mielestäni nerokas ja hauska.
Mutta minä en halua pelata ohjaimia heiluttamalla. Anteeksi vain, mutta olen pelannut 20 vuotta samalla tavalla, enkä näe syytä muuttaa tapojani. Ei Red Steelin ohjauksen selittäminen ole peruspelaajille ollenkaan yksinkertaisempaa kuin esimerkiksi Metal Gear Solid 3:n.
Minä lähinnä toivon peleiltä uusia ideoita nykyisissä puitteissa ja näyttävämpää grafiikkaa. En yhdy porukan suosikkivalituksiin innovaation puutteesta. Rakastan pelejä ja pelaamista. Intohimoni on säilynyt jo yli 20 vuotta. Pistäkää PES7:ään huippugrafiikat ja olen tyytyväinen.
Tätä ei pidä käsittää niin, etten pitäisi Wiistä. Päinvastoin, pidän laitteessa monesta asiasta ja nostan hattua Nintendolle, joka laihojen N64- ja GameCube-vuosien jälkeen on lähes NES- ja Super NES -aikakauden kaltaisessa nosteessa. Kyllä Kioton pojat ja tytöt tietävät, kuinka homma toimii. Hmm… ja tarkemmin ajateltuna Nintendo 64 ja GameCube ovat pakkohankintoja kahdesta syystä: Goldeneye ja Resident Evil 4. Molemmat olivat niin jumalattoman loistavia pelejä, että konsoli kannatti hankkia jo pelkästään niiden takia.
Tuosta tulikin mieleeni: tuntemattomia ovat japanilaisten pelikustantajien tiet. RE4:n pc-versio on jotakin niin hirveää, että jos joku onneton pc-pelaaja sitä pelaa, niin hän ei todellakaan sen perusteella ymmärrä, miksi pelisarjaa rakastetaan. Surkeaa, Capcom.
Olen ollut lähinnä vaivautunut PS3:n Sixaxis-ohjaimen liikkeentunnistuksesta. Ei se tärinää voita saati korvaa. Loppujen lopuksi tärinän puutteen unohtaa ja ohjain toimii, mutta silti… Tärinä takaisin, kiitos! Lähinnä toivon, ettei kukaan rupea oikeasti tekemään pelejä, joita pitäisi pelata ohjainta kallistelemalla. Miksi haluaisin pelata Virtua Tennis 3:a ohjainta heiluttamalla? Hyvin se toimii napeillakin ja ristiohjaimella.
No, sitten pääsin kokeilemaan PlayStation Store -nettikaupasta ladattavaa Super Rub-a-Dubia, ja se on ensimmäinen PS3:lla vastaan tullut peli, jossa ohjainta käytetään todella fiksusti. Olin ihan yllättynyt, miten hauskaa oli ohjata ankkaa ammeessa vain ohjainta kääntelemällä. En nyt sano, että alkaisin pelata Super Rub-a-Dubia joka päivä tai että se olisi mestariteos, mutta se sentään hyödyntää ohjainta järkevällä tavalla. Ilman liikkeentunnistusta peli ei olisi lähimainkaan yhtä hyvä.
Kyllähän se on tietenkin pelistä kiinni. Rayman Raving Rabbids on hieman suppea, mutta se on hauska juuri Wiillä pelattuna. Sitä on järjetöntä pelata PS2:lla. Sekä PS3 että Wii ovat vielä uransa alkuvaiheessa. On täysin turhaa ja typerää dumata kumpaakaan laitetta nyt, sillä pelintekijöillä menee aikaa, kunnes ne oppivat hyödyntämään molempien potentiaalia.
Jos muistetaan, miten hienosti DS on kehittynyt rumasta ankanpojasta joutseneksi, niin tulevaisuus lupaa toivottavasti hyvää PS3:lle ja Wiille.
Kun taannoin kävin Yhdysvalloissa ja katselin DS-pelivalikoimaa, niin lompakko tyhjeni aika nopeasti: Castlevania: Portrait of Ruin, Cooking Mama, Hotel Dusk Room 215, Phoenix Wright 2, Elite Beat Agents… Erilaisia ja hyviä pelejä kaikki. DS:n vahvuus piilee sen laajassa pelivalikoimassa. Mitä paremmin kone menestyy, sitä enemmän markkinoilla on mahdollisuuksia julkaista kokeellisempia pelejä, samalla tavalla kuin PS2:lla.
Latasin muuten Wiille Super Mario Worldin (tunnetaan myös maailman parhaana tasoloikkapelinä) ja ah, mitkä muistot tulivat mieleen. Tämä peli ei ole vanhentunut. Samasta syystä New Super Mario Bros. on niin rautainen. Homma yksinkertaisesti toimii, ja olen todella iloinen, että peli on myynyt ihan huikeita määriä. Kiva nähdä, että laatua arvostetaan. Voin vain toivoa, että Nintendolla tehdään jo jatko-osaa New Super Mario Brosiin.
Anyways, Super Mario Worldia pelatessani huomasin, että ohjauksessa oli pientä viivettä, joka oli itse asiassa todella syvältä. Pelisarjaan perehtyneet tietävät, että Marion ohjauksessa on ihan uskomattomia nyansseja – ohjaus on niin hiottua. VC-versiossa on pientä viivettä, joka pisti heti silmään.
Mitäs muuta… Ulkona on kylmä! Argh. Takatalvihan se sieltä sitten tuli, ikävä kyllä. Kaikista nihkeintä kylmän sään takia on pukeutumisen määrä. Vihaan pitkiä kalsareita, ne ovat tosi epämukavat. Kävele siinä sitten paksu takki päällä töistä bussille ja siinä välissä kauppaan. On niin kivaa, kun kaupassa tulee törkeä hiki, kun on niin paljon vaatteita päällä. Inhottavaa. Kesä saa tulla ja nopeasti.
Olen jälkiruokien ja etenkin kakkujen (viipaleetkin menee tosin…) suuri ystävä. Loputon seikkailuni uusien jälkiruokanautintojen perässä johdatti minut not-so-great Café Picniciin. Sieltä saa New York -cheesecakea eli juustokakkua – se on loistavaa! Lähes pohjoisamerikkalaista tasoa sokerimäärältään ja suorastaan sulaa suussa. Suositellaan. Jääkaapissa on vielä samasta puljusta hankittu suklaafondue-kakkuviipale, mutta sitä säästän illan Barcelona – Liverpool -otteluun. Aika hiljaista, käyn kiskaisemassa sen nyt samantien!
Otto R on nykyisin meillä toimistolla töissä parantamassa lehtiemme suomea ja tuomassa lisää ideoita. Molemmat tervetulleita juttuja, ja haluankin tässä toivottaa Oton näin myöhässä tervetulleeksi ja voin vain toivoa, että työt jatkuvat yhtä tehokkaasti ja nautittavasti kuin tähän asti.
Ja tosiaan, Marikakin sai tehtyä ensimmäisen bloginsa. Se oli sentään normaalipituinen toisin kuin nämä minun ylipitkät horinani. Oh well. Uskon taas hieman lisää ihmisiin, sillä olitte ystävällisiä Marikalle hänen kolumnistaan, kiitoksia kovasti siitä. Huttunen ei vieläkään ole toipunut ainoan bloginsa saamasta murskakritiikistä! Marika ei tosin ole näissä hommissa kehittänyt vielä hyvää pelimakua, sillä hänen profiilissaan lukee Torino 2006!!! OH NOES!
Game Developer Conference 2007
Kannattaa pälyillä Pelaajalehti.comia 6.-9. maaliskuuta, jolloin järjestetään Game Developer Conference 2007 -tilaisuus. Sieltä pitäisi kuulua merkittäviä PlayStation 3- ja Wii/DS-uutisia, joista toivottavasti pystymme raportoimaan livenä. Lassihan on tehnyt liveraporteillaan tiukkaa jälkeä saitillamme, joten koetan parhaani jatkaaksemme samalla linjalla. Enkä usko, että muut kotimaiset vieläkään vaivautuvat palvelemaan lukijoitaan samalla tavalla kuin me, vaikka liikummekin paljon pienemmillä resursseilla. Tosin tätähän minun ei tarvitsisi edes sanoa, koska on päivänselvää, että we kick sum ass! Joten olkaa lukijat tarkkana lähiviikkojen aikana.