Blogi: Peliharrastajan valinta

Janne Kaitila pohtii blogissaan muun muassa suhdettaan Microsoftin konsoleihin.

14.6.2013 11:06

Seuraavat ajatukset ovat omia mielipiteitäni.

Ensin hieman taustaa. Olen aina ollut Nintendon ystävä. Commodore 64:ää ja 486-pc:tä lukuun ottamatta en 1900-luvun puolella omistanut yhtäkään muiden valmistajien laitteita, kuin Nintendon. Noina aikoina Nintendo toki teki parhaat pelitkin, eli sinänsä ei ollut tarvetta vilkuilla naapurin puolelle. Kenties sitten syynä oli vanhemmiten lisääntynyt taskurahan määrä, mutta GameCuben aikana repäisin ja ostin ensimmäisen ei-Nintendo konsolin, Xboxin. Pian perässä seurasivat nuorena nukkunut Dreamcast ja sitten Saturn. Ja sitten KAIKKI muut konsolit. Vaikka muistelenkin kaiholla Nintendo only –meininkiäni ja niitä lukuisia Nintendo vs Sega ja myöhemmin Nintendo 64 vs PlayStation –väittelyitä, en ole katunut päätöstäni laajentaa tajuntaani. Olen toki edelleen sitä mieltä, että Nintendo on useimmissa sukupolvissa laittanut ulos parhaan koneen ja parhaat pelit, mutta alkuperäinen Xbox käytännössä käynnisti modernin peliharrastukseni. Aina silti pitää olla jotain vastakkainasettelua, ja Xboxia olenkin suosinut yli PS2:n ja Xbox 360:tä yli PS3:n.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Siksi onkin niin surullista myöntää, miten pahasti Microsoft on pallon pudottanut. Pelikeräilijänä en yksinkertaisesti pysty sijoittamaan rahaa peleihin, joita ei pysty vapaasti ostamaan ja myymään käytettynä. Retropelaajana en yksinkertaisesti pysty sijoittamaan rahaa peleihin, jotka eivät toimi enää kymmenen vuoden päästä. Valveutuneena kuluttajana en voi sijoittaa rahaa laitteeseen, jossa on… äh, en jaksa edes listata kaikkea. Xbox One tulee jäämään kaupan hyllylle kunnes Microsoft muuttaa periaatteensa, ja on kaikkien pelaajien etu toimia samoin. Olettaen tietenkin että uusien pelien hinta ei puolitu, silloin tällä toimintamallilla voisikin olla kannattajansa. Ydinpelaajat tietävät laitteen ”ominaisuuksista”, mutta ennustan useita pettyneitä asiakkaita ympäri maailman, kun heidän laitteensa ja pelinsä eivät toimikaan odotetulla, normaalilla tavalla.

Erityisen surullista tässä on se, että Microsoftilla oli (suurella kustannuksella, varmasti) minulle eniten kiinnostavia yksinoikeuspelejä esittelyssä omassa E3-pressitilaisuudessaan tällä viikolla. Julkistusta toisensa perään, ja myöhemmin saatiin kuulla Sonyn pressitilaisuuden suurimpien hittien, Final Fantasy XV:n ja Kingdom Hearts III:n saapuvan myös Xbox Onelle. On selvää että peleihin on todella panostettu. Sillä ei vain ole nyt väliä, nyt yksinkertaisesti on pysyttävä lujana jos haluaa äänestää lompakollaan. Kaukana (mutta ei unohdettuna) ovat ajat jolloin taistelin Xboxin ja Xbox 360:n puolesta, mutta nyt liputetaan PlayStation 4:ää.

Onkin sinänsä hupaisaa että Sony saa raikuvat aplodit pitäytymällä vanhassa kaavassa: käytetyt pelit toimivat, ilman nettiäkin voi pelata. Hupaisaa se on ennen kaikkea siksi, että Nintendo on tehnyt tätä jo vuoden Wii U:lla. Myönnettäköön, Nintendo on sen verran teknisesti rajoittunut firma, että moiset eivät varmaan ole tulleet edes mieleen, mutta kertoo siitä miksi pidän Nintendosta tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Nintendolle vain pelaamisella on merkitystä.

Missään Nintendon laitteessa ei ole ikinä pyörinyt edes CD- tai DVD-levyt. Käyttöjärjestelmiä ei ole tarvinnut suunnitella kodin muut laitteet tai multimedia mielessä. Kaikki on mahdollisimman simppeliä, ehkä tässä syy, miksi Nintendon laitteet menevät harvoin rikki. Wii U on ollut helppo kohde nettipilailulle – onkin hieman synkkää huomata miten vaikeaa on tehdä omaa juttuaan. Toki se pääasia eli itse pelit ovat olleet kiven alla, mutta se tulee muuttumaan ajan myötä, vaikka mitään pelitulvaa ei totisesti ole näkyvillä vieläkään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Netin vääräleuat jaksavat myös aina muistuttaa miten Nintendo tekee samat pelit yhä uudestaan, mutta kaikissa muissa pressitilaisuuksissa joka toisen pelin ollessa synkkä räiskintä, on moinen valitus äärimmäisen ironista. Voisikin sanoa, että Nintendo tekee uusia pelejä vanhoilla IP:eillä, kun muut tekevät vanhoja pelejä uusilla IP:eillä. Ja kuten olen jo todistanutkin, se ainoa mittari minkä pohjalta mitään valituksia voi viritellä (eli pelisarjan sisäinen julkaisutahti), on Nintendolla kutakuinkin aina ollut kunnossa. Sillä ei ole väliä Nintendolle myykö Mario Kart Wii 34 miljoonaa kappaletta, se peli julkaistiin kerran kyseiselle alustalle ja sitten siirryttiinkin muihin pelisarjoihin. Sama juttu nyt Mario Kart 8:lla ja Super Smash Brosilla: kyseiset pelit tulevat olemaan sarjansa ainoat osat Wii U:lla, on siis täysin perusteltua julkaista ne ”jälleen”. Toisin kuin se kahdeksas Call of Duty yhdessä sukupolvessa.

Ja perhana kun se Dead Rising 3:kin piti muuttaa totiseksi zombailuksi, ihan kuin ZombiU, The Last of Us ja Walking Dead eivät olisi olleet tarpeeksi. Haluan peleihini värejä!

Myönnetään, blogini punainen lanka karkasi jo alkumetreillä, pahoittelut aasinsilloista. Mutta sainpahan sanottua kaiken sanottavani!

Lisää luettavaa