Blogi: Sitä saa, mitä tilaa

Pelaajalehti.comin päätoimittajan Valtteri Hyttisen jäähyväissanat lukijoille.

4.3.2013 14:20

Ilmainen verkkosisältö ei ole ilmaista. Tylsä lause, mutta joko tietämättömyyttään tai välinpitämättömyyttään yleisö ei välitä. Ei niin sanotusti kiinnosta. Tuskin kiinnostaa tämän bloginkaan jälkeen, mutta toivon olevani väärässä. Toivon myös, että jaksat lukea kirjoitukseni läpi ja mietit kulutustottumuksiasi verkossa. Nykymuodossaan se ei nimittäin elä enää pitkään.

Viimeisen vuoden aikana vastuullani oli toimia päätoimittajana ja sisällöntuottajana tällä verkkosivustolla. Kokemus oli uusi ja vastuu sivuston kävijämäärän kasvattamisesta painostava, kuten kasvua hakiessa kuuluukin. Ilmaiseksi kulutettavan verkkojournalismin sisällöntuottajana kohtasin ensimmäistä kertaa toden teolla internetin äärimmäisen kiittämättömän yleisöhirviön, jolle mikään ei riitä ja jota ruokitaan sadan kokin kattiloista hymy huulilla, mutta essut veressä.

Verkkouutismaailma on ruma ja häpeilemätön ja sisällöntuottajien etiikka koetuksella. Nykypäivänä pelkkä fakta-uutisoiminen ei nimittäin riitä. Yksinkertaiset tiedot tulee verhoilla seksikkäiksi, shokeeraaviksi tai jopa valkoisiksi valheiksi jos varsinaista kulmaa asian esilletuomiseen ei oikeastaan ollutkaan.

Valtaosa on varmasti sitä mieltä, että uutisointi verkossa ja iltapäivälehtien lööpeissä on suorastaan sontaa – silkkaa jätettä. Journalismin tasoa pidetään alhaisimpana vuosiin ja hyvänä pidetty sisältö taas on liian kallista, koska ilmaistakin on tarjolla. Silti te, kuten myös minä, kulutamme, koska vaihtoehtoja ei juuri ole.

Tarjonnan puutteesta ei ole kysymys. Pelkästään Suomessa on useita keskenään kamppailevia videopeliaiheisia sivustoja, jotka tarjoavat samaa sisältöä eri journalistien tai harrastajien näppäimistöiltä. Kaikki niistä ovat myös ilmaisia.

Verkossa, kuten myös Pelaajalehti.comissa, hirviötä syötetään otsikoilla. Ei riitä jos kirjoittaa asiansa suoraan. Otsikon pitää olla iskevä ja pakottaa ampparikuluttaja klikkaamaan sitä. Tälläinen vammailu suorastaan ketuttaa, sillä Suomessa Amppareiden valta on massiivinen. Sitä vastaan on hankala protestoida, sillä suuri osa liikenteestä ohjautuu sen kautta.

Pakollisen otsikkokikkailun kääntöpuolena on, että arvokkaimmille aktiivilukijoille sivuston sisällön ilme on kummallinen. Heidän, jotka osaavat omatoimisesti saapua Pelaajalehti.comiin, pitää kirjaimellisesti lukea rivien välistä mitä otsikoilla tarkoitetaan. Onneksi meillä on lyhyet, sivuilla nähtävät täsmentävät ja kiteyttävät ingressikentät, joista uutisen todellinen sisältö paljastuu.

Valitettavasti vakiolukijoita ei ole riittävän montaa, joten tätä mediapeliä tulee pelata, halusi sitä tai ei. Satunnaislukijasta tulee vakiolukija vain hyvän ja laadukkaan sisällön ansiosta, mutta asiantuntevat ja syväluotaavat artikkelit ovat verkon ilmaistarjonnassa helmiä siolle. Niiden eteen täytyy tehdä tuntikausia töitä ja silti lukijamäärä saattaa jäädä vartissa käännettyä pikku-uutista pienemmäksi. Arvatkaa kumpia kannattaa tehdä?

Pelaajan verkkotarjonnassa kamppailtiin jatkuvasti näiden kahden sisältötyypin tasapainon kanssa. Kirjoittajien ammattitaidosta ei ole kyse, ja väitänkin, että Panu Saarenoja ja minä teimme pikku-uutistenkin eteen enemmän töitä kuin moni kilpailija. Viime vuonna sivulla julkaistiin lähemmäs 3000 uutista. Pelaajalehti.comin kattava ja monipuolinen tarjonta ansaitsisi helposti hintalapun, mutta kuka siitä oikeasti maksaisi, kyseessähän on vain nettisaitti.

On hämmästyttävää, että digitaalisen sisällön monetisointi, eli muuttaminen rahaksi, on jokaisella tarjoajalla näin hankalaa. On kyseessä sitten verkkosivu, musiikin suoratoistopalvelu, YouTube-videosisältö tai PlayStationin ja Xboxin kauppapaikka, lähestytään ratkaisua aivan eri puolilta.

Mikä sitten olisi sopiva korvaus, joka tyydyttäisi sisällöntuottajat ja tuntuisi kuluttajasta reilulta? Iltapäivälehdet maksavat kai noin euron päivässä ja tuote on vain kertakäyttöhyödyke. Olisiko euro päivässä liikaa verkkosivusta? Entä euro viikossa? Jo eurolla kuukaudessa kyettäisiin nykyisellä liikenteellä maksamaan kuukausipalkkaa yhdestä kolmeen sisällöntuottajalle. Oletuksena tietenkin, että jokainen yksilöllisen kävijä maksun suorittaisi.

Ei tule tapahtumaan.

Yhden siirtyessä maksulliseksi, siirtyy suuri osa liikenteestä ilmaiselle kilpailijalle. Mutta ongelma ei ole pelkästään raha. Ongelma on digimaksamisen hankaluus. Se kynnys, jonka satunnaisselaaja joutuisi esimerkiksi sisäänvetoartikkelin jälkeen maksamaan, on korkea. Missä ovat pankkitunnukset, jos luet jutun bussissa?

Internetin sisältö on ”paperilla” parasta kertakäyttöviihdettä, mutta mediaa ei arvosteta. Se on välitöntä, luettavissa kaikilla digitaalisilla alustoilla ja vieläpä vuorovaikutteinen. Hihasta voisi vielä kaivaa eko-kortin ja muistuttaa säilytystilan tarpeettomuudesta, mutta fyysiset kappaleet viihteestä ja printistä pitävät edelleen pintansa ja niistä ollaan valmiita maksamaan. Digistä ei niinkään.

Seuraavan konsolisukupolven suurimpia vetonauloja tulee olemaan parannettu digimyynti. Kilpakolmikko panostaa siihen voimakkaasti, sillä alustanhaltija hyötyy kolmannen osapuolten myyntiartikkeleista. Olemme käsitelleet digituotteiden hinnoittelua moneen otteeseen sivulla ja niistä ollaan valmiita maksamaan, kunhan fyysisen tuotteen hinta ei ole alhaisempi. PlayStation Store ja Xbox Live tarvitsevat Steamin kaltaisia alennusmyyntejä, jotta pelikokoelma vähitellen siirtyy digitaaliseksi. Mitä useamman tuotteen diginä omistaa, sitä helpommalta sen kasvattaminen tuntuu.

Digitaalinen maailma elää nykymuodossaan viimeisiä hetkiään ja pian pitää valita puolensa. Oletko sinä valmis maksamaan laadukkaasta, mutta materiaalittomasta sisällöstä ja antamaan tukesi tahoille joita arvostat, vai jäätkö elämään verkon syrjäkujille lainsuojattomana ilmaisuuden puolestapuhujana? Isketkö hirviötä miekalla silmään vai tarjoatko vielä yhden suupalan?

Lisää luettavaa