Uutisoimme Pelaajalehti.comissa noin viikkoa aiemmin siitä, kuinka The Last of Usin eurooppalainen – ja niinpä myös suomalainen – versio on sensuroitu.
Peliä on toki saksittu melko mitättömällä tavalla. Ainostaan moninpelistä ovat kadonneet raajojen amputaatiot ja päiden irtoamiset. Kerronpa tässä kuitenkin, miksi Naughty Dog ja Sony menivät tapauksessa päin puuta.
1. Miksi ei kerrottu?
Moninpelin muutos on pelaajan näkökulmasta käsittömätön liike, koska myös yksinpeli on verinen ja brutaali. Mistä syystä juuri moninpeli joutui sensuurin hampaisiin? Emme tiedä, koska tekijä ja julkaisija eivät ole sitä suostuneet selittämään.
2. Miksi salaillaan?
Asia ei tullut julkisuuteen rehellisen tiedottamisen kautta, vaan sensuuriin erikoistuneet sivustot ja asiasta kiinnostuneet pelaajat vertailivat USA- ja Eurooppa-versioiden kuvamateriaalia viikkokaupalla. Saksalaisille pelaajille taas vakuuteltiin, että he saavat yhtä hyvän version pelistä kuin muut eurooppalaiset. Tämä kommentti oli tietysti sumutusta, jolla sensuroidun version levittäminen koko maanosaan saatiin kuulostamaan hyvältä. Olisiko pelin myyntiin tullut ikävä lovi, jos meille olisi kerrottu, että meitä suojellaan ikäviltä asioilta?
The Last of Us -sensuuritapaus on lopulta myös täysin turha, koska PS3 on aluevapaa konsoli. Se tarkoittaa, että kuka tahansa voi tilata alkuperäisen ja saksimattoman version USA:sta.
3. Ketä syytetään?
Suomen ja kovin monen muunkaan maan lainsäädäntö ei moiseen pakottaisi, joten arvaillaan, että sensuuria rakastava Saksa on taas asialla. Miksi sitten sen markkinoille ei tehty erillistä versiota? Niinhän on tapahtunut monelle muulle pelille. Selityksenä on tietenkin laiskuuden ja kitsauden yhdistelmä Sonyn taholta, eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Esimerkiksi God of War -sarjan pelejä on saksittu meilläkin muiden takia.
Tämä on tietysti huolestuttavaa siksi, että pienenä markkina-alueena olemme muiden armoilla julkaisijoiden laiskotellessa tähän tapaan.
4. Kenelle tämä peli on tehty?
Verenlennätys moninpelissä on tietysti aivan turhaa, eikä siitä pitäisi periaatteessa pillastua. The Last of Us on kuitenkin K18-peli, joka on tehty täysin aikuiselle pelaajakunnalle. ”Won’t someone think of the children” -puolustus ei siis päde lainkaan.
Olen vahvasti sitä mieltä, että täysi-ikäisiä ihmisiä ei pidä holhota viihteen saralla. Peliväkivalta ei tee paha täysjärkiselle aikuiselle. Jos taas oikeasti huolestutaan epävakaampien pelaajien takia, kannattaisi ehkä panostaa viihdesensuurin sijasta esimerkiksi hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseen, yhteiskunnan epätasa-arvoistumisen vastustamiseen ja mielenterveyspalvelujen turvaamiseen. Suunta on tietenkin tässä suhteessa päinvastainen.
Kyse ei ole edes siitä, onko tämä hyvää makua. En itse pidä lainkaan viime vuosina kauhuelokuvissa sijaa saaneesta sadistisesta gorno-tyylistä (Hostel, Martyrs, monia muita), mutten tuomitse niiden katsojia enkä vaadi niiden sensuuria. Viihteen sensuuri tällä tavoin onkin tällä hetkellä pelien erityisominaisuus, sillä häiritsevämpää viihdettä voi kuka tahansa hakea kirjastosta täysin ikärajatta. Se kertoo pinttyneestä harhaluulosta, jonka mukaan pelit ovat lastenviihdettä.
5. Mihin ollaan menossa?
Tartun herkästi sensuuritapauksiin myös siksi, että ne ovat osa laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Euroopassakin on selkeästi nähtävillä trendi, johon kuuluu internetin valvontaa, sensuuria ja sananvapauden kaventumista, ja asialla ovat vuoroin hallitukset ja vuoroin mediayhtiöt. Parempi pysyä valppaana ja närkästyä pienistäkin asioista, kuin antaa asioiden liukua eteenpäin omalla painollaan.