Kuten olen Pelaajacastissa ja muualla Pelaajan medioissa tasaisin väliajoin kertonut, en ole seurannut televisiota noin kolmeen vuoteen. Kun muutin viime vuoden lopulla, jäi digiboxi laatikkoonsa uudessa asunnossa. Näin ollen Xbox Onen julkaistustilaisuus ei esiteltyjen tv-palveluiden ja ominaisuuksien vuoksi varsinaisesti sytyttänyt. Xbox Onesta puhutaan kuitenkin uusimmassa castissa sekä ensi viikolla ilmestyvässä kesäkuun Pelaajassa ihan tarpeeksi, joten puhutaanpa hieman lisää televisiosta.
En siis ole seurannut televisiokanavia, mutta olen kuitenkin katsonut elokuvia ja tv-sarjoja dvd:ltä tai Blu-raylta. Nyt kun sain niistä viimeiset varastossa olleet katsottua, päätin hypätä Netflixin hämmentävään maailmaan. Hämmentävään siksi, että kun tarjolla on niin paljon, en edes tiedä mitä haluasin nähdä.
Onneksi apuun riensi Pyykkönen, joka on hehkuttanut toimistolla jo vuoden alusta lähtien muun muassa Doctor Who -sarjaa (sitä uudistettua, 9. tohtorista alkavaa), joka Netflixistä löytyy. Joku voi tähän nyt tietenkin todeta, että eikö Doctor Who kuulu kaltaisteni nörttien perussivistykseen ja on tavallaan oikessa. Kyseessä on popkulttuurinen ilmiö, josta jokainen taatusti tietää edes jotain. Vaikka en ollut aiemmin nähnyt yhtäkään sarjan jaksoa, osasin yhdistää Tardiksen ja dalekit sarjaan – ja jopa tiesin mitä kummatkin ovat. Englannissa sarja on käytännössä jonkinlaisen kansallisaarteen maineessa.
Jos joku muukaan ei tiedä mistä on kyse, niin Doctor Who on brittiläinen tieteissarja, joka sai alkunsa jo 1960-luvulla ja täyttää tänä vuonna jo 50 vuotta. Se kertoo ihmishahmoisesta muukalaisesta, jota kutsutaan vain Tohtoriksi, ja joka matkustaa läpi ajan ja universumin älyllisessä aluksessaan Tardiksessa, joka sattuu muistuttamaan vanhaa englantilaisesta poliisiin hätäpuhelinkoppia. Tohtori on kuolematon, ja hengenlähdön lähestyessä hän uudistaa kehonsa, mikä myös muuttaa hänen persoonallisuuttaan. Tällä selityksellä hahmoa on esittänyt vuosikymmenten läpi kaikkiaan 11 näyttelijää, joista viimesin on Matt Smith.
Sarjasta, etenkin 2000-luvun uudistuneesta versiosta, mielenkiintoisen tekee sen peribrittiläisyys ja arvaamattomuus, jotka kumpikin tiivistyvät Tohtorin hahmossa. Ikinä ei voi arvata, mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu ja tunnelma voi vaihdella kepeän ja painostavan välillä silmänräpäyksessä. Ja parasta on tietenkin väitellä muiden fanien kanssa, kuka on paras Tohtori ja kuka paras tämän seuralainen ja miksi.
Sarjaa – ja sen synkempää ja happoisempaa sivusarjaa Torchwoodia – on vielä katsomatta muutamia kausia. Mitähän Netlixistä sen jälkeen mahtaa löytyä…
EXTERMINATE! EXTERMINATE!