Harjoittelija Allu tässä tere! Oltuani nyt puolet harjoitteluajastani Pelaajassa olen tehnyt paljon kaikenlaista. Olen kirjoitellut paljon uutisia, kuten ehkä olette huomanneet, päivitellyt arvostelutietokantaa ja käynyt läpi muutamat tapahtumat, joista kerron hetken päästä lisää. Ennen sitä kerron kuitenkin vähän itsestäni.
Olen kohta 17-vuotias pelialan opiskelija Kouvolasta. Koulutukseen kuuluu kolme työharjoittelua jokaisena vuotena. Ensimmäisenä ajattelin kokeilla, millaista olisi olla pelijournalisti. Kirjoittaminen on aina kiinnostanut minua, minkä tajusin koulussa – koodaaminen ei oikein lähtenyt luonnistumaan. Sain valmiiksi käsikirjoituksen pelille, jonka valmistuksen yritän saada käyntiin oikean tiimin löydettyäni.
Olen harrastanut pelaamista viimeiset kahdeksan vuotta, joiden aikana on tullut pelailtua kaikenlaista autoilusta urheiluun ja seikkailuun. Suosikkipeleihini lukeutuvat muun muassa WWE-pelit, EA:n Skate-sarja ja Grand Theft Auto -pelisarja. Suosikkipelistudioni on – yllätys, yllätys – Rockstar Games.
Pelien ympärillä työskentely on tällä hetkellä ainoa selkeä tavoitteeni. En vielä tiedä itsekään, onko se lopulta pelien tekemistä, niistä kirjoittamista vai pelikaupassa työskentelyä. Olen siis toiminut kohta kolme vuotta myymäläavustajana peliliikkeessä, joten pelimyyjän urasta minulla on pientä aavistusta. Pelaamisen lisäksi harrastan teatteria, videokuvaamista, elokuvia ja satunnaista rullaluistelua.
Harjoittelua on jäljellä kuukausi, joten paljon on vielä nähtävää – mutta se minusta. Käydään itse aiheeseen. Ensimmäinen blogini käsittelee tapahtumia, joissa olen viimeisen kuukauden aikana käynyt.
Räyhä-Ralf
Harvemmin näkee elokuvia, jotka olisivat lähes täysin pelaajille suunnattuja. Monesti pelielokuvien luullaan olevan vain sarjan faneille suunnattuja, mutta todellisuudessa ohjaajat kuitenkin hakevat laajempaa yleisöä elokuvalleen, jottei kaikki raha valuisi kankkulan kaivoon. Tästä syntyy elokuvia, joita tavallinen kansa ei ymmärrä ja joita pelaajat vihaavat, koska ne eivät ole täysin uskollisia peleille.
Niinpä helmikuussa teattereihin tullut Räyhä-Ralf oli elokuva, jota olin odottanut jo pitkään. Se on elokuva, joka ei perustu suoraan mihinkään pelisarjaan, vaan keskittyy puhtaasti kertomaan tarinaa pelimaailmasta. Tosin pelkkä hyvä idea ei kanna koko elokuvaa, joten onneksi myös toteutus rokkaa!
Tarina kertoo hieman yllättävästi pahiksesta, Ralfista. Pelissä hänen tehtävänään on murskata ja murskata, kunnes paikalle saapuu Fiksaaja-Felix. Sankari saa rakennuksen korjattua ja Ralf heitetään katolta alas mutalammikkoon. 30 vuotta samaa hommaa tehneenä Ralf kyllästyy jatkuvaan yksinäisyyteen ja syrjintään ja haluaakin saada edes vähän kunnioitusta.
Mielenkiintoinen asetelma kantaa koko puolentoista tunnin keston ajan todella hyvin. Trailereissa ja julisteissa esitetyt pelihahmot eivät onneksi jää kahden sekunnin cameo-hahmoiksi, vaan jokainen tekee omalta osaltaan elokuvan maailmasta eloisan. Muutenkin pidin koko asetelmasta, jossa pelihahmot elävät eri maailmassa ja heillä on elämä pelinsä ulkopuolella. Erityisesti elokuvan alkupuolella oleva terapiakohtaus on erittäin mieleenpainuva ja ylivoimaisesti yksi elokuvan hauskimmista.
Elokuvassa vitsaillaan hienosti ja toimivasti retropelien kustannuksella, mutta se on myös elokuvan suurin ongelma. Jos retropelit eivät ole tuttuja katsojalle, suurin osa vitseistä voi mennä täysin ohi, samalla kun vieressä istuva peliharrastaja nauraa maha kippurassa hienoille viittauksille. Tämä voi kuulostaa hölmöltä valituksen aiheelta, mutta kysykää nuoremmalta muksulta, kuka on Ryu. Jos tietoa ei ole, elokuva ei välttämättä erotu edukseen lastenkaan silmissä.
Muuten siis kelpo elokuva toimii parhaiten peliharrastajan näkökulmasta, ja on mielestäni hienoa, että tällaisia elokuvia uskalletaan tehdä. Ei kaikkien elokuvien tarvitse olla kaikille.
WINTER ASSEMBLY 2013
Winter Assembly -lanitapahtuma on toiminut vastapainona Summer Assemblyille jo vuodesta 2007. Siinä missä kesän Assyt ovat melko lailla tietokonefestivaalit, Winter Assembly on pyhitetty kokonaan pelaamiselle. Se näkyy niin hyvässä kuin pahassakin, mikä kävijöiden oli helppo todeta. Itse vietin tapahtumassa kaksi päivää.
Hyvänä puolena suuntauksessa on kohdeyleisön huomioiminen. Tilava Kaapelitehdas on kuin luotu suureksi laniluolaksi, jossa neonvalot vilkkuvat, hiki haisee ja koneet huutavat hoosiannaa. Pelaajat ympäri Suomea kokoontuvat tapamaan kavereita, osallistuvat pro- ja amatööriturnauksiin ja pitävät helposti suuren porukan lanit ilman sen suurempia häslinkejä. Tilakaan ei lopu kesken, sillä tapahtumaan myytiin yli 3 000 tietokonepaikkaa.
Tänä vuonna painopiste tuntui olevan pro-pelaajissa. Yläkerrassa nimittäin oli SEUL:n (Suomen elektronisen urheilun liitto) pystyttämä ja yleisöltä suljettu pro-pelaajille tarkoitettu rentoutumispaikka, jossa heillä oli mahdollisuus levätä otteluiden välissä pikkupurtavan ja juotavan kera. Muutenkin SEUL haluaa parantaa kilpapelaajien oloja turnauksissa. Pelaajat ovat joutuneet tottumaan pitkiin odotusaikoihin, väenpaljouteen ja lattioilla istumiseen. On hienoa nähdä suomalaisten ajavan pro-pelaajien oikeuksia eteenpäin.
Pelaajien näkökulmasta yleinen fiilis oli todella positiivinen. He olivat tulleet pelaamaan, ja sitä he saivatkin tehdä koko viikonlopun ajan. Tästä tosin muodostuu koko tapahtuman suurin heikkous. Jos et itse ole menossa tietokoneen tai pelilaitteen kanssa tapahtumaan, tarjolla on hyvin vähän sisältöä. Muutama lavashow ja pro-turnaus ei varmastikaan houkuttele muita kuin pelaamaan tulevaa yleisöä. Sen huomaa kesätapahtumaan verrattuna vähäisestä peruskävijämäärästä.
Toisaalta tällä menetelmällä molemmilla Assemblyillä on omat syynsä olla olemassa. Kesän riennot ovat enemmän kaikille suunnattuja, kun taas talven lanit ovat kirjaimellisesti lanittajille ja pelaamiseen keskittyneille. Nyt sinunkin on siis helppo päättää, kumpi Assembly on oma valintasi.
Loppusanat
Tällaista siis on harjoittelu Pelaajassa. Välillä rankalta tuntuvaa hommaa jaksaa painaa eteenpäin puhtaasti motivaation voimalla. Vinkkini siis niille, jotka harkitsevat pelijournalistiharjoittelua: ole varma aikeistasi, muuten hommasta ei välttämättä tule yhtään mitään. Hyvällä asenteella ja motivaatiolla pääsee jo todella pitkälle!
Kommentit
Erinomainen blogi, ja ilo nähdä kuinka nuorissakin on hyviä kirjoittajia. Välillä tuntuu että kun lueskelee foorumeita joiden pääasiallinen käyttäjäkunta on +-15 v., ei tekstin taso pääse aina ihan hyväksyttävälle linjalle asti...mutta mikäs minä olen yleistämään kun itse kirjoitan täyttä roskaa.
Tervetuloa tähän maagiseen yhteisöön, ja toivottavasti jatkat kirjoittamista vielä kahdenkin kuukauden päästä.
Nyt kun Valtterista hankiuduttiin eroon turvaudutaan ilmaistyövoimaa. Ja Huttunen nauraa matkalla pankkiin.
Ei vaiskaan. Hienoa nähdä että Pelaajalehti tarjoaa tälläisen mahdollisuuden nuorelle/-rille. Ja blogi oli vallan mainio, tuskin itse pystyisin (puhumattakaan jaksamisesta) kirjoittamaan tämän tasoista tekstiä.
Meillä ei tosiaan kovin paljoa ole toimitusharjoittelijoita ollut, sillä emme halua ketään harjoitteluun keittämään kahvia, joten vaadimme jonkinlaista kirjoitustaitoa heti kättelyssä, ja sitä ei kovin usein halukkailta löydy. Aleksi oli lisäksi niin hyvissä ajoin liikkeellä (viime vuoden marraskuussa), että asian sai helposti järjestettyä.
17v ja GTA suosikkipeleinä. Aijai kyllä on taas vanhemmilla tai kenellä lie ikärajat sivuutettu kokonaan. :p Hyvä kirjoitus. :)
Kyllä kaimalta tulee hyvää tekstiä! Eli hyvää tekstiä, indeed.
Tänne siis eksynyt muitakin kouvolalaisia. Hieno homma, vaikka itse "muutinkin" sinne vasta kuntaliitoksen ansiosta. Kouvostoliittoa ei kuitenkaan käy voittaminen.
Kivaa luettavaa myöskin.
Nyt kun avattiin tää räyhä ralf keskustelu, niin siinä on leffa jolta odotin jotain ja joka oli loppujen lopuksi samaa tuubaa kuin monet animaatioelokuvat nykyään jotka tulevat amerikan mailta. Puitteet olisivat olleet aivan loistavat, mutta sitten Ralp sekoili koko elokuvan täysin mielikuvituksettomassa karkkimaailmassa heittäen lapsellisia letkautuksia ärsyttävän sivuhahmon kanssa. Hieman odotin että mukana olisi enemmän peliviittauksia hahmojen ja lokaatioiden suhteen mutta ei. en suosittele.
Räyhä Ralf oli mielestäni oikein hyvä elokuva, jopa tyttöystäväkin pysyi mukana vaikka ei oikeastaan mitää pelaakkaan. Olin yllättynyt kuinka paljon eri hahmoja ja viittauksia muihin peleihin pelissä oli, tajusimpa vasta nyt että uusimmassa sonic pelissä yksi kuskeista on Räyhä Ralf :D
Hyvä blogi! Hyvin kirjoitettua tekstiä on aina kiva lukea.
Paljon tekstiä, mutta ei yhtään asiaa.
Aina kun näenkin että Aleksi on taas kirjoittanut jotain, jätän sen aina suosiolla lukematta. Jäi huono maku suuhun aikaisemmista artikkeleista joissa oli runsaasti kirjoitusvirheitä. Eikä asiakaan ollut paljon. Mutta nyt menin erehdyksissäni avaamaan tämän blogin. Ja minkä virheen teinkään.