Tämä blogimerkintä on auttamattoman myöhässä, mutta toivottavasti fiilistelystäni jää jollekin jotain käteen, vaikka ei siis ainakaan mitään ajankohtaista.
Käväisin kesällä Comic-Con 2009 -messuilla. Itse asiassa kyseessä oli häämatkani, jonka San Diegon etappi oli aivan sattumalta osunut juuri Comic-Conin päivien kohdalle. Thomas sitten äkkäsikin, että minut pitää saada sinne, eikä minulla todellakaan ollut siihen mitään vastaansanomista. Ja yllättäen jopa silloinen tuleva vaimoni oli suhteellisen avoin idealle – hän tosin käytti päivän tehokkaaseen shoppailuun. Pressipassi siis vain vetämään, ja pian sainkin sähköpostin, jossa minut oli hyväksytty median edustajaksi, ja täten olisin päässyt sisään vaikka jokaisena neljänä messupäivänä. Käytännössä minulla oli kuitenkin mahdollisuus vain yhteen päivään, joten alkoi ankara ohjelmistojen tutkinta, että mikä päivä olisi antoisin.
Valinta ei suinkaan ollut helppo, tosin sunnuntain lasten päivä jäi sentään pois laskuista. Mutta meni siinä fanipojalla sormi suuhun, kun torstaina oli Star Trekin antropologialuento, perjantaina pääsisi näkemään 24:n näyttelijöitä, Robert Rodriquezia sekä Pixarin ja Hayao Miyazakin animaatiopaneelia ja lauantaina luvassa olisi Lostin tuottajien rupattelua viimeisestä kaudesta, Myytinmurtajia sekä Simpsonsin ja Futuraman tekijöitä…
No, lauantain puolesta minun kohdallani puhui se, että päivän päätteeksi oli tulossa The Visionaries -paneelikeskustelu Peter Jacksonin ja James Cameronin välillä. Sen luokan sankareita miehet minulle ovat, että tätä ei sopinut jättää väliin.
Neitsyys meni
En ole aiemmin ollut missään Digiexpoa suuremmassa tapahtumassa mukana, joten järkytys oli luonnollisesti suuri, kun pääsin paikan päälle. Jo pelkästään usean sadan metrin pituisen San Diego Convention Centerin näkeminen oli elämys, puhumattakaan siitä, kun tajusin koko 57 000 neliömetrin tilan olevan käytössä vain ComicConille. Ja oikeasti, ÄLKÄÄ MENKÖ PAIKALLE AUTOLLA.
ComicCon on jo vuodesta 1970 järjestetty ja suurin laatuaan oleva yleisötapahtuma. Noin 130 000 ihmistä vuosittain paikalle vetävä Con sisältää kaikkea, mistä nörtti tykkää – sarjakuvia, elokuvia, tv-sarjoja ja videopelejä. Eikä tietenkään pelkästään näitä itsessään, vaan myös kaikkea niihin liittyvää: esimerkiksi figuureja ja keräilyesineitä on tarjolla järkyttävät määrät. Varsinaisena vetonaulana ovat nuo edellä mainitut paneelikeskustelut ja esitykset, joihin kärrätään maailman suurimpia tähtiä puhumaan uusista projekteistaan. Hyvää promoa heille – ja ainutlaatuista viihdettä faneille.
Odotushuone
Ihmisiä siis piisaa, ja tuleville messukävijöille vinkiksi: älkää suunnitelko aikatauluanne liian täyteen. Itse yritin mahduttaa päivääni kaikki mielenkiintoiset setit noin vartin siirtymäajoilla, mutta tämä suunnitelma romuttui heti kun tajusin, että jokaiseen esitykseen on noin tunnin jono. Esityksiä oli toki monia erilaisia ja niitä järjestettiin jatkuvasti niin suurissa kuin pienissäkin auditorioissa, mutta kun paikalla on niinkin monta ihmistä kuin Comic-Conissa on, on jokaiseen esitykseen tunkua.
Tämä kärjistyi kivasti jonottaessani Pixar/Miyazaki-animaatiopaneeliin. Tällaiset suuremmat tapahtumat järjestetään valtavassa halli H:ssa, joka vetää useamman tuhat ihmistä. Jonotus halli H:hon tapahtui ulkona, jossa ihmismassat kiemurtelivat köysilinjojen välissä. Tänne tulin kyllä suhteellisen hyvissä ajoin, noin puoli tuntia ennen merkattua ajankohtaa, ja tässä vaiheessa myös järjestysmiehet kertoivat, että kyllä sinne mahtuu. Edellinen tapahtuma oli tosin alkanut myöhässä ja oli siten myös loppumassa myöhässä, joten lisää jonotusta oli siis luvassa. Ja voin kertoa, että jonotus San Diegon keskipäivän auringon alla heinäkuussa ei ole mikään pikkujuttu. Varsinkaan, kun en ollut varautunut ulkona oloon eikä mukana ollut sen enempää lakkia ja aurinkorasvaa kuin juotavaakaan.
Puolitoista tuntia myöhemmin jonotin edelleen. Ilmeisesti tapahtuma oli alkanut tovi sitten, mutta ihmisiä ei vain ollut tullut ulos hallista edellisen tapahtuman jäljiltä eikä uusia voinut näin ollen päästää sisään. Jono eteni jatkuvasti, mutta kun viimeinkin olin loppusuoralla, tulikin mukava ilmoitus, että tästä eteenpäin jonotatte seuraavaan tapahtumaan. Puolitoista tuntia hukkaan, ei esitystä, palaneet käsivarret ja pikkuhiljaa alkoi nestehukkakin jo heikottaa. Poistuin jonosta voitettuna miehenä ja ostin ylihintaisen, mutta jääkylmän, Coca-Cola tölkin, jolla kokosin itseni uusia haasteita varten.
Loppupäivä meni aika pitkälti uusiksi tämän takaiskun myötä, ja pian halli H:ssa esitettävä District 9 -maistiainenkin meni sivu suun. Päätinkin tunkea joihinkin pienempiin esityksiin, kuten Capcomin tappelupeliesittelyyn. Paikalla olivat Rey Jimenez (Marvel vs. Capcom 2 Live Arcade -versio), Kazuhiro Tsuchiya (Fate: Unlimited Codes) ja Ryota Niitsuma (Tatsunoko vs. Capcom). Tapahtumassa käytiin läpi näitä tulevia Capcomin mätkintöjä videoiden ja PowerPoint-esitysten kera.
Kaikkea sitä keksitäänkin
Paneelikeskustelut ovat tosin vain puolet Comic-Conin tarjonnasta. Itse päämessutila on täynnä näytteilleasettajia, aina eteläpäädyn suurista videopelijulkaisijoista pelidemoineen pohjoispäädyn pienten sarjakuvakauppojen myyntikojuihin. Ja tällä välillä aivan kaikkea julkkiksista toimintafiguureihin. Täältä voit ostaa patsaita, nimikirjoituksia, tauluja, pehmoleluja, keräilykortteja… you name it. Seuraavaksi kavalkadi kuvia, mihin kaikkeen messuilla voi törmätä.
Eikä naiskauneuttakaan saa unohtaa:
Bongasin yhtäkkiä Leonard Nimoyn, mutta tietenkin ottamani kuvan piti tärähtää. No, ei hänestä olisi saanut ottaa kuvia muutenkaan, turvajärjestelyt olivat sen verran kovat. Jos olisin jonottanut, olisin voinut ostaa häneltä nimikirjoituksen 60 dollarilla… jäi väliin. Myös itse Herculeksen eli Kevin Sorbon nimmarin olisi saanut 35 dollarilla.
Myös cosplaying on suosittua puuhaa yleisön joukossa. Tässä muutama hyvä esimerkki:
Huomatkaa hienon Snake Eyes -esittäjän iloa taustalla pilaava tuhti violetti Skeletor.
Sideshow Collectiblesilla oli kenties kuolaa synnyttävin osasto. Siellä oli järkyttävän upeita pienoispatsaita niin peleistä kuin elokuvistakin, aina aidon kokoisiin Darth Vaderin ja Alienin rintapatsaisiin, ja olipa esillä myös täysimittainen Terminator T-800 endoskeleton – 5 950 dollaria, osamaksukin hyväksytään!
Yläkerrassa oli myös varattu yksi osasto vähemmän kiinnostaville julkkiksille. Täällä pääsi moikkaamaan esimerkiksi vanhan BattleStar Galactican joitain sivuosanäyttelijöitä tai sarjakuvapiirtäjiä, joilla on kolme fania, mutta he ovat sitäkin innokkaampia. No, jonoa ei pahemmin siis ollut. Tässä esimerkiksi William Forsythe (The Rock, Once Upon a Time in America).
Illan päätteeksi sain sentään balsamia jonotushaavoilleni. Jacksonin ja Cameronin keskustelu oli vielä edessä, ja sitä en aikonut missata. Sitä ennen nyt jo pahamaineisessa halli H:ssa oli Star Warsin kuulumisia käsittelevä esitys, ja aloin jonottaa siihen sillä mentaliteetilla, että joko pääsen katsomaan sitä enkä poistu esityksen loputtua, tai sitten jonotus venyy ja jonotankin suoraan Peter/James-comboon. Tällä kertaa kaikki sujui varsin sutjakasti ja pääsin katsomaan Star Warsiakin jo hyvissä ajoin.
C-3PO:n esittäjä Anthony Daniels juonsi show’ta ja esitteli muun muassa Star Wars: A Musical Journeya, joka oli saapumassa Amerikkaan. Kyseessä on siis esitys, jossa orkesteri soittaa livenä Tähtien sodan musiikkeja, samalla kun taustalla pyörii videoita kuudesta elokuvasta. Se näytti varsin mukavalta kokemukselta valoshow’neen kaikkineen. Lisäksi esityksessä käytiin läpi Clone Wars -animaatiosarjan tulevaa kautta ja kärrättiinpä koko ääninäyttelijäkaartikin lavalle. He myös lukivat livenä yhden tulevan kauden kohtauksista.
Main event
Sitten päästäänkin jo asiaan. Peter Jackson ja James Cameron in the flesh! Herrat juttelivat yli tunnin ajan siitä, mitä heidän mielestään elokuvan tulevaisuus pitää sisällään, ja molemmat olivat kilvan tuomassa katsojille uusia inhimillisiä elämyksiä, mutta uuden tekniikan kautta. Miehet myös taputtelivat toisiaan selkään kovasti; Cameron muun muassa kehui Klonkun suorituksia. Hauska hetki tapahtui, kun Cameron sanoi lempikohtauksekseen Sormusten herrasta Klonkun vuoropuhelun itsensä kanssa. Jackson vastasi siihen, että se on hänenkin lempikohtauksensa, mutta piti säälinä sitä, ettei hän ole itse ohjannut sitä, vaan 2nd unit ohjaajana hänen vaimonsa Fran Walsh!
Cameron taas toitotti kovin 3d-elokuvien olevan elokuvien seuraava askel. Tulevalla Avatarilla on minusta paljon todistettavaa, ettei 3d jää vain pelkäksi kikaksi. Ainakin toivon, ettei pää tule yhtä kipeäksi kuin amerikkalaisissa teemapuistoissa katsomieni 3d-elokuvien jälkeen. Kuulemma myös Titanic on parhaillaan työn alla 3d-käännökseksi.
Keskustelu oli mielenkiintoista kuultavaa, ja lopuksi yleisö sai vielä esittää kysymyksiä. Lopuksi sanottiin, että aikaa on enää yhdelle kysymykselle, ja kysyjä päättikin sitten kysyä Cameronilta: ”When are you gonna do Aquaman?” Ilman hymyn häivääkään Cameron kysyi takaisin: ”That’s your last question? You blew it.”
I’ll be back
Comic-Con oli hieno kokemus. Kenties joskus pääsen vielä paikan päälle niin, että voin olla useampana päivänä mukana ja että voin toimia edellisen kerran vahingoista viisastuneena. Päivän päätteeksi paikat olivat kipeät ja niska helotti punaisena, mutta olo oli onnellinen.
Sen ainakin tiedän, että menen USA:han vielä joskus. Sen sinetöi jo tämä näky ruokakaupassa: TUSINA isoja, kuorrutettuja donitseja hintaan 3,99 $!
