Game Developer Conference 2008

Vuosi 2008 on lähtemässä toden teolla käyntiin. Game Developer Conference 2008 -ennakkofiiliksiä, Lost: Via Domus -videopeli, GTA IV, raportti FIGMA-gaalasta ja vuoden 2007 myydyimmistä peleistä Suomessa sekä BBC:n mahtava Planet Earth -dokumenttisar

14.9.2011 22:03

Istun KLM:n lennolla Amsterdamiin, josta jatkan San Franciscoon. Herätys oli jo tuskaisen aikaisin varttia yli neljältä, mutta jotenkin siitä selvittiin. Hyvin alkoi. Tsekkasin itseni lennolle kotoa käsin edellisenä iltana. Aamulla kesti nelisen minuuttia mennä lipputiskiltä turvatarkastuksen läpi portille. Koska lento oli täynnä, minut laitettiin ystävällisesti bisnesluokkaan, mikä on tietenkin aina ilahduttavaa. Kun astuin koneeseen, penseä liikemies istui jo paikallani. Stuertti totesi, että lento on täysin ylibuukattu, ja pyysi odottamaan. Kerroin, että tsekkasin itseni lennolle jo puolitoista päivää sitten ja äsken minut siirrettiin bisnesluokkaan, joten missä mättää? Meni hetki, kunnes pääsin istumaan eri paikalle samalla riville.

Olen matkalla GDC-messuille. Viime vuonna siellä paljastettiin Home, LittleBigPlanet ja Killzone 2. Tänä vuonna merkit viittaavat siihen, että Sony pitää matalaa profiilia ja Microsoftin pitäisi tehdä merkittäviä Xboxia ja Liveä koskevia julkistuksia. Niiden pitäisi olla vähintäänkin samantasoisia paljastuksia kuin Home ja LBA. Saapa nähdä. Tähän asti Microsoft on kyennyt pitämään salaisuudet visusti itsellään.

Ei pidä pettyä, mikäli Sonylta ei kuulla mitään. Sonyn Euroopan porukoita ei ole GDC:ssä lainkaan, eikä SCEA järjestä samanlaista lehdistötilaisuutta kuin viime vuonna. Sonylla on kuitenkin valtavasti kerrottavaa. Tiedän jo, mitkä pelit PS3:lle ja PSP:lle julkaistaan kevääseen 2009 mennessä. Vaikka pari peliä varmasti myöhästyy, tarjonta on todella, todella lupaavaa. Toivottavasti voimme pian kertoa, mitä kaikkea on tulossa… Kerrottakoon nyt sen verran, että Heavy Rain tulee keväällä 2009. Siihen on siis vielä vuosi aikaa.

Entäs Nintendo? Viime vuonna Miyamoto piti keskiviikon aloituspuheen GDC:ssä, mutta muuten Nintendo piti matalaa profiilia ja pitää tänäkin vuonna. Se järjestää kuitenkin parikin mielenkiintoista esittelyä, jotka käsittelevät Wii Fitin ja Super Smash Bros Brawlin tuotantoa sekä Wiin käyttöliittymän kehitystä. Valitettavasti yksikään Nintendoon liittyvä taho, kuten SSBB:n Sakurai, ei anna haastatteluja, joten Nintendon suhteen emme ole saamassa oikeastaan mitään.

Microsoftin Live-osaston pomo John Schappert pitää keskiviikkoaamuna tunnin mittaisen puheen, jossa hänen pitäisi paljastaa uusia Xbox 360 -pelejä ja -palveluja. Olen tavannut Schappertin pari vuotta sitten, kun hän vielä vastasi Electronic Artsin massiivisesta Kanadan studiosta. Schappert oli yksi 16-bittisten NHL-pelien ohjelmoijista. Hän on siis kokenut kaveri.

Pelaajalehti.com seuraa (go Eeemeli!) GDC08:n tapahtumia. Jos Schappertin keynoten aikana pääsee jollain tavalla nettiin, live-seurantaa on luvassa.

Majailen jälleen San Franciscossa tuttujen luona eli EGM:n Shanen kämpillä. Maanantai-illaksi on tiedossa GDC08:n aloitusbileet tuttujen kesken. Sinne pitäisi saapua porukkaa, jota en ole nähnyt vuosiin, kuten Gazunta. Hän oli yksi Pelaajan ulkomaisista kolumnisteista kauan sitten. Viikon jokaisena iltana on useampi päällekkäinen tapahtuma, joten kuinkahan tässä ehtii kirjoittaa?!

Kadotin iPodini pari viikkoa sitten Lontoon-reissulla, johon liittyi kuusi tuntia myöhästynyt lento ja aivan liian aikainen herätys. Muistan, kuinka ilkuimme toimituksessa Rautalahden Mikolle (entinen Roolipelaajan päätoimittaja), joka kadotti jollakin reissulla iPodinsa. Miten niin voi oikein käydä? No, näemmä aika helposti… Jotenkin vain hukkasin sen. Todennäköisesti unohdin sen lentokoneeseen. Eikä sitä löytynyt. AAAAARGH!!!! Sain loistavan tekstiviestikuittauksen Rautalahdelta, joka sentään toi hymyn huulilleni. We are even, Mikko!

San Franciscossa pitää ensitöiksi ostaa uusi akku Powerbookiin, koska vanha akku kestää täydelläkin latingilla vain noin 90 minuuttia entisen neljän ja puolen tunnin sijaan.

Lost: via Domus -videopeli

Pelasin Lost-pelin läpi perjantaina kaverini kanssa. Peli on äärimmäisen lyhyt, enkä saa kertoa siitä mitään ennen helmikuun 28. päivää, jolloin pelin pitäisi olla kaupoissa. Olen Lost-sarjan fani, ja peli oli ihan mukiinmenevä. Ei missään nimessä katastrofi. Pelasin PS3-version läpi ja kirjoitin jo pelistä kritiikin, joka tulee maaliskuun lehteen.

Pelin grafiikka on ihan hienoa, ja äänimaailma on tehty erityisen hyvin. Esimerkiksi savuhirviö ääntelee omituisesti samalla tavalla kuin sarjassakin. Vain joidenkin sarjan näyttelijöiden äänet kuullaan pelissä, mutta homma kuulostaa tarpeeksi hyvältä. Ubisoft on löytänyt tilalle hyvältä kuulostavia tyyppejä, vaikka Sawyerin puhe on hieman liian teksasilaista.

Tämäkin peli oli hankala arvostella sen pituuden tai siis lyhyyden takia. Kuinka paljon sillä on merkitystä? Tämä peli ei myöskään iske, ellei ole sarjan fani, mutta heillehän peli on tarkoitettu. Kanssani pelannut kaveri on sarjan fani ja piti pelistä, vaikkei hän omista konsoleita. Se on hyvä merkki.

grand-theft007.jpg

Grand Theft Auto IV

Suomessa Pelaaja on hehkuttamatta ollut ja tulee olemaan lehti, josta voi lukea uusimmat infot GTA-sarjasta. Maaliskuun Pelaajassa on laaja GTAIV-artikkeli, joka on kirjoitettu pääosin pelisessioiden perusteella. Pääsin taannoin pelaamaan peliä useamman tunnin ajan. Kokeilin joitain tehtäviä ja näin lisäksi useita muita tehtäviä, joten hyvä setti on luvassa. Saimme vielä laajan peliä käsittelevän haastattelun, mutta se ei taida mahtua lehden artikkeliin. Se tulee sitten myöhemmin.

Devil May Cry 4

capture0001-1487_bmp_jpgcopy.jpg

Aika moni PSN-kaverini näyttäisi pelaavan Devil May Cry 4:ää. (Pyydän muuten anteeksi kaikilta lukijoilta, joita en ole lisännyt kavereiksi. Olette kyllä kavereita, mutta koetan pitää listani tiiviinä ja haluan sen koostuvan ihmisistä, jotka tunnen.)

Aloin itse pelata peliä viikonloppuna ja turhauduin kolmannessa tehtävässä sen verran, että lopetin. Jäin kohtaan, jossa pitää hypellä ilmassa ja flengata Nero tasolta toiselle ottamalla sinisellä kädellä kiinni sinisistä ilmassa leijuvista pallukoista. Törmäsin kerta toisensa jälkeen katon piikkeihin, ja siihen loppui se lysti. Taidan kyllä yrittää myöhemmin uudelleen, sillä DMC4:ää tekee kyllä mieli pelata jonkin verran. Se vain tuntuu niin vanhanaikaiselta. Hyvin se hoitaa hommansa, mutta se ei tuo sarjaan mitään uutta. Musa on myös hirveää.

FIGMA-gaala

1-18_lite1.jpg

Viime viikolla kotimainen peliteollisuus tai tarkemmin sanottuna pelien myymiseen liittyvät tahot kokoontuivat Helsingin Bank-ravintolassa FIGMA-gaalan merkeissä. Siellä jaettiin kultalevyt vuoden eniten myydyille peleille. Pelitoimittajista ja parista jälleenmyyjästä koostunut raati valitsi vuoden parhaat pelit. Minä ja Miika edustimme H-Townia.

Minusta oli täysin käsittämätöntä, etteivät BioShock ja Call of Duty 4 saaneet palkintoja. Puhuin tästä pari viikkoa Tiltin Janos Honkosen ja Pelitin Tapion kanssa, kun olin Segaan liittyvällä työmatkalla Tukholmassa. (Odotimme muuten juhlavasti Tapion kanssa kahdeksan tuntia Tukholman lentokentällä… Näin se elämä valuu hukkaan.) Nämä herrat tietenkin vannoivat scifinörttimeiningin eli Mass Effectin nimeen. Olen itsekin scififanaatikko, mutta ei Mass Effect minun mielestäni ollut vuoden peli. Herrat Huttunen ja Pyykkönen tosin rakastavat Mass Effectiä, mutta he ovat silti sitä mieltä, että COD4 on moninpelinsä takia sitä parasta settiä. Olen samaa mieltä. Ei voi mitään, raati puhui ja se siitä.

Suomessa myydään Simsiä ja Crashia pilvin pimein. Halo 3:a myytiin noin 13 000 kappaletta, mutta mielenkiintoinen vertailukohde on PS3:n MotorStorm, jota myytiin puolessa vuodessa huikeat 11 000 kappaletta. Muistaakseni muut PS3:n ja Xbox 360:n pelit eivät ylittäneet 10 000 myydyn pelin rajaa. Pc:n Crysista myytiin noin 10 000 kappaletta eli saman verran kuin The Orange Boxia, joten flopista on turha puhua. Muiden kuin Nintendon tekemiä Wiin pelejä ei näkynyt missään, ja Wiin pelimyynti oli muutamaa superpeliä lukuun ottamatta melko vaisua. DS:llä Zeldaa ja Pokemonia myytiin yli 10 000 kappaletta, mikä on todella kova saavutus käsikonsolilla.

Jatkuvasti listoilla kärkkyvät Guitar Hero 3 ja Call of Duty 4 eivät nekään yltäneet 10 000 kappaleen myyntiin viime vuoden aikana. Näitkö jossakin Call of Duty 4:n mainoksia? Tai Guitar Hero 3:n? Et tietenkään. Ainoa Guitar Hero 3:a Suomessa mainostanut taho oli Microsoft. Activision tai pelin suomalaiset jakelijat eivät tehneet mitään. En edes jaksa enää tahkota tätä aihetta. Ainakin Pelaaja nosti COD4:n esiin sen ansaitsemalla tavalla.

Gaala onnistui varsin hyvin, mutta yksi asia korpesi todella pahasti. Gaalan ohjelma oli melko lyhyt, mutta silti jo puolivälissä valtaosa paikalla olijoista oli siirtynyt istumapaikoilta taakse puhumaan tai syömään. Se oli mielestäni törkeätä, sillä FIGMAn toiminnanjohtaja Riku Olkkonen veti show’ta. Sen verran pitäisi osoittaa kunnioitusta alalle, josta tienaa elantonsa, että istuu penkissä ja katsoo ohjelman alusta loppuun.

Kävin soittamassa lavalla Rock Bandiä parinkin eri porukan kanssa, ja hauskaa oli. Ilta jatkui Luxissa, jonne menimme tilataksilla kunnon rock-porukan kanssa. Kuvia ei valitettavasti ole.

Planet Earth -dokumenttisarja

Paremman elämänlaadun ohella yksi vuoden 2008 tavoitteistani on itseni valistaminen ja kouluttaminen. Miksen ole lukenut aikaisemmin enemmän kirjoja? Siis muutakin kuin Stephen Kingiä ja futiselämäkertoja. Nyt olen ryhtynyt lukemaan esimerkiksi toimittamisesta kertovia kirjoja ja elämäkertoja. Olen katsonut myös enemmän dokkareita. Tilasin porukan paljon hehkuttaman BBC:n tuottaman Planet Earth -dokumenttisarjan Blu-ray-version. Kyllä kannatti. Paketissa on muistaakseni 11 jaksoa, joissa käydään läpi aavikot, vuoret, jää, luolat, vesi, savannit, viidakko ja muut maapallon ihmeet.

En ymmärrä, miten kuvaajat ovat päässeet joihinkin sarjan paikkoihin tai miten he ovat kyenneet taltioimaan näin upeita kuvia. On maagista katsella teräväpiirtona, kun jääkarhuemo kömpii ulos talvehtimispaikastaan kahden pikkuisen pennun kanssa, jotka näkevät ensi kertaa jotakin muuta kuin kolonsa. Sitten kamera zoomaa korkealle ylös, ja kaikki erottuu silti hienosti. Mukana on tosin pätkä, jossa uljas jääkarhu ui pari päivää, kunnes poloinen viimeinkin pääsee merileijonia täynnä olevalle luodolle. Karhu on vain niin finaalissa, ettei se kykene enää nappaamaan yhtään merileijonaa ruoaksi vaan kuolee nälkään luodolle. Se yrittää napata merileijonien pentuja, mutta isommat merileijonat suojelevat hienosti omiaan ja ajavat karhun pois. Olisi tietenkin ollut kamalaa nähdä merileijonan pentu jääkarhun kidassa, mutta silti.

wallpaper1_1024.jpg

Luonto on äärettömän karu paikka, mutta sen tuhansia vuosia toiminut dynamiikka on menossa pilalle ihmisen takia. Jääkarhut ovat nykyisin melkoisen tutkalla, kun jäälautat sulavat niiden alta paljon aiempaa nopeammin. Tästä syystä jääkarhujen on paljon vaikeampi saalistaa merileijonia ja hylkeitä. Dokkarissa on mahtavaa kuvaa valtavasta nallesta, joka uiskentelee jääkylmässä vedessä. Noin isoksi otukseksi jääkarhu kyllä uiskentelee todella sulavasti.

Planet Earth osoittaa, miten uskomattomia paikkoja maapallolla on. En varmaan koskaan tule näkemään niitä paikan päällä. Valistus, näyttävyys ja viihdyttävyys on dokkarisarjassa tasapainotettu taidokkaasti. Emme kuule vain, että maapallo on menossa päin helvettiä ilmastoineen kaikkineen, vaan Planet Earth keskittyy näyttämään planeettamme hienompia juttuja. Se saa kyllä miettimään, mitä voisi tehdä, jotta jälkipolvetkin voisivat elää maapallolla normaaliin tapaan ilman saasteita, ilmaston lämpenemistä ja muita ongelmia.

Loppuviikolla on tarkoitus kirjoittaa GDC08-blogi, kunhan saan ensin tehtyä matskua tapahtumasta lehteen. Tämä viikko on Pelaajan viimeinen kokonainen tuotantoviikko, ja olen koko ajan poissa. Se on tietenkin tuotannon kannalta hieman hankala juttu.

Lisää luettavaa