Games Convention -blogi: ensimmäinen päivä Saksassa
Tiistai 20. elokuuta
Saavuin perjantaina yöllä kotiin Palm Springsistä noin 34 tunnin matkaamisen jälkeen. Lauantaina ehdin katsoa telkkaria, odotella taas kadoksissa ollutta matkalaukkuani ja kirjoittaa siinä samalla kolme juttua Pelaajaan ja kaksi ensitestiä Pelaa!-lehteen sekä hoitaa sähköpostit.
Sunnuntaina tein lisää töitä, maanantain olin toimistolla sammuttamassa tulipaloja, kirjoitin Verkkorintaman Pelaajaan ja suunnittelin syyskuun Pelaajan lopputuotantoa. Syyskuun Pelaajan kannesta tulee todella hieno.
Peliarvosteluja ei ole valtavasti, mutta laatu (ja nyt myös toivomanne arvostelujen koko) korvaa määrän. Luvassa on BioShock by Miika MF Huttunen, Heavenly Sword, Super Paper Mario ja monia muita.
Sen verran voin sanoa, että meillä on ainoana Suomessa Prototype-pelin esittely, ja onpahan mukana myös NHL 2K8:n viimeisin versio suoraan pelintekijöiltä.
Kuosissa vai ei?
Oloni on hieman kipeä, enkä ollut ihan varma, pystynkö lähtemään Saksaan Games Convention -messuille. Olo on tukkoinen ja kurkkuun sattuu. Tämä johtuu viime viikon Palm Springs -keikan helteestä ja ilmastoinnista, jota en yksinkertaisesti kestä. Kun menen hikisenä 40 asteen lämmöstä viileään ilmastoituun tilaan, vilustun hetkessä. Amerikkalaiset ovat tottuneet sellaiseen, minä en.
Tiistaiaamuna olo on sen verran hyvä, että matka kutsuu. Kerrankin lento on jopa siedettävään aikaan. Olen 09:40-lennolla Berliiniin. Samalla lennolla on puolet Suomen peliteollisuudesta, ainakin mitä tulee jälleenmyyjiin. Porukka käväisee messuilla, mutta ehtii myös käydä Prahassa rentoutumassa… Aika hiljaista meikäläiselle. Pelitin aurinkolaseilla varustettu Tuomas on myös samalla lennolla, hän varmaan tuskin malttaa odottaa näkevänsä Halo 3:n Leipzigissä, jos se siellä esitellään.
Leipzig on Berliinistä noin 200 kilometrin päässä. Meinasin taittaa matkan junalla, mutta samalla lennolla oleva Remedyn tuttu porukka tarjoaa autokyydin, jonka otan ilomielin vastaan. Kundit ajavat minut hotellilleni saakka, vaikka se ei ole aivan heidän reitillään. Todella hieno ele heiltä, kiitos.
Paahdamme autobaanalla Subarulla ja juttelemme koko matkan. Moni asia harmittaa elämässä, mutta etenkin se, että jää niin vähän aikaa jutella kotimaisen peliteollisuuden parissa työskentelevien ihmisten kanssa. Remedyn hemmojen kanssa juttu luistaa ja puhelemme oikeastaan kaikesta peleihin liittyvästä.
They see me ridin, they hatin…
Minun piti alun perin tulla takaisin kotiin lauantaiaamuna, mutta koska lauantaillekin siunaantui useampi tärkeä palaveri, joudun jäämään Leipzigiin sunnuntaihin asti. Ainoa lento, jonka sain mestoilta Helsinkiin, on vasta sunnuntaina kello 21:00.
Olen siis lähes viikon Saksassa ja vieläpä yksin hotellissa. Tosin sitä tulee lähinnä nukuttua hotellilla, mutta silti. Oikeasti hieman hermostuttaa, miten kestän henkisesti, mutta eiköhän se tästä. Viihdyn mainiosti yksin, mutta seura kelpaisi. Tuttuja on kaupungissa vaikka millä mitalla, mutta olemme vain levittäytyneet kymmeniin eri hotelleihin Leipzigin liepeillä.
Vai kestänkö? Hotellini kuuluu vanhaan Ramada-ketjuun ja se muistuttaa itseasiassa täysin sitä Ramada Treff -hotellia, jossa oleskelin edelliset kaksi vuotta ja kiroilin paikkaa joka kerta.
Mercure-hotellin arkkitehtuuri on… saksalaista.
Tämä mesta vaikuttaa täysin identtiseltä. Huone on sellainen, ettei täällä kestä olla kuin yön, jos ei halua menettää järkeään. Hotellihuoneissa on valtavasti eroa. Halpa mesta kelpaa, kun on lomalla ja huoneessa tulee vain nukuttua. Jos siellä puolestaan tulee vietettyä paljon aikaa töitä tehden, mukavuus on tärkeää. Se vain maksaa vähän liikaa tällä reissulla.
Tarjolla on vain langaton netti, mutta se ei tietenkään toimi huoneessani, vaan lähinnä käytävissä ja auloissa. Yhdessä vaiheessa saan signaalin ja istun lattialle huoneeni oven viereen yhden palkin varassa. Kuvittelen, että ehkä se on tällaista, jos olisin lumivyöryltä suojassa luolassa ja odottaisin apua, kun viimeinenkin tulitikkuni on kulutettu… Kuljeskelen edestakaisin hotellin käytävällä yrittäen löytää hyvän wifi-kohdan. Se löytyy hissien edestä, jossa on onneksi tuolikin.
Kamala nälkä, joten käyn hotellin ravintolassa. Taas déjà vu. Buffetti on yhdeksän euroa, ja vaikka meikäläinen rakastaa bratwurstia ja perunasalaattia, niin saksalainen ruoka on noin ylipäätänsä hirveää. Vedän raflassa setin… No, ainakin tämä on edullista. Se onkin yksi Leipzigin eduista. Rafla tuntuu ihan samalta kuin sen toisenkin hotellin.
Hotelli on pellolla autobaanan vieressä. Aivan kuten edellisessäkin GC-hotellissani. Teen tutkimusmatkan hotellin lähistölle ja sieltä löytyy kaikenlaista mööpelikaupppaa. Jos olisin rakentamassa taloa, olisin oikeassa paikassa.
Ach der ledermoden, saksalainen nahka on laadukasta.
Sitten näkyy ovi kauppakompleksin sisälle – pelastus! Täällä on varmasti ruokakauppa ja pari pikaruokalaa. Olen pelastettu! Hetken aikaa olen hämilläni. Ostari muistuttaa erehdyttävästi sitä, joka oli aikaisemman hotellini vieressä…. Olenko oikeasti samassa paikassa kuin viime vuonna, mutta vain eri puolella ostaria? En sentään…
Puha loves the ladies, tässä naispuolisille lukijoille saksalainen megakenkäkauppa.
Ostan ensiapuravintoa: juustoa, lisää juustoa, pari sämpylää, paljon juotavaa ja pari suklaamoussea kermavaahdolla, joka on saksalainen spesialiteetti. Näillä luonnistuu saitin päivittäminen.
Ruokakauppa on riilein ikinä (get it?). Se on niin valtava, että sinne voisi eksyä. Luulen, että tämän takia marketissa on juoma-automaatteja siellä täällä. Jos eksyy, niin ei ainakaan menehdy janoon. Näen muutamia asiakkaita harhailemassa silmät sumeana, he ovat ehkä olleet jo päivien ajan tässä megakaupassa.
Kaupasta löytyy myös lehtiosasto. Saksa on iso pelien markkina-alue, joten ei ole ihme, että pelilehtiä löytyy joka lähtöön. Niissä on myös aikamoisen törkeitä seksipuhelinmainoksia.
Menen takaisin hotellille ja kirjoitan tätä blogia. Laitan soimaan Scorpionsin Wind of Changen, jotta sopeutuisin täkäläiseen meininkiin. Telkussa pyörii Mies ja alaston ase, saksaksi. Cigarette? Yes I know. Haha.
Kirjoitan muutamaa eri vaihtoehtoa syyskuun Pelaajan pääkirjoitukseksi.
Päätän käydä Leipziger Messe -keskuksessa, jossa Games Convention järjestetään, mutta olen sieltä todella kaukana. Leipzigissä ei ole paljoa hotelleita, joten messuvierailijat ovat majoittuneet noin 30 kilometrin säteelle messukeskuksesta. Joudun nappaamaan kalliin taksin paikan päälle, mutta onneksi se kannatti. Huomisesta lähtien messuille on bussikuljetus hotellilta.
Messut aukeavat vasta keskiviikkona, joten monet ständit ovat vielä kesken. Saan tallustella muiden lehdistön edustajien kanssa täysin vapaasti näyttelyalueella. Tämä ei ollut mahdollista E3-messuilla, jossa vartijat katsoivat kaikkien passit, joten vain näytteilleasettajat päästettiin halleihin ennen messujen virallista aukeamista.
Toisin on täällä. Näen esimerkiksi EA:n harjoittelevan huomista lehdistötilaisuuttaan. EA:n ständillä on useita pelejä pelattavana. FIFA 08 näyttää aivan törkeän hyvältä sekä PS3:lla, että Xbox 360:llä. Grafiikka on hämmästyttävän hienoa. PES 2008 häviää visuaalisesti mennen tullen, mutta pelattavuudesta en osaa vielä sanoa. Kiva nähdä, että FIFA 08:n PS3-versio on todella hieno, eikä jää jälkeen Xbox 360 -versiosta. Ärsyttävä juttu on se, että EA:n PlayStation 2- ja 3-pelejä pitää pelata joillakin epämääräisillä peliohjaimilla, eikä virallisilla Sonyn ohjaimilla.
Pelaan pikaisesti Need for Speed ProStreetiä, mutta minua hämäsi se, että pelasin katurataa, enkä suinkaan jotakin kilpailurataa, joilla valtaosa pelin skaboista käsittääkseni käydään. Peli näyttää Need for Speediltä, mutta samalla grafiikka on selvästi ankean näköistä Carbonia parempaa. En vieläkään sulata, miten hyvältä FIFA 08 näytti. Huh.
Skate
Viimeinkin. Tätä olen odottanut. Pääsen viimeinkin pelaamaan Skatea.
Olen kinunut EA:lta jotakin versiota pelistä, mutten ole saanut mitään, vaikka olen jo pyydellyt yli vuoden ajan. NHL:stä on tarjolla vaikka kuinka aikaista koodia, mutta ei uusista peleistä, jotka olisi kiva esitellä teille lukijoille. Olen jollakin tasolla vielä skeittaaja ja joka tapauksessa skeittaamisen fani, joten Skaten pelaaminen on minulle säväyttävä juttu.
Skate iskee melkein yhtä kovaa kuin ensimmäinen Tony Hawk’s Pro Skater aikoinaan. Se tuntuu ja näyttää hyvältä, ja ennen kaikkea tuoreelta. Pelin ohjausjärjestelmä vaatii tottumista. Oikea tikku on käytännössä omistettu laudalle. Klikkaamalla tikkua alas ja sitten ylös suoritetaan Ollie eli lähes kaikkien skeittitemppujen perusta. Nollie taas suoritetaan päinvastaisella liikkeellä. Flipit tehdään painamalla tikkua eri suuntiin hypyn käynnistyessä. Järjestelmä tuntuu loogiselta ja tyydyttävältä.
Harjoittelen grindaamista. Se tapahtuu yksinkertaisesti laskeutumalla ollien esimerkiksi katukiven tai kaiteen päälle. Sekään ei ole helppoa, sillä on opittava arvioimaan, kuinka pitkälle hyppy menee, ja tultava railille oikeassa kulmassa. Kun trukit pamahtavat kaiteeseen, ei tarvitse keskittyä tasapainoilemaan vaan tekemään temppuja. Grindaukset ja railsidet tuntuivat tosi hyviltä.
Parin trukkigrindauksen jälkeen mietin, mitenköhän voisin suorittaa nose- tai tail sliden. Teen sen kuten olettaisin homman toimivan: ollie, sitten painan vasenta tikkua vasemmalle kääntääkseni skeittaajaa. Reilun tusinan yrityksen jälkeen onnistun suorittamaan nose sliden ja olen äärimmäisen tyytyväinen. Siistiä.
Pelissä on muutenkin tosi hyvä fiilis. Fiktiivinen San Vanelonan kaupunki näyttää hyvältä, joskin kovin tyhjältä. Tosin jalankulkijat olisivat vain tiellä, joten ei heitä paljoa tarvitakaan.
Kamera on sijoitettu hyvin matalalle, jotta skeittaajan jalat ja lauta näkyisivät paremmin. Kuvakulma vaatii skeittaajan navigoimisen kannalta tottumista ja aluksi tekikin mieli vaihtaa kuvakulmaa. Siihen kuitenkin tottuu. Perinteisesti kolmannesta persoonasta kuvatuissa peleissä katsellaan hahmon selkää, mutta nyt tuijotellaan lautaa ja jalkoja.
Demoja, demoja
Törmään EA:n alueella Skaten tuottaja Jay Balmeriin, jolle hehkutan peliä. Jay on hiukkasen hämmentynyt ultrapositiivisista kommenteistani. Juttelemme tovin skeittipeleistä ja siitä, miten kauan Skaten kehityksessä on kestänyt. Tilitän hänelle, miten kovasti olen halunnut päästä Skateen käsiksi, mutta että se onnistui ensimmäistä kertaa vasta täällä Saksassa. Jay kertoo, että Skaten demo ilmestyi tänään Xbox Live Marketplaceen jenkeissä ja pian myös eurokauppaan. PS3-demokin on valmis ja EA on toimittanut sen Sonylle, jolla kuitenkin kestää tovi, ennen kuin he saavat pelin PlayStation Storeen. Todennäköisesti PS3-demo saapuu juuri pelin julkaisun kynnyksellä.
Skaten tuottaja Jay Balmer. Huomatkaa viimeisin skeittimuotivillitys, Madonna-mikrofoni kasvoilla!
Tapaan myös vanhan tutun Jeffin, joka on MTV Gamesin pr-mies. Jeff oli aikoinaan Rockstarilla, mutta nyt mies hoitelee basistin virkaa Rock Band -demossa, jossa rumpuja soittaa Harmonixin perustaja Alex Rigopoulos. Rock Band näyttää aivan törkeän siistiltä. Demo näyttää kuin oikea bändi soittaisi lavalla. Rigopoulos paukuttaa rumpuja oikein kunnolla ja homma näyttää niiiiiiin siistiltä. Hinnasta viis, tämä on pakko saada. Mutta kenen frendien kanssa pelaan tätä?
Avoin messumaailma
Tästä syystä diggaan Games Conventionista tai oikeastaan näistä lehdistöpäivistä. Pelintekijöitä ja muita alan hemmoja vain kävelee vastaan. Näen Valven Gabe Newellin ja morjestan Gabea, joka testailee EA:n Sims-peliä Wiillä. Puhumme lyhyesti Orange Boxista ja Gabe toteaa, että kaikki näyttää hyvältä lokakuista julkaisua ajatellen. Sormet ristiin!
Konamin ständillä ollaan vaiheissa, mutta siellä pisti silmään uusi Track and Field DS:lle! PES 2008 on myös esillä PS3:lla, mutta vasta huomenna.
Pelaan Activisionin ständillä Guitar Hero 3:a ja biisivalintani on Beastie Boysin Sabotage. Pettymykseni on suuri, kun demosta ei löydy Guns ’N Rosesin Welcome to the Junglea. Soitan Sabotagen läpi mediumilla ja suoritan nuoteista 98 prosenttia. Medium on todella helpon tuntuinen. Peli on se sama vanha GH, mutta grafiikassa on hieman tuoreempi ote ja mukana on hieman enemmän yksityiskohtia. Valikot ovat nekin muuttuneet jonkin verran. Kitara tuntui ihan samalta kuin aikaisempikin malli.
Rockstarin ständillä on Table Tennis Wiille, Bullyn Xbox 360 -versio ja valtava mainos Grand Theft Auto IV:stä: ”Ich komme in der Jahre 2008”, tai sinne päin.
Nintendon ständillä näytetään keskittyvän täysin Wii Fitin kaltaisiin peleihin, eikä esimerkiksi Super Mario Galaxya näy missään… Mitäs tämä nyt on? Uutta DS:n Zeldaa en myöskään huomaa. Näen messukeskuksessa pelistä mainoksen, jossa kerrotaan, että se on esillä bisnesalueella, jossa on toivottavasti monia muitakin Wii-pelejä. Yleisöalueella on lähinnä Brain Training -pelejä ja Wii Fit, mikä on varmasti monelle kuluttajalle pettymys. En voi uskoa, etteikö Super Mario Galaxy olisi yleisön pelattavissa.
Sonyn alueella on valtavat tilat Unchartedille, Ratchet and Clankille ja SingStarille. Sonyn alue on ainoa valvottu alue, joten voin ihailla Ratchet and Clankia vain kymmenen metrin päästä. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Tästä tuleekin mieleeni, että sovimme Insomniacin Ryanin kanssa menevämme perjantai-iltana Leipzigin yöelämään, jos ollaan kuosissa. Hän lentää messuille perjantaina ja lähtee takaisin Yhdysvaltoihin jo lauantaina… Huh.
Nyt meitsi vois ottaa lepoo, ennen kuin valloitetaan televisio, radioo se vaatii visioo… Tai miten se nyt meni.