Los Angelesin perinteikkäiden E3-pelimessujen merkityksestä ja tärkeydestä on puhuttu pidempään kuin edes muistan. Omaa paikkaansa muuttuvassa mediamaailmassa hakeva tapahtuma on menettänyt valtavirran silmissä merkitystään jo kauan ennen kaiken pysäyttänyttä pandemiaa. Tänä vuonna E3 jäi välistä kokonaan, mutta nousevat tahot ja julkaisijat itse haluavat silti pyhittää hellekuukaudet uusille julkistuksille ja odotetuille pelikuvasilmäyksille. Kerrottavaa on niinkin paljon, ettei seuraaville sivuille löytynyt luonnollista paikkaa mainita Metal Gear -luoja Hideo Kojiman ja Xbox Game Studiosin ohimennen vahvistamaa yhteistyöprojektia.
Kotoa lähetyksiä seuraaville lieneekin aivan sama, minkä lipun alla kesän hypekoneistoa käynnistellään. Jokuset peliharrastajat ovat kuitenkin jo huomanneet, miten sirpaleista ja työlästä tapahtumien perässä pysyminen on. Sen lisäksi, että kalenteri on täynnä epämääräisempiä ja lyhyellä varoitusajalla ilmaantuvia digitapahtumia, markkinointikoneistot saattavat silputa peleistä julkaistavaa tietoa entistäkin pienempiin palasiin. Tällaisen kehityksen jatkuessa selkeät ja oleelliseen keskittyvät koosteraportit ovat ehkäpä tärkeämpiä kuin koskaan. Siinä kaltaistemme pelimedioiden on pyrittävä suoriutumaan entistäkin paremmin.
Tässä mielessä lehteä voi pitää poikkeuksellisena luksustuotteena, jonka on pakkokin keskittyä kokonaisuuksiin. On totta, ettei kuukausittain ilmestyvä lehti voi mitenkään kilpailla ajankohtaisuudessa reaaliaikaisesti päivittyvien verkkosisältöjen kanssa. En silti koe, että sen tarvitseekaan. Lehti on aina ajankuva – kattava läpileikkaus kuluneen kuukauden keskeisistä ja kiinnostavimmista uutisista ja peleistä. Sen on tarkoitus sivistää ja antaa avarampi kuva rakkaasta aihepiiristä eikä tarjota vain kunkin omia kiinnostuksen kohteita, kuten somesyötteiden ja algoritmien puskemien verkko-otsikoiden kanssa usein käy.
Lehden päätoimittajuus onkin aina herättänyt minussa samanaikaisesti niin kunnioitusta kuin hirvitystäkin. Sekä Thomas Puhan, Miika Huttusen että Johanna Puustisen kanssa läheisesti työskennelleenä tiedän, miten intohimoisesti jokainen on Pelaajaa luotsannut. Jaan heidän rakkautensa pelilehtiin, jotka olivat myös oman nuoruuteni ikkuna pelien ja pelimaailmojen saloihin. Näin kesällä ohjaksiin hypätessä tunnelma on kieltämättä hieman kuin Conan O’Brienin ihka ensimmäisessä Late Night -sketsissä. Parempi olla hyvä, sillä painetta on paljon.
Haluan myös omasta puolestani kiittää päätoimittajan toimesta uusiin haasteisiin siirtynyttä Johannaa lukuisista palvelusvuosista. Hänen kädenjälkensä näkyy vielä merkittävästi tämän numeron ja ensi kuun vain digitaalisesti ilmestyvän numeron annissa. Kyseessä on Pelaajan historian ensimmäinen teemanumero, joka syventyy indiepelien maailmaan esimerkiksi suomalaisten pelinkehittäjien ja pelijamien kaltaisten ilmiöiden kautta. Sitä ei kannata jättää välistä, sillä se vasta onkin melkoinen kokonaisuus.
Ville Arvekari,
Pelaaja-lehden vt. päätoimittaja
Pääkirjoitus on julkaistu nyt kaupoissa olevassa Pelaaja-lehden heinäkuun numerossa 235.