Helmikuun pääkirjoitus: Pelijulkaisukalenteri kääntyi kertaheitolla päälaelleen – saa harmittaa / Blogit / pelaaja.fi

Helmikuun pääkirjoitus: Pelijulkaisukalenteri kääntyi kertaheitolla päälaelleen – saa harmittaa

7.02.2020 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
10
Helmikuun pääkirjoitus: Pelijulkaisukalenteri kääntyi kertaheitolla päälaelleen – saa harmittaa

Saa harmittaa

Final Fantasy VII Remake, Dying Light 2, Marvel’s Avengers, Cyberpunk 2077. Tammikuusta kuoriutui rankka kuukausi monille, kun tulevan vuoden pelijulkaisukalenteri kääntyi kertaheitolla päälaelleen monien myöhästymisilmoitusten johdosta. Mielipahaa on ollut mustanpuhuvien uutisten vuoksi liikkeellä tavallista enemmän, ja aihe on luonnollisesti ollut paljon esillä myös mediassa.

Suurin osa myöhästymisiä käsittelevistä mielipidekirjoituksista pyrkii alleviivaamaan sitä, kuinka positiivisesta ilmiöstä oikeastaan onkaan kyse. On kaikkien eduksi, että pelistudiot ja -julkaisijat pystyvät myöntämään virhearvionsa ja panostamaan tuotteidensa huolelliseen viimeistelyyn. Kuluttajillekin epäedulliset julkaisusumat vältetään, kun merkkitapaukset jakautuvat tasaisemmin vuoden varrelle. Jos oikein hyvin käy, yksittäiset kehittäjätkin saattavat säästyä kellon ympäri työskentelemiseltä, vaikka sarkaa riittääkin. Valmis pelattavakaan ei maailmasta hevillä lopu, joten myöhästymisistä on täten turha hikeentyä.

Tämä on kaikki totta, mutta tällaisissa lempeän loogisissa lepyttelykolumneissa monesti unohdetaan, millainen ihmisluonto todella on: itsekäs ja epäjohdonmukainen. Vaikka syyt myöhästymisille olisivat kuinka päteviä, on silti luonnollista, että hartaudella tehtyjen suunnitelmien peruuntuminen harmittaa. Osa pelaajista uppoutuu odotukseen täysin rinnoin, katsoo kaikki trailerit kolmesti ja osaa jokaisen haastattelun ulkoa. Toiset lohkaisevat kalenteristaan tilaa lomalle heti, kun suosikkisarjan paluupäivä on tiedossa. Villien huhujen mukaan maailmassa on myös ihmisiä, jotka sijoittavat kokonaan uusiin laitteisiin yksittäisten pelijulkaisujen vuoksi.

Pettymys on täysin inhimillistä, eikä itselleni tee ollenkaan tiukkaa myöntää, että myös meillä toimituksessa lausuttiin tammikuussa muutama ärräpää äkillisesti muuttuneiden sisältösuunnitelmien muistoksi. Me jos ketkä ymmärrämme loogiset syyt myöhästymisten takana, mutta moralisointi ja hyssyttely eivät juuri lievitä kipeitä tunteita, silloin kun ne omaan sieluun kolahtavat. Jos ketuttaa, ketuttaa, ja hetkellinen kärsimyksessä piehtarointi on terve reaktio siihen.

Sen sijaan, että siis omassa pääkirjoituksessani peräänkuuluttaisin ymmärrystä ja armoa myöhästelijöitä kohtaan, haluan kertoa, että sympatiani ovat tällä kertaa täysin pelaajien puolella. Jalan polkeminen ei toki tuo pelejä kauppojen hyllyille yhtään nopeammin, mutta pettymystä ei mielestäni tarvitse myöskään ylenpalttisesti hävetä. Ei auta kuin tuudittautua siihen, että alakulo väistyy ajan kanssa. Siihen mennessä uudet julkaisupäivätkin ovat jo paljon lähempänä.

Johanna Puustinen,
Pelaaja-lehden päätoimittaja

Pääkirjoitus on julkaistu nyt kaupoissa olevassa Pelaaja-lehden helmikuun numerossa 208, jonka sisältöön voit tutustua täällä

Pelaaja-lehden helmikuun 2020 numero 208 nyt kaupoissa!

 

Kommentit

Käyttäjän Malarkey kuva
Malarkey

Kaksipiippuinen juttu itselleni: toisaalta rästipelejä riittää muutenkin, ja Doom Eternal ainoana uutena ostoksena tälle keväälle riittää mainiosti. Toisaalta joukkomyöhästyminen vain pahensi tulevaa julkaisusumaa, sillä Cyberpunk ja Avengers siirtyivät muistaakseni molemmat syyskuulle.

Käyttäjän zappah kuva
zappah

En tiedä mikä minussa on vikana kun ei ole kummemmin myöhästymiset haitanneet. Ei myöskään pelien pelaaminen myöhemmin kuin julkaisussa. Ei edes moninpelien, joiden kohdalla oikeasti on jotain logiikkaakin siinä, että "pitää" päästä heti pelaamaan.

Taisin viimeksi oikeasti odottaa pelejä joskus Tomb Raider II:n aikaan. Se oli sitä aikaa kun pelejä osti ehkä 1-3 vuodessa, joten oli oikeasti isompi harmi jos se peli, jonka oli jo päättänyt seuraavaksi ostaa, myöhästyi.

Nykyään pelattavaa tunkee tarjolle ovista ja ikkunoista vaikka ei laittaisi peliin pennin pyörylää. Miksi siis surra jotain tulevaa suurpeliä kun pelattavaa on muutenkin ja myöhästyminen vain antaa aikaa perehtyä myös muihin teoksiin ja löytää ohitettuja timantteja?

Omalla kohdalla Game Pass on syönyt yllättävän paljon aikaa muulta pelaamiselta. Sieltä kun voi helposti testata vähänkin mielenkiintoisempia tekeleitä ja (riippuen näkökulmasta) ikävän/mukavan moni paljastuu varsin viihdyttäviksi tapauksiksi. Saati sitten Outer Wildsin tapaiset timantit, joihin ei olisi välttämättä muuten tutustunut ollenkaan.

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus

Cyberpunk 2077:n myöhästyminen kyllä vituttaa oikeasti. On mullakin tuolla hyllyt ja online kirjastot täynnä pelejä mitä pelata, mutta en pelaa mitään missään tietyssä järjestyksessä tai pakonomaisella tavalla loppuun. Pelaan sitä mitä huvittaa, silloin kun huvittaa ja juuri siihen asti, että homma ei alan maistumaan paskalta.

Käyttäjän Fwank_91 kuva
Fwank_91

Minua ei harmita, on tuota pelattavaa jo muutenkin ja sen lisäksi on niin paljon muutakin ettei aina ehdi miettimään pelaamista. Paljon nuorempana olisi haitannut.

Nykyään kun ostaa esim Huutonetistä pelin niin sitä saattaa miettiä kun huomaa kirjepaketin oven edessä "Mitä h*lvettiä mä oon nyt ostanut?". Niin hyvin pysyy perässä peliostoksista :D

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski

Ei kyllä haittaa pätkääkään. Olen jo jossain määrin oppinut hakemaan elämäni sisällön jostain muualta, kuin odottamalla aina sitä seuraavaa ja taas seuraavaa messiaspeliä.

Kun pelien surkeita läpäisyprosentteja katselee, niin kaikesta päätellen suurimmalle osalle paras peli on aina sen seuraavan huipputapauksen odottaminen. Sitten sitä pelataan muutama tunti, menetetään kiinnostus ja sen jälkeen omia toiveita ja odotuksia aletaan projisoida sen seuraavan huipputapauksen ylle.

Aika surullista, kun asiaa näin ajattelee. Kyllä sitä monesti miettii kuinka paljon enemmän pelaamisesta nautti silloin, kun lapsena saattoi pelata yhtä tai kahta peliä monta vuotta putkeen. Miten siihen samaan rentoon fiilikseen pääsisi taas nykyään käsiksi? Että voisi olla tyytyväinen siihen mitä on, eikä aina odottaa vaan sitä seuraavaa fiksiä.

Käyttäjän Vaapukkamehuw kuva
Vaapukkamehuw
Lainaus zappah

Taisin viimeksi oikeasti odottaa pelejä joskus Tomb Raider II:n aikaan. Se oli sitä aikaa kun pelejä osti ehkä 1-3 vuodessa, joten oli oikeasti isompi harmi jos se peli, jonka oli jo päättänyt seuraavaksi ostaa, myöhästyi.

Nykyään pelattavaa tunkee tarjolle ovista ja ikkunoista vaikka ei laittaisi peliin pennin pyörylää. Miksi siis surra jotain tulevaa suurpeliä kun pelattavaa on muutenkin ja myöhästyminen vain antaa aikaa perehtyä myös muihin teoksiin ja löytää ohitettuja timantteja?

Tuossapa se syy luultavasti tulikin. Omalla kohdalla mielenkiinto rajautuu voimakkaasti tietynlaisiin peleihin, joten 1-3 mielenkiintoista julkaisua vuodessa on ihan tavallista. Olen kokeillut ostaa hyvän vastaanoton saaneita pelejä, jotka eivät kumminkaan itsessä herätä suurta mielenkiintoa, mutta lähes aina siinä on käynyt niin, että pienen testailun jälkeen ne jäävät pelikirjastoon keräämään virtuaalipölyä ja odottamaan "sopivampaa aikaa" tai "innostusta".

Eiköhän tuo osittain ole persoonallisuuskysymys. Suhtaudun oikeastaan aika samalla tavalla kaikkeen viihteeseen, eli olen verrattain nirso laadun suhteen. Tyylillä tai aihealueella ei ole niin kovin suurta väliä, mutta teoksen pitää tuoda pöydälle jotain omaperäistä ja hyvin, että se saa vangittua minun mielenkiinnon. Toisaalta hyväksi osoittautuneiden teosten pariin tulee palattua aina uudestaan ja uudestaan.

Mutta eipä tuo julkaisun siirtyminen loppujen lopuksi niin kovin paljoa harmittanut. Olisiko viitisen sekunttia ollut sellainen "höh, voi harmi" -olo. Hyvähän se on, että CD Projekt RED viimeistelee pelin kunnolla loppuun.

Käyttäjän Kornholic kuva
Kornholic
Lainaus zappah

Nykyään pelattavaa tunkee tarjolle ovista ja ikkunoista vaikka ei laittaisi peliin pennin pyörylää. Miksi siis surra jotain tulevaa suurpeliä kun pelattavaa on muutenkin ja myöhästyminen vain antaa aikaa perehtyä myös muihin teoksiin ja löytää ohitettuja timantteja?

Toki pelejä julkaistaan jatkuvasti, mutta ei ne mitään hyviä pelejä ole. Iso osa GamePassinkin tarjonnasta on keskinkertainen höttö-luokaton paska -akselilla. Toki, jos pitää omat standardit alhaalla, pelattavaa löytyy silloin yllin kyllin. Vuoden aikana julkaistavat pelaamisen arvoiset pelit on kuitenkin aika nopeasti pelattu läpi.

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus Kornholic

Toki pelejä julkaistaan jatkuvasti, mutta ei ne mitään hyviä pelejä ole. Iso osa GamePassinkin tarjonnasta on keskinkertainen höttö-luokaton paska -akselilla. Toki, jos pitää omat standardit alhaalla, pelattavaa löytyy silloin yllin kyllin. Vuoden aikana julkaistavat pelaamisen arvoiset pelit on kuitenkin aika nopeasti pelattu läpi.

Oletko edes katsonut Game Passin tarjontaa? Sitä paitsi kyse on enemmän subjektiivisesta kokemuksesta kuin mistään standardeista, saati universaalista totuudesta "vuoden aikana pelaamisen arvoisista peleistä".

Monet keskinkertaiseksi luokitellut pelit pesee omissa kirjoissani 9/10 Call of Dutyt ja vastaavat mennen tullen. Saati että Game Passissa on oikeasti myös arvosteluissa menestyneitä pelejä yllin kyllin. Eri asia kuinka montaa niistä on jo pelannut aiemmin ja mikä kiinnostaa.

Mikäli rajoittaa itseään tavalla tai toisella pelien kanssa, niin varmasti on vähemmän pelattavaa. Nirsoilu on yhtä lailla rajoittamista jos ei kelpaa kuin huipputeokset ja kriitikoiden valinnat. Ei se kaikki muu ole automaattisesti roskaa, eritoten kun sinne mahtuu myös niitä ysin ja kasin pelejä. Totta kai jos ne ei kelpaa, eli ei kiinnosta peli tai genre, mutta turha puhua ettei tulisi hyvää pelattavaa yleisesti ottaen. Ei ehkä juuri sinulle.

Ehkä tärkeintä on tosin taas muistaa että "hyvä peli ≠ AAA-peli". Hyvää, laadukasta ja viihdyttävää pelaamista on tarjolla jatkuvasti. Varsinkin Game Pass vieläpä kannustaa sellaista löytämään kun voi hyvällä mielin jättää pelit kesken jos ei toimi.

Käyttäjän Kornholic kuva
Kornholic
Lainaus zappah

Oletko edes katsonut Game Passin tarjontaa?

Olen tilannutkin sen pari kertaa, kun 1-3 eurolla ollut tarjouksessa. Pelikirjasto on todella surkea. Ne pelattavat pelit, jotka siellä ovat, ovat monta vuotta vanhoja, eli ne on todennäköisesti pelattu aikaa sitten läpi. Iso osa tarjonnasta on Just Causen kaltaisia kädenlämpöisiä teoksia ja indiepelejä. Eli ei mitään merkittävää pelaamisen arvoista. GamePass tarjoaa hyvin vähän arvoa.

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus Kornholic

Olen tilannutkin sen pari kertaa, kun 1-3 eurolla ollut tarjouksessa. Pelikirjasto on todella surkea. Ne pelattavat pelit, jotka siellä ovat, ovat monta vuotta vanhoja, eli ne on todennäköisesti pelattu aikaa sitten läpi. Iso osa tarjonnasta on Just Causen kaltaisia kädenlämpöisiä teoksia ja indiepelejä. Eli ei mitään merkittävää pelaamisen arvoista. GamePass tarjoaa hyvin vähän arvoa.

Puhut edelleen vain itsesi puolesta eikä tämä faktaksi hokemalla muutu. En minäkään väitä että löydät sieltä mieleistä pelattavaa, joten älä sinäkään väitä ettei siellä olisi hyviä pelejä. Esimerkiksi tuoreemmista tapauksista Outer Worlds tulee heti mieleen. Gears 5 on myös kehuttu sarjansa parhaaksi. Forza Horizon 4.

Vähemmän AAA-tapaukset, jotka eivät välttämättä ole täydellisiä mutta sitäkin enemmän tutustumisen arvoisia: Mutant Year Zero, Untitled Goose Game, Outer Wilds. Nämä toki menevät ilmeisesti sinun kirjoissasi indieen mutta mitä sitten? Indiekö on automaattisesti huono asia? Enemmän tuoreita ja erilaisia kokemuksia mitä AAA tarjoaa vuosikymmenen aikana.

Muutenkin tässä on turha keskittyä silti pelkkään Game Passiin, jonka otin vain omaksi esimerkiksi. Lisäksi ilmaisia pelejä tulee jokaiselle paitsi Nintendon alustalle jatkuvasti ja siihen päälle ihan ostettavat tapaukset. Hyvin tarkka maku (tai yksinkertaisesti nirso) saa olla että ei löydä pelattavaa jos jokunen peli peruuntuu.

Nostoja