Saa harmittaa
Final Fantasy VII Remake, Dying Light 2, Marvel’s Avengers, Cyberpunk 2077. Tammikuusta kuoriutui rankka kuukausi monille, kun tulevan vuoden pelijulkaisukalenteri kääntyi kertaheitolla päälaelleen monien myöhästymisilmoitusten johdosta. Mielipahaa on ollut mustanpuhuvien uutisten vuoksi liikkeellä tavallista enemmän, ja aihe on luonnollisesti ollut paljon esillä myös mediassa.
Suurin osa myöhästymisiä käsittelevistä mielipidekirjoituksista pyrkii alleviivaamaan sitä, kuinka positiivisesta ilmiöstä oikeastaan onkaan kyse. On kaikkien eduksi, että pelistudiot ja -julkaisijat pystyvät myöntämään virhearvionsa ja panostamaan tuotteidensa huolelliseen viimeistelyyn. Kuluttajillekin epäedulliset julkaisusumat vältetään, kun merkkitapaukset jakautuvat tasaisemmin vuoden varrelle. Jos oikein hyvin käy, yksittäiset kehittäjätkin saattavat säästyä kellon ympäri työskentelemiseltä, vaikka sarkaa riittääkin. Valmis pelattavakaan ei maailmasta hevillä lopu, joten myöhästymisistä on täten turha hikeentyä.
Tämä on kaikki totta, mutta tällaisissa lempeän loogisissa lepyttelykolumneissa monesti unohdetaan, millainen ihmisluonto todella on: itsekäs ja epäjohdonmukainen. Vaikka syyt myöhästymisille olisivat kuinka päteviä, on silti luonnollista, että hartaudella tehtyjen suunnitelmien peruuntuminen harmittaa. Osa pelaajista uppoutuu odotukseen täysin rinnoin, katsoo kaikki trailerit kolmesti ja osaa jokaisen haastattelun ulkoa. Toiset lohkaisevat kalenteristaan tilaa lomalle heti, kun suosikkisarjan paluupäivä on tiedossa. Villien huhujen mukaan maailmassa on myös ihmisiä, jotka sijoittavat kokonaan uusiin laitteisiin yksittäisten pelijulkaisujen vuoksi.
Pettymys on täysin inhimillistä, eikä itselleni tee ollenkaan tiukkaa myöntää, että myös meillä toimituksessa lausuttiin tammikuussa muutama ärräpää äkillisesti muuttuneiden sisältösuunnitelmien muistoksi. Me jos ketkä ymmärrämme loogiset syyt myöhästymisten takana, mutta moralisointi ja hyssyttely eivät juuri lievitä kipeitä tunteita, silloin kun ne omaan sieluun kolahtavat. Jos ketuttaa, ketuttaa, ja hetkellinen kärsimyksessä piehtarointi on terve reaktio siihen.
Sen sijaan, että siis omassa pääkirjoituksessani peräänkuuluttaisin ymmärrystä ja armoa myöhästelijöitä kohtaan, haluan kertoa, että sympatiani ovat tällä kertaa täysin pelaajien puolella. Jalan polkeminen ei toki tuo pelejä kauppojen hyllyille yhtään nopeammin, mutta pettymystä ei mielestäni tarvitse myöskään ylenpalttisesti hävetä. Ei auta kuin tuudittautua siihen, että alakulo väistyy ajan kanssa. Siihen mennessä uudet julkaisupäivätkin ovat jo paljon lähempänä.
Johanna Puustinen,
Pelaaja-lehden päätoimittaja
Pääkirjoitus on julkaistu nyt kaupoissa olevassa Pelaaja-lehden helmikuun numerossa 208, jonka sisältöön voit tutustua täällä
