Idän lumo: Miehetkin saavat tykätä naishahmoista / Blogit / pelaaja.fi

Idän lumo: Miehetkin saavat tykätä naishahmoista

24.03.2019 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
17
Idän lumo: Miehetkin saavat tykätä naishahmoista

Tällä viikolla olen muutamaan otteeseen nähnyt ihmisten linkkailevan huvittuneena Reddit-keskusteluun, jonka aloittaja ihmettelee syitä siihen miksi miespuoliset ihmiset käyttävät avatarinaan naispuolisia animehahmoja. Ääneen jää sanomatta oletus siitä, että eikö se ole vähän… epämiehekästä?

Se että puhe on nimenomaan animehahmoista on tässä oikeastaan vähän ylimääräinen sivujuonne. Mutta onhan se totta, että naishahmojen käyttäminen profiilikuvina on yleistä nimenomaan sellaisten ihmisten parissa, jotka kokevat olonsa kotoisaksi isosilmäisten piirroshahmojen parissa. Joten käsitellään se ensin alta pois.

Viime keväänä kirjoitin siitä, miten japanilaisen popkulttuurin kuluttamisen parissa on itsestäänselvyys, että miespuoliset kuluttajat pitävät naishahmoista ja naispuoliset kuluttajat mieshahmoista. Tämän vuoksi on myös tapana, että näitä hahmoja käytetään myös avatarkuvina.

Poikkeuksia tietysti on. Mutta siitä huolimatta jos törmäät netissä ihmiseen, joka käyttää profiilikuvanaan animetyttöä, on varsin turvallista olettaa hänen olevan miespuolinen; jos taas profiilikuvana on animepoika, on varsin turvallinen oletus että käyttäjä on naispuolinen. (Sama pätee aasialaisiin poptähtiin, ääninäyttelijöihin ja muihin julkkiksiin – joka tapauksessahan kyse on vain tyypistä, jota katsellaan kaiholla näyttölasin takaa.) Avatarkuva edustaa sinua itseäsi esittämällä sitä, mistä pidät.

Tähän Reddit-keskustelunavaukseen kiteytyy kuitenkin myös suurempi kulttuuriero, joka liittyy siihen mihin fiktiivisiä hahmoja käytetään ja miten niitä on tarkoitus katsoa. Onko fiktiivistä hahmoa – koostui se sitten 2D-viivoista tai polygoneista – tarkoitus katsoa himoiten ja esineellistäen, vai onko sen tarkoitus olla kirjaimellisesti ”avatar” eli samastumisen kohde? Onko avatarkuvan tarkoitus olla henkilökohtainen esittelemällä sitä mistä pidät vai esittelemällä sitä miten haluat nähdä itsesi?

Tämän vuoksi yhden mielestä on epämiehekästä käyttää avatarkuvana Lara Croftia, toisen mielestä taas Solid Snaken käyttäminen avatarina on syy kohotella kulmakarvoja.

NieR: Automata.

Kulttuuriero on suuri juurikin japanilaisen ja länsimaisen pelikulttuurin välillä. Olen aiemminkin maininnut esimerkiksi siitä, miten japanilaiset RPG:t usein antavat pelattavaksi valmiiksi päätetyn hahmon, kun taas länsimaisissa RPG:issä usein hyvin tärkeää että pelihahmoa voi kustomoida, jotta pelaaja saa ”pelata itsenään”. Koska pelihahmoon samastuttavuus on lännessä näin tärkeää, valmiiksi päätetyt päähenkilöt ovat sitten tietysti hyvin usein keskivertoa kuluttajaa muistuttavia, eli valkoisia ja miespuolisia. Kuka nyt haluaisi pelata hahmolla, joka ei näytä sinulta itseltäsi?

Tämä kulttuuriero manifestoituu toisinaan vähän koomisillakin tavoilla, joista räikeimpänä mieleen nousee Platinum Gamesin kehtoonsa kuollut Scalebound. Siitä kaavailtiin alun perin Wii-peliä, jonka päähenkilö olisi ollut jättimatelijoita psyykkisillä voimilla ohjaava tyttö. Kun projekti lopulta julkistettiin Xbox-pelinä vuonna 2014, päähenkilöstä oli kuitenkin tehty keskimääräiselle länsimaiselle pelaajalle helpommin samastuttava: parikymppinen geelitukka-dudebro, jolla on kuulokkeet kaulalla.

Kuulokkeiden nostaminen korville taisteluun rynnätessä ylittää minusta jo jonkunlaisen parodiahorisontin rajan.

Tämä samastumisen itsestäänselvänä asiana pitäminen toimii tietysti myös toiseen suuntaan. Se näkyy siinä, miten länsimaisen mediakeskustelun kuumimmat perunat ovat viime vuosina pyörineet representaation käsitteen ympärillä. Tai kuten eräs ystäväni asian ilmaisi: ”tasapuolisuutta toteutetaan niin, että lisätään peliin kaljun avaruusmariinipäähahmon lisäksi tummaihoinen kalju avaruusmariini, ja aasialainen kalju avaruusmariini, ja naispuolinen hetero avaruusmariini, ja naispuolinen lesbo avaruusmariini”.

Kuinka inklusiivinen jonkin peli tai elokuva on? Edustavatko hahmot riittävästi eri etnisyyksiä? Edustavatko hahmot riittävästi eri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä? Edustavatko hahmot riittävästi invalideja? Kuvataanko näitä vähemmistöjä realistisessa valossa, ei idealisoidusti tai karikatyyrisen pahoina? Eiväthän kaikki hahmot vain ole niitä oletusarvoisia valkoisia, parikymppisiä dudebro-miehiä?

Toisin sanoen: tasapuolisuuden suhteen ollaan huolissaan siitä, että hahmojen joukossa on riittävästi samastumiskohteita kaikille. Ja onhan se toki tärkeä asia, mutta sitä pidetään myös ainoana asiana jolla on väliä. Ja kun nauloja pidetään ainoina ongelmina, muiden työkalujen kuin vasaran olemassaolo unohtuu kokonaan.

Overwatch.

Tällä tavalla ajatellessa pidetään itsestäänselvänä sitä, että valkoinen heteromies on tarkoitettu samastumiskohteeksi valkoiselle heteromiehelle, musta lesbonainen taas mustalle lesbonaiselle. Lähtökohta on täysin sama kuin sen ihmettelyssä, miksi kukaan mies haluaisi käyttää avatarkuvanaan naispuolista hahmoa, vaikka keskustelun suunta onkin vastakkainen.

Länsimainen mediakeskustelu on tällä tavalla rakentunut samastumisen ympärille, koska länsimainen identiteettikäsitys pohjaa sisäsyntyiselle minuudelle. Japanilainen identiteettikäsitys taas pohjaa minuuden rakentamiselle ulkoisista palasista – tässä tapauksessa siitä mistä pidät. Siksi japanilaisessa mediakulttuurissa hahmoon samastuminen projisoimalla on toisarvoisessa asemassa, ja korkeammalla prioriteetilla taas on hahmoista pitäminen ulkopuolisena katsojana ja tarkkailijana. Esineellistämiseksikin sitä voi sanoa.

Epäilemättä tällä on iso osasyy siihen, miksi animeavatareja näkee niin paljon niissä keskusteluissa, joissa länsimaista tapaa tehdä hahmoista sateenkaarenkirjavia joukkoja samastumiskohteita pidetään tyhmänä, pinnallisena ja kosiskelevana. Tällainen representaatiokeskeinen identiteettipolitiikka kun tuntuu ymmärrettävästi vieraalta sellaisista ihmisistä, jotka ovat koko ikänsä japanilaista viihdettä kulutettuaan tottuneet lähestymään median sisältämiä hahmoja täysin toisella tavalla. Halpamaiseltakin se voi tuntua – onko se oikeasti progressiivista, että Harry Potterin Dumbledore tai Overwatchin Soldier: 76 retconnataan homoiksi jälkikäteen, vai ihan vain tyhjää ja epävilpitöntä signalointia?

***

Tähän keskusteluun liittyy kuitenkin myös toinen perustavaa laatua oleva kulttuuriero. Samastumisen ja representaation ympärille keskittyvä mediapolitiikka nimittäin korostuu erityisesti sen vuoksi, että ajatellaan kaikkien teosten olevan kaikille suunnattuja. Sen vuoksi kaikista teoksista on löydyttävä samastumispintaa kaikille kuluttajille.

Erityisesti länsimaisessa mediakulttuurissa pörhistellään niskakarvoja kohdeyleisöttämiselle sukupuolen mukaan. Tälle on useampia syitä, ja taloudellisesti merkittävin niistä on ihan puhdas misogynia. ”Naisille suunnattu” tarkoittaa monelle automaattisesti jollain tavalla huonoa; miespuoliset kuluttajat eivät koske sellaiseen pitkällä tikullakaan.

Naispuolisistakin kuluttajista suuri osa kiertää tällaiset teokset kaukaa, koska ei miellä itseään sellaiseksi ihmiseksi joka pitäisi ”naisille suunnatuista” asioista, kuten chick flick -elokuvista. Oman sivistyksen ja hyvän maun osoittaminen käy helposti pilkkaamalla naisyleisöä kaikin voimin panderoivia kassamenestyksiä, kuten Twilightia ja Fifty Shades of Greytä. Sen sijaan on paljon hyväksyttävämpää tykätä general interest -teoksista, joiden päähenkilö on se valkoinen heteromies.

Ozmafia!! on naistekijöiden naisyleisölle tekemä peli.

Tämän takia länsimaisilta kehittäjiltä ei ”naisille suunnattuja pelejä” näe, ja koko ajatuskin tuntuisi varmaan jollain selittämättömällä tavalla aliarvioivalta, halventavalta ja luotaantyöntävältä. Ylipäätään mieleen tulee varmaan lähinnä pikkutyttöjen muoti- ja ponitallipelit. Lisäksi tällainen olisi jollain kummallisen väärällä tavalla kaupallista ajattelua - pelienhän kuuluisi olla suurta taidetta ja suunnattu ihan kaikille, jotka peleistä tykkäävät. Ainakin teoriassa.

Toinen syy sille miksi kohdeyleisöt ovat kirosana on tasa-arvo. Harva asia haraa länsimaista minäkeskeistä identiteettiajattelua yhtä pahasti vastakarvaan kuin teosten jaotteleminen sukupuolten mukaan.

Looking back I remember the specific harm I felt as a child when I loved cartoons that were “not for me.” I loved cartoons “for boys,” and I knew that it was wrong. I would write in my diary, “I’m so sorry that I’m watching SWAT Kats,” because I felt so bad about it. It’s just a lot of stress that shouldn’t exist. And there should be a home not just for kids who can relate to it, but also for all kids who should learn how to be allies for those kids. Separating out entertainment and compartmentalizing different children so they don’t interact with each other doesn’t make sense to me. I wish I could’ve watched those cartoons as a kid and felt like it was okay. I think it’s really unfortunate every time someone has to feel wrong for liking something. Liking something should be wholly positive.

LGBT-kansan suosikkipiirretty Steven Universen luoja kertoo haastattelussa kokemastaan ahdistuksesta lastensarjojen sukupuolijaottelusta.

Japanilainen mediakulttuuri kuitenkin toimii hieman toisenlaisten arvojen pohjalta. Esimerkiksi mangateollisuuden parissa on puhdas itsestäänselvyys, että sarjoja tehtäessä mietitään potentiaalisen kuluttajan iän lisäksi myös tämän sukupuolta – jo siksikin, että koska mediaa tuotetaan niin paljon sen on pakkokin erikoistua. Etenkin täällä tasa-arvoisessa Suomessa tällaista voidaan pitää loukkaavana ja aliarvioivana: olen itsekin saanut närkästyneitä kommentteja turhasta sukupuolibinärismistä, kun olen luentoa pitäessäni purkanut sitä millaisia määriä Suomessa on vuosien varrella julkaistu tyttöjen ja poikien mangasarjoja.

Japanissa pidetään kuitenkin täytenä itsestäänselvyytenä, että erilaiset kohdeyleisöt haluavat samojakin genrejä lähestyttävän eri suunnista. Poikienlehtien toimintasarjat ovat täynnä lihaksia, erikoistekniikoita ja voimatasojen mittailua; tyttöjenlehtien toimintasarjoissa taas coolit miehet vaihtavat pari nyrkiniskua ja puhuvat sitten pitkin hampain siitä, miten eivät pärjää ilman toistensa apua vaikka eivät siedäkään toisiaan. Tyttöjenlehtien romanssisarjoissa päähenkilötyttö arpoo vaaleatukkaisen kivan pojan ja tummatukkaisen pahan pojan välillä; poikiensarjojen romanssisarjoissa taas päähenkilöpoika yrittää tunnustaa tunteensa ihastukselleen, vaikka hänen perässään pyörii muitakin tyttöjä joka sormelle.

Kaksi poikien ja kaksi tyttöjen mangalehteä kansissaan esimerkit yllä mainituista vaihtoehdoista. Kussakin sarjassa hahmosuunnittelu on tehty sen mukaan, mikä tavoiteltu kohdeyleisö on ja millaisin silmin sen oletetaan mitäkin hahmoja katsovan.

Toki kyse on ensisijaisesti markkinoinnista ja tuottamisen optimoinnista, eikä se sido kuluttajien valintoja millään tavalla. Pojat ovat ehkä ilmeisistä syistä arkoja kuluttamaan tyttöjen viihdettä, mutta tytöt toki kuluttavat poikien viihdettä siinä missä sen ensisijainen kohdeyleisökin.

Vaikkapa Animate-myymälän tyttöjenkerrokset ovat siksi isoksi osaksi täynnä oheistuotteita nimellisesti ”pojille” suunnatuista urheilusarjoista, kuten Haikyuusta, Kuroko’s Basketballista tai Yowamushi Pedalista, jotka (poikahahmojensa määrän vuoksi) ovat myös tyttöjen suosiossa. Nämä ovat juuri niitä mieshahmoja, joita naispuoliset ihmiset käyttävät avatarkuvinaan. Samastumisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Animate avasi vuonna 2016 Akihabaraan liikkeen, jonka tarjonta on kokonaisuudessaan naisille suunnattu (”josei-muke”).

Mistä päästäänkin takaisin siihen, miten tasapuolisuutta mediassa toteutetaan. Lännessä jokaisen teoksen on oltava suunnattu jokaiselle kuluttajalle, joten myös hahmokaartista on löydyttävä jokaiselle samastuttavaa – vähintään naispuolinen hahmo pelattavaksi. Japanilaisen media-ajattelun mukaan taas tasapuolisuutta toteutetaan tekemällä erilaisia teoksia erilaisille kuluttajille, jotta jokaiselle on jotakin tykättävää.

Olemme siis taas siinä tilanteessa, että Japanissa ollaan näennäisesti vähemmän epätasa-arvoisia kuin lännessä – mutta sen myötä päädytäänkin sitten (ihan vahingossa) olemaan tietyllä tavalla enemmän tasa-arvoisia. Jälleen kerran.

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja on Anime-lehden päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Miksi japanilaiset eivät enää lisäänny

Seuraava: Japani ja maailman kummallisin maa

Kommentit

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami

Erinomainen kirjoitus!

Avatarkulttuurin erot näkyvät ainakin jossain mittakaavassa tälläkin foorumilla. Monella oletettavasti miespuolisella on kuvanaan jokin mieshahmo, joka oletettavasti pyrkii representoimaan kyseistä käyttäjää. Kenties nämä käyttäjät asettuvatkin enemmän länsimaisen viihteen puolelle. Esimerkiksi minulla sen sijaan on japanilaiseen tapaan kuvanani jotain, mistä tykkään - Pokémoneja. Käytän myös monissa hahmonluontiin perustuvissa peleissä avatarinani naishahmoa. Omassa tapauksessani siinä tosin yhdistyvät oikeastaan molemmat avatar-perinteet: kuva esittelee sitä, mistä pidän, mutta samalla myös sitä, miten haluan nähdä itseni.

Käyttäjän Sundance Kid kuva
Sundance Kid
Lainaus Hayarigami

Erinomainen kirjoitus!

Avatarkulttuurin erot näkyvät ainakin jossain mittakaavassa tälläkin foorumilla. Monella oletettavasti miespuolisella on kuvanaan jokin mieshahmo, joka oletettavasti pyrkii [i]representoimaan[/i] kyseistä käyttäjää. Kenties nämä käyttäjät asettuvatkin enemmän länsimaisen viihteen puolelle. Esimerkiksi minulla sen sijaan on japanilaiseen tapaan kuvanani jotain, mistä [i]tykkään[/i] - Pokémoneja. Käytän myös monissa hahmonluontiin perustuvissa peleissä avatarinani naishahmoa. Omassa tapauksessani siinä tosin yhdistyvät oikeastaan molemmat avatar-perinteet: kuva esittelee sitä, mistä pidän, mutta samalla myös sitä, miten haluan nähdä itseni.

Itse olen pelannut kaikki Pokemon-pelit naishahmolla, sillä se vain tuntuu jotenkin luonnolliselta valinnalta. Ei sillä, että olisin tyttö karvaisen miehen sisällä, vaan koska pystyn samaistua paremmin seikkailuun. Avatarini tällä forumilla on lempihahmoni Kirby, joka on hyvin androgyyni hahmo.

Käyttäjän partajeesus kuva
partajeesus

Itse pelaan aina naisella jos mahdollista ja useasti multa on gta videoiden kommenteissa kysyttykin, että miksi pelaan naisella.
Vastaus on niinkin helppo, että sitä on mukavampi katsella kuin miestä.
Varsinkin peleissä joissa paljon keskustelua ja lähikuvia hahmon naamasta niin kyllä minä mieluummin katselin jotain söpöä mimmiä kuin miehekästä miestä.

Olen myös miettinyt, että jos se naisella pelaaminen on jotenkin outoa niin nämä tyypit sitten varmaan jättää esim tomb raiderit ja bayonettan kokonaan pelaamatta.

Mulla on myös pleikkarilla avatar kuvana senran kaguran Katsuragi ja boxilla myös avatar editorilla tehty nais hahmo.

Käyttäjän Refloni kuva
Refloni

Oma avatarini on aika sukupuolineutraali, mutta ylipäätään olen todella nirso valitessani itselleni virtuaaliedustajaa. Käytän käyttäjänimen ja avatarin valintaan usein tunteja, varsinkin jos niitä ei voi muuttaa jälkikäteen - tai halua. En tahdo vaihtaa kuvaani kuin paitaa. Tämän tilin suhteen päädyin nimeen ja kuvaan, jotka eivät varsinaisesti tarkoita mitään ja sopivat siksi joka tilanteeseen. Onpahan vain kivan näköinen kala ja neutraali nimi.

Samaistuminen on kyllä minulle tärkeää, mutta sillä ei ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa. Yksi vahvimmin samaistuttavia hahmoja oli minulle Life is Strangen Max, vaikka olen itse eri sukupuolta, erinäköinen ja eri elämäntilanteessa. Tärkeää ovat luonne, arvot, asenne, moraali, mielenkiinnon kohteet, ja ylipäätään se mitä tekisi eri tilanteissa. Peliä pelatessa päähahmoon onkin usein helppo samaistua, jos saa tehdä päätöksiä päähenkilön puolesta.

Käyttäjän Fungi kuva
Fungi

Hyvä aihe ja hyvin kirjoitettu.

Tämä aihe sai itsenikin miettimään avatarien käyttöhistoriaani, joka on loppujen lopuksi pysynyt yllättävän selkeänä.

Ensimmäinen ja pitkäikäisin (11 vuotta eli yhtä kauan kuin Steam ollut käytössä) edelleen käytössä oleva avatarini on tälläkin saitilla oleva taulakääpä, jonka alkuperäisestä valinnan syystä ei nykyään ole mitään muistikuvaa.
Kyseistä kuvaa käytän melkein kaikilla alustoilla/foorumeilla joihin kirjaudun pc:llä. Koska kyseinen kuva on ollut itselläni käytössä jo noinkin kauan, niin sen vaihtaminen ei ole tullut mieleenkään.
Pleikkarilla avataria olen vaihtanut useamman kerran, mutta nyt olen päätynyt Caroline&Justice (Persona5) avatariin, jonka uskon pysyvän tämän konsolin elinkaaren loppuun.

Myös itse olen nykyään pelannut yhä useammin naishahmolla katselumukavuuden vuoksi, enkä näe siinä mitään outoa tai ongelmallista.

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death

Itselleni pelit ovat eskapismiä ja kaikkein viimeiseksi haluaisin nähdä itseni kaltaisia hahmoja. Nykyään peliin tuntuu olevan pakko tunkea "realistisia" keskivertoihmisiä vaikka koko pelillä ei olisi mitään tekemistä realismin kanssa. Mortal Kombat 11 Skarletin, Sonyan ja Cassien kasvot olivat suurinpiirtein keskivertoihmisen, kunnes niitä viime aikoina muutettiin omasta näkökulmastani paljon parempaan suuntaan, en tiedä johtuiko tämä runsaasta negatiivisesta palautteesta vai siitä että suunnitelma oli tämä alun perinkin. Ehkä jälkimmäinen koska näin ilmeisesti kävi myös Injustice 2:n kanssa.

Overwatch on siitä erikoinen tapaus että kun jotain negatiivista sen ympärillä sattuu niin yksi hahmoista paljastuu homoseksuaaliksi tai vastaavaa. Omasta mielestäni olisi ehkä parempi että moninpelit joissa tarina on täysin toissijainen jättäisi hahmojen suuntautumisen ynnä muun täysin avoimeksi, koska silloin ne voivat olla mitä tahansa.

Japanilaisesta viihteestä kulutan aika paljon molemmille sukupolille suunnatuista tuotannoista, ehkä hiukan enemmän pojille suunnattuja tullut kulutettua. Länsimaisesta tuotannosta kelpaa lähes ainoastaan miesten viihde.

Nykyään vähemmistön edustajia tungetaan joka tuotantoon vaikka väkisin, edustuksessa ei tietenkään ole mitään vikaan, mutta niiden tunkeminen sellaiseenkin kontekstiin jossa hahmon suuntautuminen ei palvele tarinan kerrontaa johtaa ylimääräisiin hahmoihin jonka ainoa funktio on tietyin väliajoin todeta olevansa homoseksuaali. Laiskasti tehdyt vähemmistöhahmot johtavat taas niitä sisältävien tuotantojen maineeseen ja tämä taas johtaa näitä sisältävän viihteen suosion laskuun.

Itse olen kohdeyleisöajattelun suuri ystävä, sillä monesti jos jokin tuotanto yrittää olla kaikkea kaikille se päätyy olemaan miellyttämättä ketään. Ymmärrän kyllä dilemman että tällä ajattelulla ainoastaan enemmistön edustajat saavat laatutuotantoa koska nämä tienaavat enemmän ja vähemmistöille jää vain "armopalat", mutta representaatio representaation vuoksi ei toimi myöskään.

Jos itse päädyn käyttämään koskaan ihmishahmoa profiilikuvassa se tulee olemaan jokin omaa silmääni miellyttävä hahmo kuten 2B. Jännä juttu sinänsä että itselleni ensioletus esimerkiksi animetytön profiilikuvasta on se että profiilin käyttäjä on tyttö vaikka se kuva olisi ahegao-kuva hentaista. Pelini on tullut pelattua useimmiten naishahmolla, mieluummin sitä katsoo kuin siilitukkaista muskelimasaa.

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine

Itse olen peleissä aika usein päätynyt käyttämään naishahmoa, oli kyse Dark Soulsista tai Mass Effectistä. Miksi? Naista on mukavampi katsella. Mutta joskus ehkä tarinan toiminnan kannalta mies saattaa olla roolissa uskottavampi esitys, vaikka toisaalta eipä se minua Dark Soulsissa haitannut, että haarniskan alla oli nainen heiluttamassa suurta lekaa.

Avatareissa minulla on toisella foorumilla milloin mieshahmoja, milloin kauniita naisia, ihan vain mikä milloinkin tuntuu sopivalta ja mikä peli on omalla kohdalla juuri nyt in. En oikeastaan asiaa niin kamalasti edes mieti. Tämä avatari on itse tehty omakuva, joka saa jatkossakin olla.

Käyttäjän Luffymcankka kuva
Luffymcankka

Nyt kun olen lukenut yli 110:n pokkarin verran Bakia, aloin pohtia: onkohan kukaan lännessä vetänyt hernettä nenäänsä kun näin pitkän taistelusarjan aikana on nähty vain taistelevia miehiä?

Käyttäjän JayeizH kuva
JayeizH

Avatarin tiukka tai edes suuntaa antava jako länsimaissa siihen että tytöt käyttää tyttöjä ja pojat poikia, on vähän 20-30 vuoden takaisia ajatuksia. Kävin katsastamassa PS4 keskustelun, niin siellä jakauma löytyi tietyllä tavalla, mutta en usko että silloinkaan kyse on siitä että kokee itsensä jonkinlaiseksi. Toki esim. Rachet on ymmärtääkseni miespuolinen, mutta onko tässä nyt määräävää se mikä kaveri on vai se mistä kaveri pitää? Pitäiskö Hayarigamin Pokemonien sukupuoliin ottaa enemmän kantaa?

Toki takaraivossa voi olla tietynlainen tapa ottaa samaa sukupuolta oleva hahmo avatariksi, mutta silti väitän että lännessäkin kyse on enemmän siitä mistä pitää. Tai siitä se ainakin lähtee.

Tosin avatarin merkityksestä ja tarkoituksesta saisi varmasti isomminkin tutkimuksen aikaiseksi. Koska totta kai se avatarin valinta lähtee siitä mistä pitää. Mutta usein se jotenkin edustaa takana olevaa henkilöä, muutenkin kuin mieltymysten perusteella. Wikipedian mukaan sana avatar on johdettukkin sanasta avatāra, joka tarkoittaa hindulaisen jumaluuden inkarnaatiota. Eli samalla tavalla kuin avatar tarkoittaa löyhästi ihmisen digitaalista inkarnaatiota. Onko japanissa muuten omaa sanaa avatarille? Ylleensä tuppaavat keksimään omat juttunsa, mutta tämä taitaa olla niin tuore juttu että on pysynyt lainasanana(?).

Mitä pelihahmoihin tulee, niin siinä ollaan mielestäni jo aivan toisessa segmentissä vaikkakin samassa piirakassa. Se on totta että naisille kohdennettuja pelejä lännessä ei erityisesti tehdä. Tai siihen ei panosteta. Toki näitä "tallipelejä" on, mutta ne on lasten pelejä, ei varsinaisesti tyttöjen pelejä. Ja tässä ryhmässä ne mielestäni toimiikin, siinä missä "talli" lelutkin.

Länsimaalaisten pelien suuntautuneisuuden vähyys tytöille ja pojille on mielestäni enemmän kiinni katsojan maailmasta kuin todellisuudesta. Tytöille on pelejä, mutta niitä ei ole segmentoitu niin. Voisiko olla jopa niin, että siinä missä länsimaalaiset miehet ajattelee kuten länsimaalaiset miehet, myös länsimaalaiset naiset ajattelisivat kuin länsimaalaiset miehet? Tällä tarkoitan sitä että siinä missä miespuolinen ottaa sen miehen hahmokseen, samaistuu siihen ja on tyytyväinen, nainen ottaa sen naisen hahmokseen, samaistuu siihen ja on tyytyväinen. Tietenkään asia ei ole näin mustavalkoinen, mutta en sanoisi niinkään että lännen pelinkehittäjät eivät osaisi ottaa naispuolisia pelaajia huomioon.

Tai hei, miksi ei kysyttäisi suoraan naispuoliselta pelaajalta? Johanna! Kommenttia kaivataan. Avaako naispuolinen hahmo tarpeeksi pelien maailmaa sinulle vai kaipaatko Japanin siloposkisia poikia peleihin? (Tämä oli kärjistys, tiedoksi mielensäpahoittajille)

Mutta, jotenkin uskon että täällä lännessä myös naisilla on osin erilainen pelimaku siinä missä miehilläkin. Tosin uskon niinkin että länsimaalaiset tytöt/naiset jotka pelaavat ovat tämän pallon monipuolisin pelaajaryhmä, mitä tulee genreihin tai pelimakuun. Vastakohta siis miespuolisille länsimaalaisille japanifaneille ;) (Vaikka ei siinä mitään vikaa ole, mielensäpahoittajille tiedoksi).

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami
Lainaus

Tytöille on pelejä, mutta niitä ei ole segmentoitu niin. Voisiko olla jopa niin, että siinä missä länsimaalaiset miehet ajattelee kuten länsimaalaiset miehet, myös länsimaalaiset naiset ajattelisivat kuin länsimaalaiset miehet? Tällä tarkoitan sitä että siinä missä miespuolinen ottaa sen miehen hahmokseen, samaistuu siihen ja on tyytyväinen, nainen ottaa sen naisen hahmokseen, samaistuu siihen ja on tyytyväinen.

Tuo toteamus miesmäisestä ajattelutavasta tuntuu kyllä pätevän harvinaisen hyvin esimerkiksi Suomeen, missä naisia ei useinkaan esimerkiksi pukeutumisen perusteella erota miehistä juuri mitenkään (aika lailla toisinhan on Japanissa). Muutenkin täällä korostetaan suuresti naisten vahvuutta ja itsenäisyyttä, siinä missä Japanissa naisten hentoutta ja suojeltavuutta. Näin ollen voisi ajatella, että pelatessakin länsimaisten naisten tarpeet ovat hyvin samankaltaiset kuin miehillä. Pelin sisältöhän pysyy tyypillisesti samana (= yleensä miehille suunniteltuna) riippumatta pelihahmon sukupuolesta. Jos naiset eivät kaipaa naisellisia asioita tai asioita, joita naisten ajatellaan yleensä pitävän, tosielämässäkään, miksi he kaipaisivat niitä peleissäkään?