Idän lumo: Mitä japanilaiset ajattelevat suomalaisista

Japanilaisissa teoksissa näkyy säännöllisesti suomalaisia hahmoja. Se miten ne eroavat muista ulkomaalaisista kertoo paljon siitä, miten japanilaiset näkevät suomalaiset.

3.12.2018 09:11

Dead or Alive -sarjassa riittää kaikenlaisista maista kotoisin olevia hahmoja, mutta suomalaisia kiinnostaa tietysti eniten silloin, kun arpa osuu omalle kohdalle. Ja näin kävi, kun tällä viikolla esiteltiin sarjan ensimmäinen suomalaishahmo, NiCO.

Kun hahmo on pukeutunut sinivalkoisiin vaatteisiin ja sen lempiruoka on ”joulutorttu”, voisi tietysti olettaa että se on kasattu ihan vain Wikipedia-tietämyksen pohjalta. (Vähän niin kuin sanoisi että japanilaishahmon lempiruoka on ”sushi”.) Mutta totta kai asiassa piilee vähän enemmänkin.

Selkein ero näkyy verrattaessa NiCOa sarjan aiempaan ruotsalaishahmoon, Marie Roseen. Jälkimmäinen on pirtsakka ja äänekäs goottilolitavaatteita käyttävä tyttö, NiCO taas vähäsanainen ja viileästi käyttäytyvä tiedenero.

Marie Rose ja NiCO.

Jotta voi ymmärtää mitä kuvassa näkyy on ensin ymmärrettävä mitä siinä ei näy. Toisin sanoen: miten japanilaisen viihteen suomalaishahmot eroavat sen ulkomaalaishahmoista yleensä? 

Japanilaisessa popkulttuurissa ulkomaalaishahmoja riittää joka sormelle, mutta oletusarvoisesti ”ulkomaalainen” tarkoittaa ”amerikkalaista”. Ja kuten olen aiemminkin maininnut, ”amerikkalainen” tarkoittaa Japanissa yleisesti ottaen pitkää, lihaksikasta, rintavaa, blondia ja isonenäistä. (Niin kuin yllä olevista kuvista näkee, suomalaisiin (ja ruotsalaisiin) ei liitetä Japanissa läheskään samoja stereotyyppejä.)

Ulkomaalaiset kuvataan usein äänekkäiksi mieslapsiksi, jotka saattavat tarkoittaa hyvää mutta käyttäytyvät kuin norsut posliinikaupassa. Tälle on japanilaisesta näkökulmasta monia syitä. Ulkomaalaiset eivät osaa lukea kanjeja, vaan kirjoittavat vain foneettisesti kuten lapset. He eivät osaa syödä puikoilla, vaan käyttävät haarukoita ja lusikoita kuin lapset.

Kaikkein olennaisinta on kuitenkin käytös. Ulkomaalaiset eivät tajua hillitä julkista käytöstään: he heiluttelevat käsiään, hymyilevät, nauravat, huutavat ja meluavat kuin lapset. Heillä ei ole sosiaalista tilannetajua, vaan he sanovat aina suoraan mitä ajattelevat kuten lapset. He ovat henkilökohtaista tilaa kunnioittamattomia ja muita koskettelevia, edelleen kuten lapset. Ja tässä mielessä suomalaiset eroavat ”amerikkalaisesta” ulkomaalaisen stereotypiasta – ainakin niin kauan kuin alkoholi ei liity asiaan (mutta silloin standardit ovat tietysti Japanissakin erilaiset).

Akiba’s Tripin Arisa Ahokainen on suomalaisuudestaan huolimatta melko tyypillinen ulkomaalaishahmo: äänekäs, ystävällinen, povekas, väkivahva, lapsekas ja vähän tyhmä. (Hän myös hokee jatkuvasti ”moi”, joka sattuu olemaan se yksi sana suomea jonka japanilaiset tietävät.) Häneen verrattuna Persona 5:n kyyninen mutta aina muut huomioon ottava rikas tyttö Ann Takamaki on paljon vähemmän ulkomaalaiskoodattu hahmo.

Toki teoksesta riippuen yhden ongelman muodostaa se, miten ”suomalainen” määritellään, koska aina asiaa ei suoraan sanota. Esimerkiksi Ann Takamaki tuossa yllä on perhetaustaltaan osittain ulkomaalainen, ja hänen nimensä voi toki olla ”Takamäki” ilman ääkkösiä. Hän myös mainitsee asuneensa aiemmin Suomessa. Toisaalta Suomessa lomailu voitaisiin tulkita ihan vain yhdeksi merkiksi hänen perheensä yläluokkaisuudesta, kuten esimerkiksi K-ON!:in Mugin tapauksessa.

Toinen ongelmatapaus on Steins;Gate 0:n Alexis Leskinen, professori amerikkalaisesta yliopistosta. Hänen sukunimensä suomalaisuudesta ei toki ei ole epäilystäkään, mutta toisaalta Amerikka nyt on sukunimien sulatusuuni. Ja käytökseltään hän on ihan vain stereotyyppinen ulkomaalainen, eli ystävällinen, naureskeleva ja vähän lapsekas.

Steins;Gate 0.

Aksentista suomalaishahmoja ei voi erottaa, koska yleisesti ottaen japanilaiset tunnistavat vain yhden stereotyyppinen ”ulkomaalaisen” korostuksen. Se on amerikkalainen: sanoja painotetaan niiden keskeltä sen sijaan että ne lausuttaisiin tasaisesti, kuten kuuluu. Tätä saatetaan ryydittää koomisesti väärin lausutuilla nimillä.

Oikeastihan suomen ja japanin äänteet vastaavat kohtuullisen hyvin toisiaan, joten suomalaisten aksentti japania puhuessaan on lievempi kuin englanninpuhujien. Se on myös selvästi erilainen; suomalaiset painottavat oletusarvoisesti kunkin sanan ensimmäistä tavua, eivät keskimmäistä. Fiktiossa tällaista realismia ei kuitenkaan näe.

Idolish7:n Nagi on kotoisin ”Northmareasta”, joka on ”valtio Pohjois-Euroopassa”. Hänen aksenttinsa on se stereotyyppinen ulkomaalaisaksentti, jossa koROStetaan saNOjen kesKIMmäistä taVUa.

Sitten on tietysti myös niitä tapauksia, joissa teoksilla ei ole yhtään tekemistä Suomen kanssa, mutta suomalaisia nimiä on ripoteltu joukkoon ihan vain luomaan ”eurooppalaista fiilistä”. Esimerkiksi Knight’s & Magic oli kaikin tavoin unohdettava fantasiasarja – mutta sikäli hauska tapaus, että niiden kaikkien Dietrichien ja Celestinojen seassa sieltä löytyi myös päähenkilö nimeltä Ernesti, kaupunki nimeltä Kankkunen ja mechapilottikoulu nimeltä Laihiala. Tältä saksalaisista ja ranskalaisista varmaan tuntuu aina animea katsoessa.

Perustason ”ulkomaalaisuuden” päälle on tietysti pakko alkaa liittää maakohtaisia stereotyyppejä sellaisissa teoksissa, joissa on useampia eri kansallisuuksia edustavia hahmoja. Tässä vaiheessa on sitten aika kaivaa esiin amerikkalaisten hampurilaiset, brittien teekupit ja saksalaisten ratsupiiskat. Ja suomalaisten kanteleet.

Tankkiurheiluaiheisen Girls & Panzer -sarjan elokuvassa oli mukana myös suomalainen tiimi, joka käytti sitä ainoaa muistamisen arvoista suomalaista tankkia, BT-42:ta. Elokuvan myötä ainoan jäljellä olevan vaunun omistava Parolan panssarimuseo on saanut paljon huomiota Japanin suunnalta, mikä on ylittänyt uutiskynnyksen Suomessakin.

Tällaisissa sarjoissa pyörii yleisesti ottaen suomalaisia enemmän kuin ruotsalaisia – Ruotsi on yleensä lähinnä vain ”se maa Suomen vieressä”. Suomi tunnetaan toki myös Muumien ja Joulupukin vuoksi, mutta eniten tähän vaikuttaa se, että moni ulkomaalaishahmoilla kansoitettu sarja on jollain tavalla militariateemainen – ja sodissahan ruotsalaisia ei ole viime vuosisatoina kauheasti näkynyt. Myös se ihan perinteinen ryssäviha ja samalla puolella oleminen toisessa maailmansodassa muodostaa näppärän kasvualustan henkiselle hengenheimolaisuudelle.

Sotilashahmojen yleisyyden näkee selvästi silmäilemällä vaikkapa tätä sadan suomalaishahmon listausta, jossa on hahmoja niin animesta, mangasta, peleistä kuin mobiilipeleistäkin. Upotte!!:ssa ja Girls’ Frontlinessa hahmot ovat rynnäkkökivääreitä, Strike Witches -tuoteperheessä toisen maailmansodan hävittäjälentäjiä. Girls & Panzerissa harrastetaan urheilua tankeilla, Milihime Taisenissa taas käytetään kaikenlaisia panssarivälineitä.

Strike Witches. Nämä kolme hahmoa perustuvat Lidija Litvakiin (vas.), Nils Katajaiseen ja Ilmari Juutilaiseen.

Tämän huomioonottaen ei siis ole ihme, että luonnollisesti joukossa näkee myös suomalaisten sotasankarien nimiä. (Mikäli nimenomaan Suomen sotien kuvaus japanilaisessa sotaviihteessä kiinnostaa, voin suositella tätä luentotallennetta vuodelta 2015.) Keksittyjen nimien joukossa taas pilkahtelee tietysti esiin säännöllisesti Räikkösiä ja Häkkisiä.

Vasemmalla Darker than Blackin ilmeetön nukketyttö Yin, syntymänimeltään Kirsi. Oikealla Gundam Build Fightersin Aila Jyrkiäinen, jonka vakava ilme katoaa vain ruoan ääressä.

Päällimmäinen yhdistävä piirre suomalaishahmojen välillä tuntuu olevan vakavuus, stoalaisuus ja hötkyilemättömyys. Kenties kyseessä on Aki Kaurismäen elokuvien perintö? Ainakaan suomalaishahmot eivät yleisesti ottaen ole muiden ulkomaalaisten tapaan pirtsakoita ja äänekkäitä, joten Akiba’s Tripin kaltaiset poikkeukset erottuvat selvästi.

Kaurismäen lisäksi vakavuuden maineeseen ovat ehkä vaikuttaneet myös yksittäiset sotasankarit. Esimerkiksi kuuluisa tarkka-ampuja Simo Häyhä tunnettiin vähäsanaisuudestaan, joten tämä lakonisen miehekäs käytös on ehkä osaltaan vaikuttanut myös yleiseen käsitykseen suomalaisista. (Vaikka hahmot toki sattuisivatkin olemaan naispuolisia, koska niin se vain on aina hauskempaa.)

Kolkka of the Frozen Wind -romaanin päähenkilö on fiktiivinen talvisodan sankari Sulo Kolkka. Kolmen pokkarin pituinen manga Valkoinen noita taas kertoo Simo Häyhän seikkailuista talvisodassa ja (fiktiivisistä sellaisista) jatkosodassa.

Ulkomaalaiset hahmot ovat Japanissa toki yleisestikin ottaen usein sinisilmäisiä ja vaaleahiuksisia, mutta kuten kuvista näkee, suomalaishahmoihin tämä tuntuu pätevän erityisesti. Toisinaan hiukset ovat jopa platinablondit tai violetit, mutta milloinpa hahmodesigneissä olisi realistisuudesta ollutkaan kyse.

Joskus suomalaishahmot ovat myös kauniita ja kroonisen yläluokkaisia, kuten vaikkapa Fate-tuoteperheen Luvia Edelfelt, mutta sitä on toisinaan vaikea erottaa omaksi piirteekseen yleisestä eurooppalaisuudesta ja/tai venäläisyydestä.

Luvia Edelfelt.

Suomalaishahmot ovat kuitenkaan harvemmin niin pitkiä, raamikkaita ja kurvikkaita kuin blondin ulkomaalaisen arkkityyppi yleisesti on. Tämä näkyy myös Dead or Alivessa: NiCO on 149-senttinen ja 41-kiloinen, mitkä ovat normaalin japanilaisen 18-vuotiaan mitat. Kuulostaahan se suomalaiseen korvaan vähältä, mutta pointti on kuitenkin enemmän se että hän ei ole amerikkalaistyylinen 170-senttinen povipommi.

Jormungandin Valmet.

Tässäkin pitää tietysti ottaa huomioon sarjan konteksti. Esimerkiksi Jormungand kertoo lihaksikkaista palkkasotilaista, joten ei ole ihmekään jos sen suomalaishahmo Valmet on jotain ihan muuta kuin blondi ja sirpakka neitokainen.

Niin ikään deittipeli Reco Loven versiossa Gold Beach pointtina on nimenomaan ulkomaalaisen tytön kanssa seurusteleminen, joten luonnollisesti suomalainen vaihto-oppilas Maria on rintava verrattuna siihen pelin toiseen tyttöön.

Reco Love: Gold Beach.

Stereotypioiden joukkoon mahtuu toisinaan myös ihan vilpittömiä yrityksiä perehtyä täkäläiseen kulttuuriin, mutta yleensä vaihtelevalla menestyksellä. Esimerkiksi Velhon morsian -mangassa suomalaiseksi sanottu velho Lindel paimentaa poroja ja loitsii laulamalla, ja hänellä on familiaari nimeltä Merituuli.

Toisaalta Merituuli on selkie, jotka eivät tietenkään ole osa suomalaista vaan luoteiseurooppalaista kansanperinnettä.

Velhon morsiamen Lindel.

Ehkä näkyvimmin ja sekavimmin aihetta viime vuosina esitellyt teos on vuonna 2017 esitetty TV-anime Little Witch Academia. Sarja sijoittuu englantilaiseen noitakouluun, ja päähenkilön huonekavereista toinen on kotoisin Filippiineiltä ja toinen Suomesta. Tai ainakin jostain täältäpäin; hänen nimensä on ”Lotte Jansson”, ja hänen tavaroissaan näkyy niin Fazerin suklaalevyjä, salmiakkirasioita kuin ruotsalaisia hapansilakkatölkkejäkin.

Little Witch Academia.

Jaksossa 16 käydään Lotten vanhempien luona. Kaupungin Turkua muistuttavasta katukuvasta ja perheyrityksen tutunnäköisestä logosta huolimatta hänen äitinsä käyttää jostain syystä lapinpukua. Myös illallisella syödyt ”hapansilakkapiirakat” näyttävät epäilyttävästi ihan tavallisilta karjalanpiirakoilta. Ota siitä nyt sitten selvää: kaikenlainen pohjoismainen tuntuu olevan iloisesti sekaisin.

Tämä on tietysti ihan vain seurausta siitä, että tutkimustyötä on tehty ihan vain googlaamalla ilman minkäänlaista omakohtaista kokemusta. Ja harvassa asiassa tällainen paistaa silmään yhtä selvästi kuin suomalaisen saunan kuvaamisessa.

Olet saattanut nähdä artikkeleita siitä, miten ”aito” suomalainen saunakulttuuri on Japanissa nykyään nousussa. Tästä huolimatta stereotyyppinen japanilainen kuva ”suomalaisesta saunasta” muistuttaa edelleen turkkilaista saunaa, mutta ilman höyryä: kuiva ilma kirvelee silmiä, ja löylyn heittämisen sijaan on tarkoitus katsoa telkkaria pleksin takaa.

Strike Witches -spinoff Brave Witches sijoittuu Pietariin, mutta saunan pukuhuoneen vaatekorit muistuttavat epäilyttävästi japanilaisen kylpyhuoneen vaatekoreja. Kiuasta ei näy.

Sitä luulisi, että japanilainen kylpeminen ja suomalainen saunominen olisivat hyvin lähellä toisiaan: ensin peseydytään ja sitten rentoudutaan hiljaa ollen. Pieniä erojakin kuitenkin löytyy. Ja kun harva on käynyt missään oikeaa suomalaista saunaa muistuttavassakaan, päätyy japanilaisiin saunakuvauksiin usein vähän vieraita elementtejä.

Esimerkiksi säpsähtäminen kylmän vesipisaran pudotessa katosta päähän on juttu, joka saattaa kyllä tapahtua japanilaisessa kylpylässä, mutta ei oikein saunassa. Kuumuuden takia pyörtymisestä (yllä olevan esimerkin mukaan) voidaan väitellä.

Girls & Panzerin suomalaistytöt sekä jonkinlainen salaattinippu.

Ja tietenkään japanilaiset eivät osaa piirtää kunnollisia vihtoja: pelkkien valokuvien ja sanallisten kuvausten perusteella tunnutaan menevän usein täysin metsään sekä ulkonäön että mittasuhteiden perusteella. Keskimääräinen japanilaisen piirtämä vihta näyttää osapuilleen lehdistä tehdyltä viuhkalta.

Kenties autenttisimman näköinen japanilaisen piirtämä saunavihta on tullut vastaan mangassa Golden Kamuy. Mutta siinäkin kyse oli venäläisestä saunasta, joten sitä ei varmaan voida laskea.

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja on Anime-lehden päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

Edellinen: Yksinpelaamista ei ole olemassa

Seuraava: Joskus hakaristi on vain hakaristi

Lisää luettavaa