Hyvää joulua itse kullekin säädylle ja tervetuloa Pelaajalehti.comin uuden blogin pariin. Idän lumo tulee olemaan viikoittainen blogi Japanista ja kaikesta siihen liittyvästä.
Vanhan kansanviisauden mukaan japanilaisen popkulttuurin harrastamisen kolme pilaria ovat anime, manga ja pelit. Näistä viimeisin on sikäli erikoinen tapaus, että pelejä on paljon muitakin kuin japanilaisia, ja japanilaiset pelit elävät sen vuoksi pelimediassa länsimaisten pelien rinnalla.
Ja niitä sitten kohdellaan mediassa vähän miten sattuu. Tilanne on kuin jos vaikkapa Bollywood-elokuvia käsiteltäisiin valtavirtaisessa elokuvamediassa Hollywood-elokuvien seassa, mutta hyvin vaihtelevalla ymmärryksellä niiden tyylistä sekä kulttuurista ja teollisuudesta niiden takana. Tai jos yrittäisi arvostella neuvostoscifiä käyttäen samaa mittatikkua kuin amerikkalaiseen scifiin.
***
Mistä puhutaan, kun puhutaan Japanista? JRPG:istä ja visual noveleista, lokalisaatiosta ja sensuroinnista, pelihalleista ja mobiilipeleistä. Siitä, miten PS Vita myy enemmän kuin Xbox One. Kun yksi puhuu lyhythameisista koulutytöistä ja toinen paidattomista muskelipainijoista, keskustelijoiden on helppo huutaa ristiin toisiaan ymmärtämättä.
Tässä keskustelussa meidän animeavatarien käyttäjien mielipiteet jäävät usein muiden jalkoihin, kun kaikilla on liian kiire naureskella Japanin kummallisuudelle. On vaikea välttyä siltä fiilikseltä, että japanilaisen popkulttuurin harrastajat olisivat jotenkin toisen luokan kansalaisia. Ja harva asia ärsyttää japanilaisen popkulttuurin harrastajaa yhtä paljon kuin vähättely.
Mutta asian ei tietenkään tarvitsisi olla näin: ei japanilainen media ole mikään käsittämätön viidakko, jota ulkomaalainen ei vain voi ymmärtää. Tämän blogin tarkoituksena onkin esitellä japanilaista kulttuuria sen popkulttuurin kautta ja auttaa vähentämään äimistelyn tarvetta. Japanilaiset pelit kun kuitenkin ovat aina kiinnostaneet Pelaajan lukijakuntaa.
***
Pelaajan lukijoiden joukosta löytyy varmasti myös muutama Anime-lehden lukija. Heille en varmasti kaipaakaan sen kummempaa esittelyä, sillä olen kuitenkin toiminut Animen päätoimittajana tässä jo muutaman vuoden. Pelaajan puolen sisältötarjontaan en kuitenkaan ole juuri osallistunut ennen tätä.
Anime-lehteä tehdessäni yksi henkilökohtaisia ylpeydenaiheitani on ollut tavoite käsitellä jokaista teosta reilusti sen omien ansioiden mukaaan. Japanilaisen popkulttuurin kenttä on täynnä sekä naisyleisölle suunnattua homostelua että miesyleisölle suunnattua tissiperseilyä, mutta olen aina halunnut jokaista teosta arvosteltavan sen mukaan, miten se suoriutuu suhteessa genretovereihinsa. Sen sijaan en halua, että mitään teosta leimattaisiin huonoksi pelkästään sen genren tai kansikuvan perusteella.
Tämä tietysti vaatii asiantuntemusta ja ymmärrystä siitä, miten japanilainen media kaikissa eri muodoissaan toimii. Tämä taas vaatii tietämystä kulttuurista ja kulttuurieroista, ja juuri niistä ajattelin nyt kirjoittaa myös Pelaajan lukijakunnalle.
Olen kirjoittanut japanilaisesta popkulttuurista vuodesta 2005 lähtien. Tässä vuosien varrella on tullut useampaankin kertaan mietittyä, mikä journalistin tai kriitikon rooli oikeastaan on. Ja yhä useammin olen tullut siihen tulokseen, että kyse on pohjimmiltaan asioiden selittämisestä – teoksen, uutisaiheen tai monimutkaisen ja vieraan ilmiön kuvailemisesta sellaisella selkeällä tavalla, että lukija saa mahdollisimman hyvän käsityksen siitä mistä on kyse. Ylistämisellä ja haukkumisella on omat sijansa, mutta kaikkein suurinta tyydytystä kirjoittajana olen aina saanut silloin, kun olen pystynyt tiivistämään jonkin teoksen essenssin mahdollisimman hyvin mahdollisimman niukoin sanankääntein.
Näin nettiin kirjoittaessa pituusrajoitukset eivät tietenkään ole niin tiukkoja kuin paperilla. Myöskään aihevalintojen ei tarvitse olla aina niin merkittäviä. Voi siis olla, että tulen kirjoittamaan vähän seikkaperäisemmin sellaisistakin anekdoottihenkisistä aiheista, joille ei välttämättä kannattaisi käyttää palstatilaa lehdestä, mutta jotka ovat kiinnostavia yhtä kaikki.
***
Tavoitteeni tämän blogin suhteen on joka tapauksessa noudattaa noita kahta edellä miettimääni periaatetta. Ensiksikin pyrkimys asioiden ymmärtämiseen ja toisekseen niiden selittäminen muille ovat mielestäni parhaita keinoja levittää japanilaisen kulttuurin ilosanomaa. Ja ymmärryksen lisäämisen myötä tarve sille iänikuiselle ”kyllä se Japani on outo” -äimistelylle kenties vastaavasti vähenee.
Ja tästä blogin nimikin tulee: sen selittämisestä, mitä me japanilaisen popkulttuurin harrastajat japanilaisessa popkulttuurissa oikein näemme. Toivottavasti matka tulee olemaan hedelmällinen niin syvemmät kuin kevyemmätkin pohjatiedot omaaville lukijoille. Eli kokipa kuuluvansa mihin säätyyn vain.
—
Petteri Uusitalo
Kirjoittaja on Anime-lehden päätoimittaja. Häntä voi seurata Twitterissä.
—
Seuraava: Aina se sama peli