Idän lumo: Uusi seksiä vihaava Sony

Sonyn sisältösäännöt laaditaan nykyään Yhdysvalloissa, joten piirroshahmojen vähäpukeisuutta sensuroidaan aiempaa kovemmalla kädellä. Lähtevätkö japanilaiset indiekehittäjät nyt Switchin kelkkaan?

11.11.2018 10:23

Vuonna 2016 Sony Interactive Entertainmentin pääkonttori muutti Tokiosta Kaliforniaan. Ja koska amerikkalaiset kieltävät seksin kaikilta, tästä on hiljalleen alkanut syntyä lukuisia ongelmia, joiden laajuus on alkanut paljastua vasta tämän syksyn aikana.

***

Lähdetään aluksi liikkeelle siitä, että kun Japanissa sanotaan ”K18-peli”, sillä tarkoitetaan käytännössä aina tarinapeliä jossa on seksikohtauksia. Erilaisista kulttuurillisista ja median sisältösääntelyyn liittyvistä syistä ”K18-sisällön” ei ylipäätään Japanissa mielletä tarkoittavan eksplisiittistä väkivaltaa vaan nimenomaan eksplisiittistä seksiä, toisin kuin lännessä.

K18-pelien tapauksessa ainoa elintila on tietysti PC, joka kuitenkin on Japanissa kooltaan hyvin rajoitettu markkina. Vuosikymmenten ajan japanilaisten K18-pelien elinkaari on siksi ollut seuraavanlainen: peli julkaistaan ensin PC:lle, ja mikäli menestystä riittää, siitä julkaistaan myöhemmin konsoleille versio, josta seksikohtaukset on saksittu pois. Nintendon suhtautuminen mihinkään aikuissisältöä muistuttavaankaan tunnetaan ja Xbox on Japanissa pelkkä vitsi, joten Segan lähdettyä markkinoilta näiden konsoliversioiden julkaisualusta on lähes aina ollut jonkinlainen PlayStation.

Ainakin tähän asti. Tänä syksynä japanilaisissa blogeissa on nimittäin alkanut kiertää useampia tarinoita siitä, miten Sonylla on alkanut olla uusia, tiukempia linjauksia piirroshahmojen esittämiseen seksuaalisissa tilanteissa.

Silverio Trinity.

Esimerkiksi japanilaiskehittäjä Light kertoi tällä viikolla järjestämässään livestriimissä, että on julkaisemassa pelinsä Silverio Trinity myös PlayStationilla alaotsikolla Beyond the Horizon.

Koska kyseessä kuitenkin on K17-muotoon leikelty versio pelistä, joka julkaistiin alun perin 2017 PC:lle K18-pelinä, matkaan on tullut yllättäviä mutkia. Japanilaisblogeissa kiertäneen litteroinnin mukaan livestriimissä kerrottiin näin:

Light: Right now Sony seems to be moving toward disallowing ports of ages 18 and up titles worldwide. And this game is ages 18 and up, so it’s being subjected to a very strict inspection, and we’re getting all these questions. And like ‘Please write everything in English.’ So we’re in the middle of answering those now, and we’re not sure if we’ll get approved or not. It’s terrible, but in any case, development is done.

And we have a guy who is in charge of translating everything into English and sending it to Sony, but it’s like, ‘Don’t you guys understand Japanese?’ At present we’re thinking we can release early next year if it passes Sony’s inspection… And if Sony says no, then I guess we’ll just find somewhere else to put it.

Moderator: So you’re waiting on approval.

Light: Yeah, waiting for Sony’s approval. If we put it on Steam or wherever, we could be selling it next week. But at the moment we have an agreement with Sony, so… We submitted it with this agreement and yet we’re waiting for approval… Pretty awful, right?

Transkriptin käännös: Gematsu. Vaihtoehtoinen käännös löytyy mm. Siliconeralta.

Toisin sanoen: koska kyseessä peli jossa on alun perin ollut seksikohtauksia mutta ei ole enää, siihen vähäpukeisuuteen ja vastaavaan mitä siihen on jätetty mukaan suhtaudutaan keskimääräistä tiukemmin ja suuremmalla mielenkiinnolla.

Vähäpukeisuutta ja vastaavaa.

Light ei kertonut, onko Silverio Trinity tulossa PS Vitalle vai PS4:lle, mutta sillä ei liene väliä tässä yhteydessä. Se että selitykset on toimitettava englanniksi on joka tapauksessa kiistaton merkki siitä, että sisällölliset päätökset tosiaan tehdään nykyään Tyynenmeren itäpuolella.

Kyse on mitä ilmeisimmin hyvinkin tuoreesta linjauksesta. Yksi hyvä esimerkki on Harukazen kehittämä Nora, Princess and Stray Cat, joka niin ikään julkaistiin alun perin K18-muodossa PC:lle vuonna 2016 ennen myöhempää konsolijulkaisua.

Sen viime viikolla julkaistu PS4-versio näyttää kuitenkin kovin erilaiselta kuin syyskuussa 2017 julkaistu PS Vita -versio.

Nora, Princess and Stray Cat. Ylhäällä PS Vita (2017), alhaalla PS4 (2018).

Viime vuonna riitti, että mystiset valonsäteet peittivät nännit; tänä vuonna taas pannassa ovat näemmä myös jo paljaat kurvit ja alushousut. 

Tämän pelin tapaus on sikäli merkittävä, että yhtä aikaa PS4-version kanssa julkaistiin myös Switch-versio. Ja se taas on saatu julkaista samassa muodossa kuin se viimevuotinen Vita-versio: enimmät nännit piiloon, mutta siinä se. Jotkut ovat huomauttaneet, että itse asiassa PS4-version valonsäteet saavat pelin näyttämään entistä roisimmalta. Ikään kuin niiden alla ei olisi uimapukua ollenkaan.

Nora, Princess and Stray Cat. Ylhäällä PS Vita ja Switch, alhaalla PS4.

Nyt kun asia on noussut esiin, samoissa blogeissa ja Twitter-ketjuissa on huomauteltu miten moni muukin tänä syksynä PlayStationille julkaistu peli on saanut samanlaisen kohtalon.

Esimerkiksi vuonna 2009 PC:lle julkaistu K18-peli Sakura Sakura julkaistiin seuraavana vuonna myös PSP:lle, jolloin se tietysti leikeltiin konsolistandardien mukaiseksi. Nyt syksyllä julkaistuissa PS4- ja Vita-versioissa sensuuria on kuitenkin tiukennettu. Fanservicekohtauksissa kuvaa on zoomattu mustien sivupalkkien kera niin, että alushousujen esittelyyn keskittyvissä kohtauksissa ne alushousut ovat vähemmän esillä.

Luupin alla ovat myös sellaiset pelit, joilla ei ole koskaan ollutkaan mitään tekemistä K18:n kanssa. Yuuna and the Haunted Hot Springs esimerkiksi on pikkutuhma poikien romanttinen komedia, joka ilmestyy Shonen Jump -mangalehdessä One Piecen vieressä. Se sai viime kesänä TV-animesovituksen, ja siitä ollaan julkaisemassa marraskuussa myös PS4-eksklusiivista roguelike-peliä. Pelistä hiljattain julkaistut screenshotit näyttävät kuitenkin olevan enemmän höyryn ja mystisen valon peitossa kuin pari kuukautta sitten julkaistut.

A Good Librarian Like a Good Shepherd.

Vähemmän kuuluu tietysti niistä peleistä, joiden PlayStation-julkaisu on Sonyn vuoksi jäänyt kokonaan välistä. Vuonna 2013 PC:lle julkaistu A Good Librarian Like a Good Shepherd on perinteinen esimerkki sellaisesta tuoteperheestä, joka sai alkunsa K18-teoksena ja on sittemmin laajentunut kaikenlaisiin ikärajattomiin suuntiin, kuten mangaksi, animesarjaksi ja proosakirjoiksi. Peli itsessään julkaistiin myös saksittuna konsoliversiona Vitalle vuonna 2015.

Switch-versio julkaistiin elokuussa 2018, ja ilmeisesti tavoitteena olisi ollut myös PS4-versio. Kehittäjän tämän kesän Comiket-tapahtumassa jakamassa promolehtisessä kuitenkin todettiin, että ikävä kyllä Sonyn tiukentuneet sisältörajoitukset tekivät sen mahdottomaksi.

On syytä huomauttaa, että näissä peleissä kyse ei tosiaan ole millään tavalla seksikohtauksista tai edes eksplisiittisestä alastomuudesta: ne ovat nimenomaan konsolijulkaisua varten alkuperäisestä K18-sisällöstä riisuttuja versioita (tai Yuuna and the Haunted Hot Springsin tapauksessa eivät sitäkään). Ikäraja on säännönmukaisesti CERO D, toisin sanoen 17+. Kyse on ihan vain siitä, että Sony on muuttanut sääntöjään sen suhteen miten paljon uimapukuja ja alusvaatteita sen alustalla ylipäätään sallitaan.

Täällä lännessä tällaiset sensuuripainotteiset julkaisuongelmat nousevat ymmärrettävästi otsikoihin enemmän silloin, kun kyse on pelien länsimaisista julkaisuista. Ja onhan niitäkin tässä viime aikoina nähty.

Esimerkiksi Xseed Games ilmoitti lokakuussa, että Senran Kagura Burst Re:Newalin länsijulkaisu viivästyy, koska Sonyn käskystä siitä pitää poistaa pelihahmojen paijaamisen mahdollistava ”intimacy mode”. Kuten muistanette, tällaiset pelitilat ovat perinteisesti lännessä paheksuttuja. Onkin spekuloitu että sopivuuden rajoja rikkoo ensisijaisesti toiminnan interaktiivisuus, ei niinkään hahmoprofiileissa iän kohdalla lukeva numero.

Tämä interaktiivisuus oli epäilemättä taustalla myös kesäkuussa, kun julkaisija PQube ilmoitti että Omega Labyrinth Z:n länsijulkaisu on kokonaan peruttu. Se tuskin auttoi asiaa, että peli oli jo alkuvuodesta saanut punaisen kortin useiden eri Brittiläisen imperiumin maiden ikärajalautakunnilta, mutta selvästi lopullisen kuoloniskun antoi myöhemmin vasta Sony. Xseedin tapaan myöskin PQube ilmoitti että sen on ”noudatettava alustanhaltijan toiveita” ja kertoi heti kättelyssä, että ei aio kommentoida asiaa enempää.

Omega Labyrinth Z. PQube selvästi pelkää kritisoida Sonya sanallisesti, mutta tämä kuva jonka se valitsi lehdistötiedotteeseensa tuskin on sattumalta valittu.

Mutta nämä länsimaiset julkaisut – ja länsimaiset kuluttajat ylipäätään – ovat tässä keskustelussa kuitenkin täysin sivuseikka. Olennaista on se, että Sonyn uudet amerikkalaiset sisältörajoitukset koskevat nyt myös pelkästään Japanissa julkaistavia pelejä.

Japanilaisella indiepuolella pelejä tehdään alle kymmenen hengen tiimeillä muutaman tuhannen hengen yleisöille. Projekteja väsätään yksi kerrallaan pienelle mutta uskolliselle fanikunnalle, ja kuukausien viivytykset voivat aiheuttaa isoja taloudellisia ongelmia. Ei varmasti tule kestämään kovin kauaa ennen kuin Sonyn toimet johtavat konkursseihin.

”Good riddance”, sanovat tietysti monet joita nämä pelit eivät kiinnosta. Ja enhän minä voi saada ketään sietämään siltä miltä japanilaiset piirroshahmot näyttävät, jos ne eivät kerran maistu. Tuntuu kuitenkin täysin naurettavalta ajatukselta, että amerikkalaiset saavat nyt päättää siitä mitä japanilaiset kehittäjät saavat Japanissa julkaista japanilaiselle yleisölle.

Esimerkiksi RPG Siten podcastin viime viikon jaksossa huomautettiin, että nettikeskustelu aiheesta on monin paikoin ollut perinteisen kulttuuri-imperialistista. Esimerkiksi ResetEra-foorumilla indiekehittäjien elanto tuntuu olevan toissijaista, ja sen sijaan keskitytään siihen miten tämä kenties ”saa Japanin kasvamaan aikuiseksi”.

Ilmeisesti tämä tarkoittaa sitä, että ”lapsellisista” piirroshahmoista pitäisi luopua ja siirtyä ”aikuismaisiin” fotorealistisiin hahmoihin, jotka ovat sitä paitsi paljon katu-uskottavampiakin. Mutta ei tästä puheenaiheesta sen enempää, koska tällä haavaa minulla ei ole siitä mitään sellaista sanottavaa mitä en olisi sanonut jo viimeksi.

***

Mutta sen sijaan voisin ottaa esille erään toisen huomion. Miten kauan kestää, ennen kuin seksuaalissävytteisiä tarinapelejä kehittelevät japanilaiset pikkustudiot hylkäävät PlayStationin kokonaan ja hyppäävät Nintendon kelkkaan? Elämme nimittäin jännittävässä uudessa maailmassa, jossa Switchille julkaistaan lapiokaupalla kaikenlaista indiekamaa. Ja kuten edellä todettu, Nintendon sisältölinjaukset ovat pysyneet mukavan japanilaisina – eli samanlaisina kuin Sonyn linjaukset olivat ennen.

K18-pelinä PC:llä mainetta keränneen Nekoparan ensimmäinen osa julkaistiin Switchille heinäkuussa 2018. PS4-versio kuitenkin myöhästyi kuukausilla syistä, joita ei ole kovin vaikea arvata. Tällä viikolla lopulta julkaistu pleikkariversio on välttynyt massiivisilta sensuurisäteiltä ja paijausmoodin poistolta, mutta kylpykohtaukset ovat näemmä Switch-versiota höyryisempiä ja tissifysiikka-asetus on poistettu.

Tämän vuoden aikana tästä on alkanut näkyä jo joitain merkkejä, olkoonkin että täysin eri syystä kuin sisältölinjausten vuoksi. Miesyleisön romanssipelien lisäksi kun on tietysti myös naisyleisön romanssipelejä.

Silläkin puolella PlayStationin kunnian päivät alkavat olla ohi – mutta ensisijaisesti lähinnä siksi, että PS Vitan pitkä ja kunniakas taival alkaa vääjäämättä olla ohi.

Japanilaisten kauppojen peliosastoilla Vita-hyllyt ovat vielä toistaiseksi iso osa kokonaiskuvaa, mutta niiden kellot tikittävät. Sony aikoo lopettaa Vitan valmistamisen jossain vaiheessa 2019, joten luonnollisesti myös kehittäjät ovat siirtymässä muille metsästysmaille. Ja eipä niitä vaihtoehtoja juuri muita ole ole kuin Switch.

Otomate julkisti uuden Switch-strategiansa toukokuussa 2018.

Esimerkiksi kehittäjä Idea Factoryn tyttöjen romanssipelinimike Otomate oli vielä vuonna 2017 täysin PlayStationin kelkassa, mutta keväällä 2018 se ilmoitti keskittyvänsä jatkossa lähes kokonaan Switchiin. Luvassa on Switch-porttauksia lukuisista alun perin PSP:llä ja Vitalla nähdyistä sarjoista, kuten Hakuouki, Code:Realize, Libra of Nil Admirari, Norn9 ja Amnesia: Memories.

Myös tuleva Cendrillon palikA oli alun perin kehitteillä Vitalle, mutta nyt nämä suunnitelmat on peruttu Switchin tieltä. Tänä syksynä Otomate on julkistanut Switchille myös ison läjän kokonaan uusia projekteja sekä tietysti jatko-osia.

Osa Otomaten tulevasta Switch-lineupista.

Naisyleisön suosima fanservice pohjaa erotiikassaan ja muissa kuumottavissa kohtauksissaan enemmän käsikirjoituksellisiin skenaarioihin kuin paljaaseen pintaan, kuten olen aiemminkin maininnut. Naisyleisön romanssipelien ei siis tarvitse olla liiemmin huolissaan konsolialustojen sisältörajoitteista: siinä missä miesyleisön romanssipelit julkaistaan konsoleille saksittuina versioina K18-PC-peleistä, on konsoleilla julkaistavat naisyleisön romanssipelit yleensä alun perin tehtykin konsolit mielessä eli ikärajalla K17.

Sen sijaan alustavalintoja ohjaavat kokonaan muut insentiivit.

Sadistisista vampyyripojista tykkääville suunnattu Diabolik Lovers -tuoteperhe on yksi monista Idea Factoryn pelisarjoista, joka on nyt siirtymässä Vitalta Switchille. Seuraava osa Chaos Lineage on luvassa 2019.

Kuten tulin tuolla edellä maininneeksi on PC Japanissa hyvin pieni alusta siksi, että historiallisista syistä harva omistaa tietokonetta. Naisyleisön pelien suhteen käyttäjäkunta on vielä tätäkin rajatumpi, joten konsolit (ja nykyään myös kännykät) ovat niille lähes täysin ainoa elintila. Historiallisesti PSP ja PS Vita ovat olleet koti-Pleikkareita merkittävämpi alusta nimenomaan siksi, että ne ovat käsikonsoleita.

Se että Switchiä voi käyttää kotikonsolin lisäksi myös käsikonsolina ajatellaan usein niin, että sitä on mahdollista käyttää julkisilla paikoilla, kuten bussissa. Myös iso osa konsolin markkinoinnista on kasattu tämän ympärille.

Asiaa kannattaa kuitenkin katsoa myös toisinpäin: käsikonsoli mahdollistaa yksityisen pelaamisen. Japanissa monellakaan ei ole omassa huoneessaan telkkaria, ja työssäkäyvien parikymppisten on normaalia asua vielä toistaiseksi vanhempiensa luona. Ja oli ikää sitten 17 tai 27, on sekä maagisten prinssien rakkaudentunnustuksia että sadistivampyyripoikien tylytystä paljon mukavampi kuunnella omassa sängyssä kieriskellen kuin olohuoneen telkkarin ääressä vanhempien ja sisarusten paheksuvien katseiden alla.

Are there any changes on the developmental side due to the migration to the Nintendo Switch?

Higuchi: Aside from “because it is the Switch” there aren’t any particular differences. Rather than carrying it outside, there’ll probably be more people playing in their room at home. So instead of considering whether it would be difficult to play outside, we assume that the games will be played in a private space.

Tämän haastattelun perusteella Idea Factoryn kehitykseen keskittyneen tytäryhtiö Design Factoryn Makoto Higuchi on näemmä kanssani samaa mieltä.

Ilman Switchin hybridiluonnetta romanssipelien tekijät olisivat varmasti takertuneet Vitaan kynsin ja hampain viimeiseen asti: yllä linkatussa haastattelussakin todetaan, että naiskuluttajia on vaikea saada vaihtamaan alustaa. Nyt päätös hylätä hitaasti mutta varmasti uppoava laiva on paljon helpompi.

Kaikesta tästä saattaa seurata se, että ennen pitkää sekä mies- että naisyleisön romanssipelit saattavat siirtyä Nintendon kelkkaan. Saa nähdä.

Ykkössija tekee ylpeäksi. Silloin kun Nintendo oli myyntilukujen ykkönen se piti tiukkaa seulaa sen suhteen mitä salli alustalleen, ja mielenkiintoisimmat japanilaiset indietekeleet valuivat siksi Sonyn haaviin. Nyt vaikuttaa kovasti siltä, että osat ovat vaihtuneet: Sony on kukkulan kuningas, joten se uskoo voivansa rauhassa tehdä mitä vain. Ja kaikki merkit osoittavat sen suuntaan, että tälläkin kertaa seuraukset tulevat olemaan samat.

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja on Anime-lehden päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

Edellinen: Huumeet ammatillisena itsemurhana

Seuraava: Murhamysteerimies joka ei osaa piirtää

Lisää luettavaa