Rock Band oli pakko saada.

Rokkipeli ilmestyy Eurooppaan vasta maaliskuussa 2008, mutta Yhdysvalloissa peli julkaistiin PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle 20. marraskuuta. Rock Bandin myötä tajusin, että pelien importit ovat jääneet nykysukupolven konsoleilla lähes unholaan, koska pelit julkaistaan käytännössä maailmanlaajuisesti samaan aikaan. Se on hienoa kehitystä. Rock Band oli kuitenkin harvinainen poikkeus, ja sekin johtui enemmän soittovälineiden tuotanto-ongelmista kuin pelin lokalisoimisesta. Minun oli saatava Rock Band hinnalla millä hyvänsä.

Porukka unohtaa tai ei edes tiedä, että PlayStation 3 -pelit ovat aluevapaita (mainitsin asiasta mesessä G4:n Jessille, ja tämä ei meinannut uskoa), joten Rock Bandin jenkkiversio toimisi ongelmitta PS3-konsolissani. Ei kuitenkaan ollut helppoa saada peliä Suomeen asti.

Ensinnäkin Rock Band -paketti on valtava, minkä takia amerikkalaiset webikaupat eivät juuri myy sitä ulkomaille. Jossakin vaiheessa isot jenkkisaitit, kuten Amazon.com, lakkasivat myymästä dvd-elokuvia ja pelejä Eurooppaan. Jokin aika sitten ne alkoivat jälleen myydä dvd-elokuvia Eurooppaan mutta eivät pelejä. Oli miten oli, Rock Bandin tilaaminen webikaupasta Eurooppaan oli käytännössä mahdotonta, joten asia piti järjestää toisella tavalla.

Hyvä ystäväni Levi asuu Yhdysvaltain länsirannikolla, joten kysyin häneltä, voisiko hän ostaa minulle Rock Bandin PlayStation 3:lle, jos heittäisin massia. Hän tietenkin suostui ja lupasi mennä hakemaan koko setin julkaisupäivänä. Peli maksoi veroineen 180 dollaria Wal-Martissa. Riistoyritysten ykkönen!

Ei siinä vielä mitään. Päälle tulivat 350 dollarin lähetyskulut, koska halusin paketin mahdollisimman nopeasti Suomeen. UPS-palvelu maksoi siis maltaita, mutta halvemman lähetystavan valitsemalla olisin säästänyt vain noin 50 dollaria, joka ei olisi tässä konkurssissa paljoa tuntunut.

Kyllähän se kirpaisi. Levi tekstasi minulle UPS:n toimistosta kysymyksen: "Are you absolutely sure? I think you are shit crazy, but I'll send it." Hiki valui kasvoillani, käteni tärisivät ja mietin, että toivottavasti sitä veronpalautusta tulee. Sanoin, että antaa mennä. Halusin pelin itselleni ja H-Townin toimiston pikkujouluihin, ja saatiinhan se sinne.

Uskomatonta kyllä UPS toi paketin tismalleen luvattuna päivänä ilman ongelmia. Yleensä lähettipalvelujen kanssa on aina jotain käsittämättömiä ongelmia. En voi ymmärtää, miten joku lukittu ovi tai porttikongi voi olla esteenä lähettifirmalle, jonka tehtävänä on toimia helvetin paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin postin. Anyways, Rock Band saapui minulle viidessä päivässä.

Testasin settiä ensin himassa. Kyseessä on massiivinen paketti, jonka purkaminen oli jo operaatio itsessään. Pahvia oli ihan törkeästi. Rummut ovat todella jämäkkä setti, ja skittakin tuntuu hyvältä (hahaha... selitän kohta). Mikrofonilla on painoa ja se tuntuu paremmalta kuin näyttää. Kaiken kaikkiaan setti tuntui todella vakuuttavalta. Peli toimii ongelmitta eurooppalaisessa PlayStation 3:ssani ja sain ostettua biisejäkin PlayStation Storesta.

Himassa minulla on mukiinmenevä 5.1-tilaäänijärjestelmä (voisiko joku kertoa, että jos peli tukee Dolby Digital 5.1:tä, pitääkö vahvarista valita AFD Auto vai Pro Logic 2 X?), ja Rock Band kuulostaa niin mielettömän hyvältä. Rumpujen hakkaaminen on äänekästä hommaa ja peittää biisin alleen, joten rummutin niitä pari kertaa kuulokkeet päässä, jolloin homma kuulosti paljon paremmalta. Kunhan laittaa tarpeeksi volyymiä, pärjää hyvin ilman luurejakin.

Rock’n roll around christmas

Ehdin rokata kaksi päivää. Muun muassa Lassi ja Harri ehtivät tulla testaamaan peliä, ja meininki oli mahtava. Lassi oli jo niin kännissä lähtiessään, että hän luuli aamutakkiani takikseen ja yritti ottaa sitä mukaan!

Pelaajan pikkujouluissa Rock Bandista otettiinkin sitten täysi ilo irti. Entinen webikoodarimme (webipuolemme on hieman vaiheissa, koska koodarimme siirtyi "tekemään" pelejä Frozenbytelle), Miika, Jiri ja Juha rokkasivat aamuyöllä, kunnes saimme valituksen metelin takia yläkerrasta. Näky oli surrealistinen, kun itse selvisin kaupungin keskustasta takaisin toimistolle. (Takseja oli täysin toivotonta saada, ja Marika oli Sannan kanssa duunannut toimistolla uskomattoman meksikolaisruokasetin, jota riitti useammaksi päiväksi. Kanaa, jauhelihaa, salsaa, kaikenlaisia kastikkeita...nam). He olivat itseasiassa vielä pukeutuneet meksikolaisiksi ja toimistossa kuunneltiin asiaankuuluvaa musiikkia. Hauskaa oli.

Toimituksen huoneesta kuuluu rumpujen kevyt pauke, kitaran nappien naksuminen ja hiljaista kuiskailua... Huttunen laulaa kuiskaten. Huikeata. Porukka ei vain voinut lopettaa pelaamista, joten yläkerran valituksen jälkeen pidettiin lyhyt neuvottelu ja soittamista päätettiin jatkaa. Mahdollisimman hiljaa.

Valitettavasti tässä vaiheessa kitara oli jo osittain rikki.

Mäsä kitara

Ikävä kyllä pelin ensimmäisen tuotantoerän kitaroiden kanssa on ollut runsaasti ongelmia. Aloin ihmetellä, miksi soitossani oli virheitä, sillä olin aivan varma, että soitin oikein. Kahden päivän kuluttua kitaran rämpytin lakkasi toimimasta kunnolla.

Kun rämpytintä painaa alas, se tulkitsee useimmiten yhden painalluksen kahdeksi, ja sehän katkaisee soiton todella ikävästi. Voitte kuvitella fiilikseni, kun rahaa on palanut, soitan himassa yöllä ja yhtäkkiä skitassa alkaa ilmetä vikoja. Aluksi yritän vakuutella itselleni, että olen vain väsynyt ja soitan huonosti. Ei tässä mitään. Aamulla oli sama homma, ja yritin edelleen vakuutella itselleni, että ehkä kitaran patterit ovat hyytyneet. Aika hiljaista. Kitara on rikkoutumassa. Voi perkele.

Ylös rämpyttäminen toimii, mutta se ei paljoa lohduta. En halunnut uskoa, että kitara oli jo rikkoutunut. Ensimmäisen Guitar Heron skitat ovat vieläkin toimintakunnossa, ja olen tällä hetkellä varsin skeptinen Rock Band -skitan kestävyydestä.

Mr Fix it

Kaverini Englannin Sonylta lähettää minulle Word-tiedoston, jossa on ohjeet ongelman korjaamiseksi. Ei muuta kuin kitaran taka-osa auki ja hommiin. Ruuveja on varmaan parikymmentä. Hutkitaan ennen kuin tutkitaan. Olen todella kärsimätön, kun joudun tekemään tällaista säätämistä. Luen ohjeet pari kertaa, säädän parin millin kokoista pientä boksia aivan liian huonolla työkaluilla ja sitten pistän kitaran takaisin kasaan.

Ei auttanut. Voi itku. Tekisi mieli heittää kitara seinään. Ei voi mitään.

Sittemmin ongelmat vain pahentuivat, mistä kiitos Activisionille. Rock Bandin lisälaitteiden tuottaja ei saanut tehtyä jouluksi tarpeeksi tavaraa, joten kitaroita ja rumpuja ei myydä erikseen. Niitä voi ostaa erillisinä kappaleina vasta keväällä. Rock Band -paketissa on vain yksi kitara, joten täydellistä bändiä ei voi saada aikaan.

Amerikkalaisille Xbox 360 -omistajille tämä ei ole ongelma, koska Guitar Hero 3 -kitarat toimivat pelin kanssa, mutta syystä tai toisesta PS3-version skitat eivät futaa Rock Bandin kanssa. Asiat pitää aina tehdä vaikeiksi.

Pari viikkoa tämän jälkeen selviääkin, että Activision blokkaa Harmonixin PS3-päivityksen, jolla saisi GH3-kitarat toimimaan PS3:n Rock Bandissa. Uskomatonta. Voitte kuvitella sitä kiroilemisen määrää ja turhautumista Pelaajan toimistolla, kun tämä asia selvisi. Uskomatonta meininkiä, joskin on pakko myöntää, että liiketaloudellisesti ymmärrän Activisionin pointin ja tekisin ehkä itse saman päätöksen, jos olisin joku päättäjä Activisionilla. Miksi tukisin kilpailijan bisnestä? Näin kuluttajan perspektiivistä turhautuminen on äärimmäistä. Kiroilemme toimistolla joka päivä sitä, että tällä hetkellä voimme soittaa vain rumpuja ja laulaa, vaikka ympärillä lojuu GH3- ja GH2-kitaroita.

Miltä se tuntuu?

Rumpusetti on helvetin toimiva. Sitä on taottu todella railakkaasti, ja setti näyttäisi kestävän kuritusta varsin hyvin. Kunhan se kestää ensi keväälle asti. Olen joutunut takomaan rumpuja melko paljon, sillä muut toimistolla haluavat laulaa tai soittaa kitaraa. Aluksi rumpu-osuuksien soittaminen helpoimmallakin vaikeustasolla on haastavaa, mutta kyllä sitä vain oppii paremmaksi. Nyt pystyn soittamaan Metallican Blackenedin ja Justice for Allin mediumilla, ja Bon Jovin Dead or Alive menee jo Hardillakin. Biisit on jaettu muistaakseni seitsemään vaikeuskategoriaan. Esimerkiksi Metallican biisit ovat rumpujen soittamisen osalta vaikeammassa päässä, ja jo mediumilla ne ovat hyvin haastavia tapauksia.

Vaikka kitara hajosi, se tuntui hyvältä. Selvästi paremmalta kuin DigiExpossa ollut prototyyppi, jonka fret-napit olivat tosi jäykkiä. Nyt sormet eivät enää väsyneet kitaraa soittaessa. Kitaran paras kikka on efektinappula, jolla voi tietyissä biisin kohdissa saada efektin käyttöön. Efektejä ovat wah wah, echo, flange ja chorus. Sitä vain tuntee itsensä oikeaksi kitaristiksi, kun soittamisen ohella säätää jotakin efektiä kehiin. Mahtavaa.

Operaatio kitara

Takaisin hajonneeseen kitaraan.

Rock Bandin soittovehkeillä on 60 päivän takuu, mutta tässä tapauksessa tietenkin vain Yhdysvalloissa. Takuu toimi niin, että korvaava kitara lähetetään amerikkalaiseen osoitteeseen ostajalle eli tässä tapauksessa Leville. Hän saa uuden kitaran pahveissa, joissa hajonnut kitara pitää palauttaa EA:lle. Tämä ei maksa mitään, ja on sanottava, että EA:n takuusaitti toimi sekavuudesta huolimatta tehokkaasti. Levi sai uuden kitaran noin viikossa.

Miten saan kitaran häneltä ja miten lähetän hänelle mäsän kitaran? Sehän maksaa vielä lisää.
Yritän olla ajattelematta sitä ja mietin, että onneksi on veronpalautusta. Sitten muistan, että sehän on tuhlattu ajat sitten.

No, olen sopivasti lähdössä Montrealiin katsomaan muutamaa Ubisoftin peliä tammikuun Pelaajaan. Kitaran lähettäminen sieltä on varmasti paljon halvempaa kuin Suomesta. Täältä sen lähettäminen maksaisi noin 150 euroa. Joten ei muuta kuin isoin matkalaukku messiin kahden päivän reissulle Kanadaan, skitta pakettiin ja paketti laukkuun.

Kun saavun talviseen Montrealiin ja menen hakemaan matkalaukkuani, nimeni komeilee ilmoitustaululla. Laukkuni on kateissa. Loistavaa.

Viimeiset viisi viikkoa ovat olleet äärimmäisen kiireisiä ja stressaavia. Sen vuoksi lähdin kotoa sellaisessa kiireessä, että Sierra On Line -repussani, jossa on yleensä työkamojen (kamera, sanelin, muistio, kyniä, PSP, iPod jne.) lisäksi aina vaihtovaatteet, deodoranttia, parfyymia, hammasharja ja hammastahnaa, on tällä kertaa vain puhtaat sukat. Niillä ei pitkälle pötkitä.

Montrealissa on kylmää ja metri lunta. Varsinainen talvitakkini on kitaran pehmusteena laukussa. Yritän matkustaa aina mahdollisimman kevyesti, ja ison takin raahaaminen lentokentillä on syvältä, joten pistin sen laukkuun ja hyväksyin jäätymisriskin. Kaiken lisäksi tuntuu siltä, että tulen kipeäksi. Hyvin alkaa.

Lento-yhtiö antaa minulle ns. overnight-setin, jossa on valkoinen XL-paita, joka kestää ehkä yhden pesukerran, kunnes se kirjaimellisesti hajoaa. Bägissä on myös hammasharja, hammastahnaa, deodoranttia ja kampa. Tämän lisäksi saan ostaa 100 euron edestä tarpeellista tavaraa lento-yhtiön piikkiin kuittia vastaan. Siistiä! Mieleeni tulee heti valtavia jälkiruoka-annoksia. Takista viis, jos voi ostaa satasella kakkua.

Joudun menemään suoraan Ubin toimistolle ja tuoksun pitkän lentomatkan jälkeen todella tuoreelta. Siistiydyn hieman taksimatkalla. Teen haastattelun ja siirryn hotellille. Sitten menen ostamaan sukkaparin, t-paidan ja parit Calvin Kleinin kalsarit. Siinähän se 100 euroa nopeasti menee. On edes vähän parempi fiilis, vaikka kurkkuun alkaakin sattua.

Return of the laukku

Laukku saapuu loppujen lopuksi vasta seuraavana iltana yhdeltätoista, kun olen jo nukkumassa. Tulihan se sieltä viime tingassa. Herään aamulla puoli seitsemältä ja alan setvimään kitaran lähettämistä. Hotellin concierge auttaa. Teippaan skitan hirvittävän näköiseen pahvilaatikkoon ja täyttelen papereita. Sitten on aika lähteä töihin ja toivoa kitaran suhteen parasta.

Tässä vaiheessa lento-yhtiön kamala deodorantti on jo aiheuttanut kunnon ihottuman, minkä lisäksi se tuoksuu aivan kamalalta.

Loppujen lopuksi mäsä kitara lähtee matkaan FedExin kautta, ja tällä hetkellä en vieläkään tiedä, onko Levi saanut kitaran. En ole saanut häneen vähään aikaan yhteyttä joulukiireiden takia.

Vaikka turhautuminen on ollut suurta, Rock Band on ollut tämän säädön ja tuhlaamisen arvoinen setti. Porukka oli aivan uskomattoman iloista, kun soitimme toimistolla. Soitamme nytkin iltaisin pelkkiä rumpuja, ja joku laulaa. Se vain on niin siistiä.

Josko tuo uusi skitta nyt saapuisi jouluksi, toivotaan näin. Sain viestiä MTV:n pelipuolen pomolta Jeffiltä, jonka kanssa soittelin elokuussa Rock Bandia Games Conventionissa. Selitin hänelle koko Rock Band -saagani. Jeffiltä ei vielä ole saatu vastausta, mutta toivon, että sieltä tulee pari kitaraa ja MTV:n pahoittelut

Blu-Ray

Ostin reissulta pari Blu-Ray-leffaa. Valikoima on rapakon takana paljon suurempi kuin täällä ja tietenkin paljon edullisempi. HMV:ssä oli tarjous, jossa sai ostaa kaksi Blu-Ray-leffaa 50 Kanadan dollarilla eli noin 34 eurolla. Uudetkin leffat maksavat alle 30 euroa. Kyllä kelpaa.

Blu-rayt on nyttemmin jaettu A-, B-, ja C-alueisiin. Eurooppa kuuluu B-alueeseen, mutta tästä huolimatta varsin moni A-alueen levy toimii täälläkin. Jatkuvasti päivittyvän listan voi tsekata täällä. Valitettavasti Superbadin Blu-Ray ei toimi Euroopassa, joten joudun ostamaan sen dvd:llä. Näin saman tekijäporukan Knocked Up (Paksuna) -leffan pari kuukautta sitten lentokoneessa ja nauroin katketakseni, vaikka leffan huumori oli meikäläiselle vähän liian törkeää. Harmi, ettei PS3 ole aluevapaa Blu-Ray-soitin. Se taitaisi olla jo liikaa pyydetty.

Slash-elämäkerta

Luin reissussa Slashin elämäkerran, jonka on kirjoittanut Anthony Bozza yhdessä Slashin kanssa. Ihan hyvää kamaa, joskin olisin halunnut lukea enemmän kommelluksia kiertueelta. Slash tosin itsekin toteaa, ettei hän muista paljoa ja loppujen lopuksi meininki oli yhtä kaman käyttämistä ja ryyppäämistä.

En pysty ymmärtämään, miksi menestyvien muusikoiden pitää dokata itsensä lähes hengiltä. Menestysbändissä soittaminen ja kiertueella oleminen ovat tosin jotakin niin ihmeellistä ja erilaista, ettei sitä pysty tavallinen duunari ymmärtämään. Itsekin alkaa viiden viikon matkustusrundin jälkeen olla hieman sekaisin sen suhteen, missä on, ja himassa on ihan kiva olla. Sitten taas tuntuu parin päivän kuluttua oudolta, ettei nuku hotellissa ja ole koko ajan liikenteessä.

Slash on uskomaton kitaristi, ja oli mielenkiintoista lukea Guns'n Rosesin alkuajoista. Suosittelen kirjaa.

Tammikuun Pelaaja

Vuoden 2008 ensimmäinen Pelaaja on jo paketissa. Siellä on massiivinen katsaus vuoden 2008 aikana julkaistaviin peleihin. Näistä tietenkin puolet varmaan siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Lista on tosiaan melkoinen, ja lehdessä on esimerkiksi Tomb Raider 8:n (Underworld) -ennakko (turha etsiä muista kotimaisista pelimedioista) ja rutkasti infoa Gran Turismo 5:stä Kazunori Yamauchin eksklusiivisen haastattelun kera. Itse arvostelin lehteen Resident Evil: Umbrella Chroniclesin ja ehdin rustata vaihtopelaajan Burnout Paradisen arvosteluun.

Lehti ilmestyy aivan ensi vuoden alussa.

Kiitoksia lukijoille

Haluan vielä kiittää kaikkia lukijoita kuluneesta vuodesta ja siitä, että olette mukana tukemassa Pelaajaa. En voisi tehdä tätä työtä ilman teitä ja olen aidosti äärimmäisen kiitollinen tuestanne.

Suurimmalle osalle lukijoista on varmaan tullut selväksi, että lehden tekeminen ja pelialalla toiminen yleensä ovat minulle sydämen asioita. H-Town on on pieni kustantaja, jota me tekijät itse pyöritämme ilman suuren kustantajan turvaverkkoa, joten kiitoksia vielä kerran kaikille vanhoille lukijoille ja tervetuloa kaikille uusille. Arvostamme tukeanne joka päivä ja teemme parhaamme, jotta Pelaaja olisi teille joka kuukausi mielenkiintoinen paketti.

Tarkoitukseni on vielä rustata yksi blogi ennen vuoden loppua, mutten rehellisesti uskalla luvata sen ilmestyvän ajoissa. Tarkoitus olisi käsitellä kuluneen vuoden juttuja, mutta katsotaan. Olen nyt loppuvuoden lomalla enkä edes muista, milloin edellinen loma oli. Nyt on pakko ladata akkuja ensi vuotta varten.

Hyvää joulua...voita BioShock faceplate Xbox 360 -konsoliin

...mutta, en unohda teitä hyvät tilaajat, vaan toimistolla oli yksi upea BioShock faceplate ja tuli mieleeni, että hei, pistetään jakoon. Joten pyysin BioShockin maahantuojalta teitä varten viisi kappaletta hienoja faceplateja, joita ei pitäisi saada kaupoista, tai näin luulen. Nämä ovat vikat kappaleet jotka maahantuojalla oli. Funtsin, että porukka varmasti arvostaisi noita, joten haluan ne teille tarjota. Yritän jatkossa tarjota jotain PS3/Wii-aiheista kamaa. Joka blogissa ei todellakaan tule olemaan kisaa, mutta tällä kertaa on, näin joulun kunniaksi. Ja sopiihan Bioshock jotenkin Helsingin jouluun, koska lunta ei ole...erm.

En ole ajatellut skabaa järin pitkälle toteutuksen kannalta, joten...ööh... kirjoittakaapa blogin alla olevalle kommenttialueelle (muistakaa olla logattuna sisään) mitä haluaisitte blogissa lukea jatkossa ja valitsen umpimähkään jonkun voittajan. Tosi hyvin ajateltu kisa Thomas!

Brownie jäätelöllä ja kermavaahdolla Barcelonan Hard Rock Cafessa.

Pitää mainita, että, löysin eräästä stadin marketista Hersheys Hot Fudgea! Helsingin tai Suomen ruokakaupoista löytää vain Valion täysin surkeaa, ala-arvoista "suklaakastiketta", joka ei maistu miltään. Se on sellaisessa pienessä pahvipurkissa eikä todellakaan maistu suklaalle. Plus, se jäähtyy rumasti jäätelön päällä.

Kuvitelkaa epäuskoinen ilmeeni, kun paikallisen S-Marketin hyllystä löytyi Hersheysin suklaakastiketta! Suklaakastike on käytännössä Yhdysvalloissa Hot fudgea, eli paksua suklaata, jota lämmitetään, jotta se olisi nestemäistä ja sitten sitä pistetään jäätelön päälle. Aivan. Törkeän. Hyvää.