Käärmeen pesässä / Blogit / pelaaja.fi

Käärmeen pesässä

4.01.2008 // Kirjoittanut: Eemeli Rekunen
35

Minun on jo kuukausia pitänyt kirjoittaa vähän tarinaa siitä, millaista työnteko Pelaajassa on ollut. Nyt kerron mietteitä kaikesta, mitä vastaan on tullut.

Tiedättehän nämä tutut kolumnit ja jutut, joiden mukaan kaikkien ihannoima ja himoitsema peliala onkin kauheaa puurtamista aamusta iltaan ja homma on vieläkin rankempaa, kun pelattavana on hyviä pelejä? Tämä on juuri semmoinen kirjoitus.

Näin se alkoi...

Koko homma alkoi, kun sain mailia, jossa kyseltiin, olisinko kiinnostunut työpaikasta. Eipä tarvinnut pitkään miettiä. Virallisten osuuksien jälkeen sain kutsun työhaastatteluun, joka taisi olla heti seuraavana päivänä hakemuksen lähettämisen jälkeen. Kaikki tapahtui todella nopeasti, enkä oikein ehtinyt miettiä asiaa sen tarkemmin. Jo haastatteluun meneminen tuotti kuitenkin älytöntä stressiä, unettomuutta ja pahoinvointia. Oli hyvä, että kaikki tapahtui parin päivän sisällä eikä minun tarvinnut odottaa haastattelua esimerkiksi viikkoa.

Haastattelun jälkeen sovin aloittavani työt, ja se vasta jännittikin. Muistan, etten osannut olla oikein mitenkään päin, kun ensimmäinen työpäivä oli edessä. En nukkunut yöllä, en pystynyt rentoutumaan, ja muutenkin kaikki tuntui ihan älyttömältä. Muistan ajatelleeni: "Tässä on nyt pitkäaikainen unelma nenän edessä, mitä jos mokaan sen?" Tajusin hermoilevani turhaan, kun tulin työpaikalle. Marika esitteli paikkoja ja kertoi, että häntä jännittää. En ollut siis ainut!

Rutiinia se on tämäkin

Kun hommaan tottuu, se muuttuu rutiiniksi. Tulen työpaikalle aamulla ja lähden täältä päivän päätteeksi. Sillä välin hoidan hommat, kuten kuuluu. Tekemistä on aina paljon, joten Perezhilton.comin lueskelemisen lisäksi joudumme joskus tekemään oikeasti töitäkin. Ja koska tekemistä on paljon, meidän on aina välillä ihan vain varmuuden vuoksi hehkutettava sitä, miten hyvä peli Call of Duty 4 on. Sitten jokainen toimituksen jäsenistä haluaakin kotiin, mutta hommat on pakko hoitaa, joten kärvistelemme useita tunteja töissä, vaikka ajatukset ovat koko ajan Call of Dutyn sotatantereilla. Väsymyskin painaa näinä pimeinä aikoina, joten Red Bullia menee useita tölkkejä päivässä. Yöunet jäävät lyhyeen, jos illalla edes vilkaisee Xboxin suuntaan.

Uusin Pelaaja on muuten melko älytön paketti. Pidin eilen lomaa pelaamisesta ja ajattelin viimeinkin nukkua kunnon yöunet. Selailin illalla Pelaajaa ennen nukkumaanmenoa ja lopulta pääsin uneen vasta kahden jälkeen. Innostukseni lehteä kohtaan on vain lisääntynyt, kun olen itse päässyt mukaan tekemään sitä. Eksyin aiheesta. Yöunet siis jäivät alle neljään tuntiin, kun jäin lukemaan uusinta Pelaajaa, ja tänä aamuna herääminen oli melkein yhtä vaikeaa kuin eilen joululoman jälkeen. Tammikuu on aina hemmetin ankea kuukausi, ja tänäänkin teki mieli purkaa vihaa aamulla viattomaan liikennemerkkiin, mutta oli kiire junaan. Sitten vielä mietin älyttömässä univelassani joka ikinen viikko, että tämän viikonlopun pyhitän pelkälle nukkumiselle, mutta huomaan lopulta nukkuvani paljon vähemmän viikonloppuina kuin työviikkoina.

Uusi vuosi, uudet pelit

Tsekkailin vähän vuotta 2008, ja ei se näytä paljoakaan huonommalta kuin edellinen vuosi. Tottahan toki vuosi 2007 oli ihan omaa luokkaansa, mutta 2008 näyttää silti todella kovalta. Jo GTAIV yksinään tekisi siitä erityisen, mutta jos samana vuonna tulevat vielä Gran Turismo 5, LittleBigPlanet, Mercenaries 2, Battlefield: Bad Company ja moni muu, niin onhan siinä kasassa jo todellinen legenda pelivuosien joukossa. Bad Company ja GTAIV ovat varmaan odotetuimpia, mutta muutakin on tulossa. Tänä vuonna voisi viimein ostaa PS3:n, FullHD-telkun ja... ajokortin. Niin, minulla ei ole vielä sitäkään.

Petyin jonkin verran Halo 3:een, jossa piti olla kaikkien aikojen paras moninpeli. En minä mitään uutta siltä odottanut, mutta se tuntuu jäävän jopa toisen osan jalkoihin, vaikka vikoja onkin pyritty korjailemaan päivityksillä. Fiiliksen puute kuitenkin vaivaa peliä, ja toistaiseksi ainoastaan Rocket Race -pelimuoto on yltänyt edes hieman samaan fiilikseen, jota Halo 2 aikanaan tarjoili. Kolmas osa kärsii pahasta sieluttomuudesta, kenttien taso ei ole ihan niin korkealla kuin pitäisi, uudet pelimuodot eivät ole muodostuneet suosikeiksi... Ei vaan toimi! Olihan se selvää, että tämä on erittäin vaikea peli toteuttaa, mutta ei se vielä syyksi riitä. Tällä hetkellä Call of Duty 4:n moninpeli pesee Halo 3:n joka käänteessä, eikä Halo 3 pysty ainakaan vielä vastaamaan mitenkään niihin haasteisiin, joita muut pelit heittelevät sille. Toisaalta uusimman karttapaketin mukana tullut Rat's Nest on loistava kenttä ja tuo lisäarvoa pelille, mutta ei yksi kenttä vielä kesää tee.

rats-nest-blog.jpg

Vaikka nämä hehkutukset hajoavista ympäristöistä onkin jo kuultu sataan kertaan, uskoisin, että Bad Companyn tapauksessa on aihetta odottaa sanoille vastinetta. Red Factionin, sitten Blackin ja jopa Crysisin hajoavat ympäristöt olivat pienoisia pettymyksiä, mutta Bad Company tulee varmaan olemaan peli, joka näyttää, miten homma pitää hoitaa. Nyt alkaa viimein olla tarpeeksi tehoja, osaamista ja kunnianhimoa tämmöisen toteuttamiseen. Tässä pelissä palaset ovat luultavasti juuri sopivasti kohdillaan. Ilahduttavaa on myös se, että peli tulee vain konsoleille. Konsolit vs. pc -väittely lähtee mukavasti käyntiin, kun PS3- ja Xbox 360 -pelaajat aukovat päätään pc-pelaajille aina siihen asti, kunnes Bad Company -moottori sovitetaan pc-ympäristöön uuden BF-pelin muodossa.

bad-company-blog.jpg

Siitä työstä vielä...

Unohtui tässä jo ihan, että minunhan piti kertoa toimenkuvastani ja siitä, millaista homma täällä on ollut ja mitä se tulee olemaan. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni mukavasti, mutta sitten iskivät paineet ja potutus. Sitä kesti pari viikkoa, ja se huononsi elämänlaatuani selvästi. Kun pääsin rutiiniin kiinni, mielialani tasoittui ja aloin jopa pitää hommasta. Vaikka töitä tehdään enemmän kuin missään tavallisessa työpaikassa, täällä pääsee testailemaan uusia pelejä aina välillä ja höpisemään toimituksen kanssa ajankohtaisista asioista. Tälle kaikelle riittää aina silloin tällöin hetki aikaa, ja se helpottaa puurtamista oleellisesti. Silti työtä on älyttömästi joka jätkällä, eikä tällä alalla yleisesti makseta mitään suuria palkkoja. Kannattaa siis harkita tarkkaan, mitä haluaa elämältään...

Minulta on kyselty paljon, millaista työ on, enkä minä sitä osaa sen tarkemmin kuvailla. Joskus on sata hommaa päällekkäin, ja kaikki on tehtävä, joskus enemmän. Joskus ehtii myös istahtamaan alas ja kokeilemaan jotain toimistolle saapunutta peliä, mutta hommien tekemiseen se aika täällä kuluu. Yksikään lehti ei valmistu vain pelejä pelaamalla, eikä nettisivusto päivity, jos sinne ei kirjoita sisältöä. Jokaisella on oma toimenkuvansa, mutta toisia autetaan aina, kun semmoiseen on tarvetta. Kivaa tänne on tulla, eikä aamuisin tarvitse tuntea niin suurta tuskaa kuin joskus matikankoepäivänä ala-asteella. Ja nimenomaan ala-asteella, yläasteella en enää välittänyt! Heh hee!

Pelihehkutukset

Halo 3 ja Rocket Race

Pelasimme aikanaan Halo 2:ta uskomattomia määriä. Boardeiltakin tutun finngamerin kanssa aloitettiin pelaaminen aina Conan O'Brienin jälkeen eli siinä puolilta öin ja lopetettiin, kun finngamerin piti mennä kouluun. Tämä tapahtui yleensä kuuden ja kahdeksan välillä aamulla. Älytöntä! Omat hommat mahdollistivat tuolloin yövalvomisen, ja se näkyi unirytmissä. Meidän lempipelimuotomme oli Ralli, johon kehittelimme yhdessä asetuksia ja sääntöjä. Pelimuoto tunnetaan siis myös nimellä Jaffa-Ralli, josta oma versiomme on muunnos. Pelissä ei saa käyttää aseita tai lyöntiä, vaan pelikaveri kuuluu tappaa pelkkien ajoneuvojen avulla. Ajoneuvojenkaan aseita ei siis saa käyttää.

Ralleja pelatessa menikin sitten yö jos toinenkin. Välillä käytiin tappamassa muutama jenkki ja sitten palattiin rälläämään. Kovaa meininkiä! Halo 3:n Rocket Racessa on vähän samaa fiilistä. Se sisältää niin paljon räjähdyksiä, tiukkoja tilanteita ja takaa-ajoa, ettei monikaan peli pysty samaan. Pelissä on tarkoitus ajaa mönkijällä maaleihin, jotka ilmestyvät eri puolille kenttää sattumanvaraisesti. Ensimmäisenä maaliin selviytynyt saa yhden pisteen. Jokaisella kyytiläisellä on aseena raketinheitin, mutta räjähdykset eivät tapa pelaajia tai riko autoja, vaan täysosumastakin menettää vain auton hallinnan. Täydellistä! Perusidealtaan yksinkertainen pelimuoto antaa viihdettä koko rahan edestä, ja sitä jaksaa vääntää, vaikka sinne tuntuvat eksyvän aina Liven suurimmat päänaukojat.

Call of Duty 4

Mitä voin sanoa? Sukupolven parhaimpiin kuuluva peli. Siinä missä Halo 3 petti odotukset hieman, tämä täytti ne Halonkin antamat. Koko toimitus on todella innostunut tästä pelistä, ja sen laatu tuli ihan kulman takaa melkein jokaiselle. COD4 pilasi muut pelit: sen pelaamisen jälkeen niistä nauttiminen on erittäin vaikeaa.

Infinity Ward osaa tehdä ampumisesta nautittavaa. Tappamisesta saa suurta nautintoa, sillä aseet, luodit, tähtäys ja kaikki on tehty niin loistavasti. Fiilis on paras mahdollinen, kun vihollinen juoksee seinän taakse piiloon, vedät sarjan seinään ja ruutuun ilmestyy teksti, joka kertoo sinun tappaneen tämän. Pelaajat eivät pysty ottamaan suuria määriä luoteja nahkaan, mikä tekee pelaajasta haavoittuvan ja pelaamisesta vähän taktisempaa. Make no mistake, peli on silti täyttä mättöä! Pelimuodot ovat onnistuneet loistavasti, ja pelaaminen palkitaan pelkän numeron ja arvonimen sijaan hyödyllisellä tavaralla ja kyvyillä. COD4 jättää taakseen pelaamisen nautittavuudessa Team Fortressin, Halon, CS:n ja kaikki muut tähänastiset verkko-räiskinnät.

Gears of War

Gears of War teki minuun aikoinaan suuren vaikutuksen nettipelien puolella. Vaikka moninpelissä onkin tehty miljoona asiaa päin honkia, jää se silti kevyesti plussan puolelle. Nurkan takana piileskeleminen, lataaminen, kuvakulma, kentät... Moninpeli sisältää kaikki ainekset, ja niitä on käytetty oikein. On vaikea kuvailla, mikä pelissä oikein viehättää. Gears of War on peli, jossa jokaiseen pikkujuttuunkin on käytetty työtunteja. Siinä on paljon ominaisuuksia, joiden päälle monikaan ei ymmärrä. Miten kamera voikin olla niin toimiva ja hyvä? Siihen käytettiin aikaa ja vaivaa. Miten lataaminen on niin nautinnollista ja tärkeää, vaikka kyseessä onkin pelin kannalta pikkujuttu? Sitä ajateltiin, ja siitä haluttiin tehdä erikoista. Jokainen asia, jonka pelissä teet, on erikoista ja tärkeää. Ampumalla suojan takaa sokkona voi tukkia vihollisten tien vaarantamatta kuitenkaan omaa henkeä, kuperkeikka saattaa olla viimeinen avain pakoon, tarkkuuskiväärin lippaaseen mahtuu vain yksi luoti kerrallaan ja niin edelleen. Voisin jatkaa loputtomiin, mutta tyydyn vain toteamaan, että Gears of War on peli, jossa on pyritty ajattelemaan asioita, jotka eivät välttämättä ole näkyvissä pelaajalle tai joiden tekeminen on täysin vaistonvaraista. Se tekee pelaamisesta erikoista. Jos jatko-osan moninpelisysteemi saadaan kuntoon, siitä voi tulla kaikkien aikojen parhaimpiin lukeutuva toimintamoninpeli.

Halusin kirjoitella myös Super Mario Galaxysta ja Metroid Prime 3:sta, mutta tällä haavaa ei ole vielä mitään kirjoitettavaa kummastakaan, kun en ole ehtinyt pelata niitä vielä tarpeeksi. Palataan ehkä asiaan myöhemmin.

Kommentit

Käyttäjän Riepu kuva
Riepu

Olen miettinytkin missä Snaken blogitukset viipyvät ja kiitos siitä sekä kiitos myös aiheesta, joka todellakin kiinnostaa minua. Olen lähes koko elämäni antanu pelaamiselle ja pelien kanssa työskentely olisi työelämässä suuri niin suuri unelma, etten oikeastaan viitsi edes muuta ajatella. Koulu kyllä sujuu ja voisin melkeinpä pyrkiä vaikkapa minne (ehkä) jatkossakin, mutta moisille en vain jaksa antaa ajatuksia kun on tässä vaiheessa vain yksi asia mielessä. Noh olempahan sentään vielä suhteellisen nuori.

Tekstistäsi löytyi juuri niitä osia, joita minua kiinnostaa lukea pelialalla työskentelevästä henkilöstä. On kiintoisaa lukea millaisesta työstä oikeasti on kyse ja myös mielipiteitä tästä. Tosin tuskin moni alalla olisi jos se tuottaisi kamalaa tuskaa.

No joo, mutta hommaa ihmeessä PS3, vaikka kuinka tuntuisi ettei sille pelejä löydy. Voit sitten vaikkapa lesoilla omistavasi kaikki "uuden sukupolven" ja tuleehan sille hyviäkin pelejä joita ei boxilla nähdä, kuten esimerkiksi Uncharted.

Käyttäjän Riot kuva
Riot

Tervetuloa Snake!

Käyttäjän himopelaaja kuva
himopelaaja

Hieno blogi ja mielenkiintoista tietää millaista tuo pelaajassa työskentely on. Kuulosti aikas rankalta,mutta varmasti mukavia hetkiä on paljon.

Myös Sneikiltä seuraavaa blogia odotellen.

Käyttäjän gameplay kuva
gameplay

hieno blogi. :)

Käyttäjän Misfire kuva
Misfire

Kelpasi lukea. Mukava kun jaksoit kaiken työmäärän ohella tälläisen kirjoitella.

Käyttäjän Dr Viili kuva
Dr Viili

"Olen miettinytkin missä Snaken blogitukset viipyvät"

Kai hänellä on ollut kiireitä tulevan Metal Gear Solidin kanssa, ettei aiemmin ole kerinnyt :)

Käyttäjän Snakeleader kuva
Snakeleader

Hieno blogi Snakelta.Kuullostaa kyllä vaativalta tuo työskenteleminen pelialalla, mutta se on varmasti hyvin palkitsevaa.Toivotaan että uusi blogisi ilmestyisi pian.

Käyttäjän Argorok kuva
Argorok

Todella hyvä blogi, itse pidin todella paljon. Tästä blogista ainakin itselläni oleva stereotypiä, että pelialalla oleminen on silkkaa juhlaa, muuttuu todella paljon, että oikeasti pitää tehdä paljon työtä sen eteen. Itseänikin kiinnostaa kyseinen ala, kun pelit kuitenkin aika tärkeitä minulle ja tulevaisuuden ammatti ei ole vielä aivan varma mielessäni. Mutta joka tapauksessa, odottelen lisää näitä blogeja Snakelta

Käyttäjän Atezki kuva
Atezki

Kiva kuulla viimein sinustakin. Olen aivan samaa mieltä COD4:sta, joka on todellakin mestariteos.

Harva ihminen kyllä näyttää kehuvan pelialaa, mutta silti siitä näytetään nauttivan mitä tekeekin...

Käyttäjän Mazzio kuva
Mazzio

Ihan mielenkiintoista luettavaa, joskin muutamaan kohtiin olisit voinut kuvailla hieman enemmän (esim. syy potutukseen).

Viihtymisiä työn pariin :)

Niinja toimituksen porukoille, Snake jätti blogiinsa selvästikkin piilotetun sanoman:

"Silti työtä on älyttömästi joka jätkällä, eikä tällä alalla yleisesti makseta mitään suuria palkkoja."

Melko ovelaa!