Olen tämän sanonut ennenkin, mutta suurin osa meistä toimituksen blogin kirjoittajista panostavat aivan liikaa kirjoituksiinsa. Lyhyet kertomukset omasta elämästä ovat omasta mielestäni blogin määritelmä, mutta tietenkin on hyvä että sääntöjä rikotaan, kuten Pyykkönen viime viikolla. Bravo tuolle kirjoitukselle vielä.
Minä taas menen aivan eri suuntaan, eli käsittelen pientä tiedonmurusta omassa elämässäni. Otin nimittäin muutama viikko sitten tatuoinnin, siis ensimmäiseni. Tatuoinnin hankkiminen on kai aina kiehtonut minua, mutta faktahan on, että suurinta osaa ihmisten tatuoinneista ei olisi koskaan pitänyt tehdä. Olipa kyse sitten tatskan aiheesta tai toteutuksesta, olen aivan varma, että useat niiden hankkijat eivät ole tyytyväisiä niihin koko elämänsä ajan.
Mikä siis olisi minun tatuointini aihe? Mistä asiasta voin täydellä varmuudella pitää niin huomenna, kuin vanhainkodissakin? Vastaus oli kypsynyt oikeastaan jo reilun vuoden ajan, eli tietenkin oman jälkeläisen nimi.
Halusin jotain simppeliä, mutta kuitenkin tarpeeksi koristeellista, että sitä pitää hieman katsoa että siitä saa selvän. Värinä tietenkin pelkkä musta. Paikaksi taas halusin jonkin, joka olisi periaatteessa piilossa, mutta helposti esiteltävissä, joten käsivarren sisäpuoli tuntui luontevalta.
Ai miltä se tuntui? No, kyllähän se sattui. Neula tuntuu oikeastaan siltä, kuin saisit rokotuksen, mutta vain tuhansia kertoa vieri viereen. Vaimoni (joka otti samanlaisen kuvan samaan paikkaan) sanoi, ettei tuntunut missään, mikä luonnollisesti otti ylpeyden päälle. Loppua kohti alue alkoi tosin puutua sen verran, että tuntemukset helpottuivat. Kyllä naaman pystyi pitämään ihan peruslukemilla koko toimenpiteen ajan, joka kesti noin 25 minuuttia. Mutta sattui se silti, joka toki kuuluu kokemukseen. Ei minkään ikuisen asian kuulukaan tuntua yhdentekevältä.
Parin viikon parantumisjakson jälkeen olen erittäin tyytyväinen tulokseen. Tatuointi näyttää juuri sellaiselta kuin pitääkin ja uskon pysyväni tyytyväisenä iästäni tai elämäntilanteestani riippumatta.
Ai miksen ottanut mitään peliaiheista? No, niin paljon kuin Marion pärstästä tykkäänkin, on olemassa pikkuriikkinen mahdollisuus, etten pelaa pelejä koko elämääni, joten peliaiheet ovat pannassa. Tottakai pohdin ties mitä Triforceja kämmenselkään tai olkapäähän, mutta toistaiseksi tämä yksi riittää. Toistaiseksi…
Kommentit
Kirjoitusvirhe?
Oman lapsen nimen tatuoiminen kaunis ajatus, jossa on järkeä verrattuna siihen, jos tatuoisi puolisonsa nimen. Useat tatuointiliikkeet kuulemma kieltäytyvät siitä, koska sitten jos ero tulee, on vähän noloa kantaa exän nimeä nahassaan.
Itseänikin kiinnostaisi tatskan ottaminen. Kenties sitten kun omia lapsia.
Tatuointi on hieno ja ajatus sille hyvä. Itseäni tuo tatuointinaulan nakutus lähinnä ärsytti, siis sattuihan se mutta sellaisella tavalla joka rupeaa jurppimaan siinä kymmenen minuutin kohdalla. Oma tatuointini siis on ratas ja se sijaitsee sisäpohkeessa.
Lapseen liittyvää tatuointia olen itsekin suunnitellut ja juurikin tuohon samaan paikkaan, täytyy vielä liikkeitä ja hinnastoa tarkistella. "Muodikkaat" tribaalit ym. liekkihässäkät saavat minussa vain oksennusreaktioita aikaan.
Aito Balkan olisi ollut paha.
Hyvä että mainitsit miltä se sinusta tuntui kun kuullut niiiiin ristiriitaisesti ja laidasta laitaan mitlä se tuntuu. Itsekkin miettinyt tatskan tai oikeastaan parinkin ottamista jo useamman vuoden. Jollakin viiltää, jollakin polttaa, jollakin sattuu ihan normaalisti tai tuntuu "tuhansilta neuloilta" =D niin kuin sinun tapauksessasi =P
Miten minulle tuli sellainen tunne, että Kaitila tykkää Atrian Wilhelm-makkarasta? :)
Kyllähän sitä A-luokan lihansyöjäksi pitää tunnustautua.
Hienot on musteet. Samaa mieltä aikaisempien kirjoittajien kanssa, että kaiken maailman parisuhdetatskat ja tribaalit ovat niin kamalia, että myötähäpeä oikein huokuu ihmisistä ketkä niitä ottavat.
Itsekkään en välttämättä kehtaisi otsaan tatuoida Marion-nimeä, sillä voisivat jotkut käsittää senkin väärin...
Itseltä löytyy Half-Life tyylillä kaunoiteltu lambda. Ymmärrän peliaiheiden välttöä, mutta vaikka Valve kuinka sarjan munaisi, muutti silti 1-2 + Episodit näkemystäni elämästä, maailmasta ja taiteesta niin rankasti, että se oli pakko ottaa.
Tulevaisuudessa tulen varmaan ottelemaan jos jonkinlaista musiikki/elokuva/sarjakuva/kirjallisuus teemaista kamaa. Todennäköisesti. Itse en sitä ihan rokotuksen-rankaksi tuntenut, vaan enemmänkin kuulakärkikynällä (josta terä pois) raapimista.
Niitä jotka haluavat huutaa kuinka ruma se on, niin tuossahan se:
http://rubiini.kuvat.fi/kuvat/RubyPicturesTattooaArtGallery/2%20CARITAN%20TATUOINTIGALLERIA/Photorealistiset/DSC_5407.JPG/_full.jpg
Kuvaa en viitsi embedata, koska se on niin helvetin iso.