Kaitila neulan alla

Minkä tatuoinnin toimituspäällikkö Kaitila otti ihoonsa?

23.11.2012 10:32

Olen tämän sanonut ennenkin, mutta suurin osa meistä toimituksen blogin kirjoittajista panostavat aivan liikaa kirjoituksiinsa. Lyhyet kertomukset omasta elämästä ovat omasta mielestäni blogin määritelmä, mutta tietenkin on hyvä että sääntöjä rikotaan, kuten Pyykkönen viime viikolla. Bravo tuolle kirjoitukselle vielä.

Minä taas menen aivan eri suuntaan, eli käsittelen pientä tiedonmurusta omassa elämässäni. Otin nimittäin muutama viikko sitten tatuoinnin, siis ensimmäiseni. Tatuoinnin hankkiminen on kai aina kiehtonut minua, mutta faktahan on, että suurinta osaa ihmisten tatuoinneista ei olisi koskaan pitänyt tehdä. Olipa kyse sitten tatskan aiheesta tai toteutuksesta, olen aivan varma, että useat niiden hankkijat eivät ole tyytyväisiä niihin koko elämänsä ajan.

Mikä siis olisi minun tatuointini aihe? Mistä asiasta voin täydellä varmuudella pitää niin huomenna, kuin vanhainkodissakin? Vastaus oli kypsynyt oikeastaan jo reilun vuoden ajan, eli tietenkin oman jälkeläisen nimi.

Halusin jotain simppeliä, mutta kuitenkin tarpeeksi koristeellista, että sitä pitää hieman katsoa että siitä saa selvän. Värinä tietenkin pelkkä musta. Paikaksi taas halusin jonkin, joka olisi periaatteessa piilossa, mutta helposti esiteltävissä, joten käsivarren sisäpuoli tuntui luontevalta.

Ai miltä se tuntui? No, kyllähän se sattui. Neula tuntuu oikeastaan siltä, kuin saisit rokotuksen, mutta vain tuhansia kertoa vieri viereen. Vaimoni (joka otti samanlaisen kuvan samaan paikkaan) sanoi, ettei tuntunut missään, mikä luonnollisesti otti ylpeyden päälle. Loppua kohti alue alkoi tosin puutua sen verran, että tuntemukset helpottuivat. Kyllä naaman pystyi pitämään ihan peruslukemilla koko toimenpiteen ajan, joka kesti noin 25 minuuttia. Mutta sattui se silti, joka toki kuuluu kokemukseen. Ei minkään ikuisen asian kuulukaan tuntua yhdentekevältä.

Parin viikon parantumisjakson jälkeen olen erittäin tyytyväinen tulokseen. Tatuointi näyttää juuri sellaiselta kuin pitääkin ja uskon pysyväni tyytyväisenä iästäni tai elämäntilanteestani riippumatta.

Ai miksen ottanut mitään peliaiheista? No, niin paljon kuin Marion pärstästä tykkäänkin, on olemassa pikkuriikkinen mahdollisuus, etten pelaa pelejä koko elämääni, joten peliaiheet ovat pannassa. Tottakai pohdin ties mitä Triforceja kämmenselkään tai olkapäähän, mutta toistaiseksi tämä yksi riittää. Toistaiseksi…

Lisää luettavaa