Kyllä minä kylmän ja lumen kestän. Pitkät kalsarit ovat olleet käytössä ensimmäisen lumihiutaleen saapumisesta lähtien ja pihatien lumesta putsaaminen on hyötyliikuntaa parhaasta päästä. Mutta sitä en siedä, että talvi maksaa minulle rahaa. No okei, periaatteessa talvi ei maksa minulle rahaa, vaan vain paljastaa rahareiät, mutta tällä hetkellä vain tuntuu siltä että kukkaroni on hyinen, pimeä onkalo jossa setelit eivät vain pysy.
Kaikki alkoi keväällä, kun ostimme käytetyn auton autoliikkeestä. Auto oli pakkohankinta jo perheenlisäyksenkin johdosta, mutta mukavahan sillä oli suhailla vaikka joukkoliikenteen kyydissäkin viihdyn varsin hyvin.
Auton ensimmäinen vika oli tiedossa jo kauppaa hieroessa: kuskin penkinlämmitin ei toimi ja penkissä on pieni reikä. Sovittiin, että uusi penkki on paikallaan viikon päästä kun autoa noudetaan. No eihän se ollut. Autojobbarin kesälomat ja muut kootut selitykset johtivat siihen, että homma oli hoidettu vasta kolmen kuukauden päästä. No, kukapa sitä kesällä penkinlämmitintä kaipaa. Yhtä palanutta polttimoa lukuun ottamatta, auto kehräsi kuin kissa.
Tässä vaiheessa alkoi jo hieman sapettaa vakuutusmaksut, mutta kyllähän autoilijan vapaus oli sen arvoista. Määräaikaishuolto lohkaisi niin ikään hirvittävän summan rahaa, ja kummasti huoltamokin oli löytänyt vielä lisää polttimoita vaihdettavaksi vaikka mielestäni kaikki olivat kunnossa. Sitten tuli talvi.
Katsastusaika lähestyi, eli rahanmeno jatkuisi. Sitä ennen paloi tietenkin vielä etulyhty, eli takaisin huoltamolle. Ja niitähän ei kannata vaihtaa yksittäin, vaan molemmat kerralla, jotta ei tarvitse sitten heti tulla uudestaan vaihtamaan sitä toista. No, tuplahintaa siis vaan tiskiin. Katsastus sujui muuten mukavasti, mutta oikeassa takarenkaassa oli näköjään enää muutama nasta jäljellä. Tämä pisti sapettamaan, sillä talvirenkaat olivat käytännössä uudet kun ne auton mukana tulivat. Miten siis yhdestä renkaasta nastat voivat puuttua tyystin? Katsastus hylsyksi, ja uutta rengasta metsästämään. Ne maksavat rahaa. No, ainoa rahansäästö autoilu-urani aikana on toistaiseksi se, että katsastusmies oli minulle hellä ja sanoi että riittää kun tuon pihaan näytille sen uuden renkaan, ei tarvitse maksaa uudesta katsastuksesta. Kuluu siis vain aikaa, vaivaa ja bensaa.
Rengas löytyi, mutta huoltamoreissuhan siitä tuli, sillä se piti saada vielä vanhan renkaan vanteeseen. Tässä vaiheessa oli käsijarrukin alkanut reistaamaan, mutta pistin sen vain kovien pakkasten piikkiin. Rengasta vaihdettaessa huoltamon pojat olivat kuitenkin äkänneet jälleen kivan pikku rahareiän: käsijarruvaijeri oli haljennut, sen sisälle oli päässyt vettä lauhan sään aikana ja nyt pakkasilla se hirtti kiinni. Kustannusarvio: kallista. Kustannusarvio jos jarrupalatkin pitää uusia: tykyttäviä verisuonia. No, ainakin selvisi miksi juuri sen renkaan nastat olivat lennelleet taivaan tuuliin.
En viitsi edes ajatella mitä hienolla autollamme on seuraavaksi varattuna päänmenokseni, mutta ei se ainakaan mitään halpaa voi olla. Vakuutusmaksut rullaavat tietenkin koko ajan, niihin ainakin voi luottaa. Ensiauton ostajana olen maksellut jos jonkinlaisia oppirahoja ja jaankin teille nyt seuraavaksi pikku kultahippusia.
ÄLÄ OSTA AUTOA KESÄAIKAAN. Kesällä kaikki toimii hyvin. Osta auto mahdollisimman kovien pakkasten aikaan, jotta kaikki viat tulevat esiin. Sitten lampsi takaisin autoliikkeeseen ja myhäile kun he joutuvat sopimusten mukaan korjauttamaan auton kolmen kuukauden sisällä ostohetkestä.
ÄLÄ KATSASTA AUTOA TALVIAIKAAN. Jos katsastusikkunasi vain sen suinkin sallii, rullaa katsastusasemalle kesärenkailla. Onpahan katsastuksessa edes yksi huolenaihe vähemmän verrattuna talviaikaan.
Viimeinen neuvoni on vanha viisaus, joka pitää edelleen paikkansa. KÖYHÄLLÄ EI OLE VARAA OSTAA HALPAA.