Tämä blogi ei ole mitenkään ajankohtainen. Olen vain kauan miettinyt näitä asioita, ja voisinpa heittää ne nyt blogimuodossa ilmoille. Tarkoituksena on saada veret kiehumaan, kommentit laulamaan ja ihmisille paha mieli. Lue siis eteenpäin omalla vastuulla, elokuvanystävä.
Fakta #1: Uudet Star Warsit ovat ihan jees
Älkää jaksako valittaa. Kyllä, ykkösessä on Jar-Jar Binks ja ärsyttävä pikkupoika, mutta toisaalta siinä on myös KAKSITERÄINEN VALOMIEKKA. Kyllä, kakkosessa on juustoista rakkautta, mutta toisaalta elokuvan lopussa on YODAN TAISTELUKOHTAUS. Kyllä, kolmosessa on omat epäloogisuutensa, mutta… perhana, en edes keksi mitään yksittäistä huippukohtausta, sillä Episodi III oli kaikin puolin niin mainio silta alkuperäiseen trilogiaan, etten olisi voinut edes parempaa toivoa.
Toisaalta ymmärrän, että vanhat fanit eivät halua hassunhauskaa huumoria Star Warsiinsa. Jar-Jar on toki omaa luokkaansa, mutta come on, Ewokkeja? C-3PO:n ja R2-D2:n slapstick-komiikkaa? Alkuperäiset elokuvat ovat täynnä huumoria, joka on vedonnut faneihin, koska he olivat silloin LAPSIA. Nyt aikuisena vanhat läpät tuntuvat klassikoilta, mutta kysykääpä, mitä mieltä Episodi I:n parissa lapsuutensa viettäneet ovat? Silloin Star Wars sai aivan uusia faneja, ja olisi itsekästä sanoa, että uusien elokuvien olisi pitänyt vedota vain vanhoihin faneihin. Toinen mainio esimerkki ajan kultaamista muistoista on Luken ”noooooooo”-huuto, kun totuus sukulaisuussuhteista selviää Imperiumin vastaiskussa. Darth Vaderin pahamaineinen huuto Episodi III:ssa on mahdollisesti peräti laadukkaampi näyttelijäsuoritus.
Onkin oikeastaan hassua, että ennen kuin uudet elokuvat tulivat ulos, ihmiset olivat pääsääntöisesti huolissaan Ewan McGregorista. Trainspottingin narkkarista tulikin mitä täydellisin Obi-Wan, joten ihmiset päättivät keksiä muuta valitettavaa.
Fakta #2: Kuninkaan paluussa on vain yksi loppu
Tästä en halua kuulla enää kertaakaan. Kuninkaan paluussa ei ole kolmea loppua eikä sitä ole pitkitetty. Siinä on yksi loppu, joka sekin tulee huomattavasti nopeammin vastaan kuin kirjan mukaan pitäisi.
Miksi fade to blackin pitäisi merkata elokuvan päättymistä? Päinvastoin, Kuninkaan paluussa sitä käytetään mainiona tehokeinona saada ihmiset tiettyyn mielentilaan, ennen kuin elokuva taas jatkuu.
Fakta #3: Matrixin jatko-osat ovat alkuperäistä parempia
Kyllä, luit oikein. Tiedän olevani tässä vähemmistössä (mutta en suinkaan yksin), mutta Matrix Reloaded ja Matrix Revolutions ovat huomattavasti sisältörikkaampia, merkityksellisempiä ja haastavampia kuin alkuperäinen elokuva.
Älkää käsittäkö väärin, rakastan ensimmäistä Matrixia. Sen lähtökohdat eivät ole aivan niin ainutlaatuiset, kuin ihmiset luulivat aikanaan, onhan tällaisia vaihtoehtotodellisuuksia nähty ennenkin. Matrixin nerokkuus olikin siinä, että se sai katsojan tuntemaan itsensä älykkääksi. Simppeli juoni on saatu vaikuttamaan monimutkaiselta, ja tämä on omiaan tuottamaan ahaa-elämyksiä katsojille. Kun jatko-osat nostivat trilogian juonen aivan uudelle tasolle, ihmiset tipahtivat kärryiltä, tunsivat olonsa tyhmiksi, ja siksi päättivät haukkua jatko-osat lyttyyn. Tämä on suuri menetys heille, mutta harvemmin ihmiset suostuvat antamaan elokuville uutta mahdollisuutta. Kannattaa kuitenkin yrittää katsoa elokuvia ajatuksen kanssa ja haastaa itsensä näkemään pintaa syvemmälle.
Pelkiksi pinnallisiksi toimintarymistelyiksi kritisoidut jatko-osat ovat nimenomaan kaikkea muuta. Itse asiassa juuri elokuvien toiminta on niiden huonointa antia, ja ultratyylikäs alkuperäinen vie jatko-osia tässä osa-alueessa selvästi. Annan myös tuhatkertaisesti enemmän arvoa ensimmäisen elokuvan fyysisillä kameroilla toteutetusta bullet-timesta, jatko-osien selvästi tietokonegrafiikalta näyttävien mäiskintöjen rinnalla.
Kaikki muu onkin omaa luokkaansa Reloadedissa ja Revolutionsissa. Wachowskit ovat luoneet ainutlaatuisen monipuolisen maailman ja tarinan, ja nämä realisoituvat käytännössä vasta jatko-osissa. Kannattaa myös katsoa Animatrix-animaatiokokoelma, joka on omiaan syventämään sarjan universumia entisestään.
Fakta #4: Indiana Jones 4 on…
Kamala.
Hahaa, luulitte jo, että puolustan täällä sokeasti kaikkia haukuttuja elokuvia! Ehei, nyt puhutaan faktoista, ja fakta on, että avaruusolennot eivät istu mitenkään Indyyn.
Jos totta puhutaan, minua ei haitannut tippaakaan liaaneissa heiluvat apinat tai ydinpommin kestävä jääkaappi. Lentokoneesta hyppääminen turvallisesti kumiveneen kanssa on vielä epärealistisempaa – ja silti tämä kieli poskessa -meininki sopii hyvin Indyyn. Pidin myös Indyn pojasta ja Harrison Ford ei ollut tippaakaan liian vanha rooliin.
Avaruusolennot (anteeksi, transdimensionaaliset olennot), eivät vain sovi elokuvasarjaan mitenkään. Kaikki kulminoituu elokuvan loppuun, jossa kristalliluurangot muuttuvat lihalliseksi olennoksi. Indiana Joneseissa on aina ollut kyse jostain elämää suuremmasta – jumalaisista voimista, jotka polttavat natsit poroksi. Koettakaapa kuvitella Kadonneen aarteen metsästäjät ja Viimeinen ristiretki niin, että Jumala näyttäytyy fyysisesti rankaisemassa pahoja poikia. Olisi ollut melko kauhea ratkaisu, eikö? Juuri tästä on kyse neljännessä Indyssäkin. Mainio elokuva kaikin puolin, mutta loppu miltei pilaa kaiken.
Toivottavasti nautitte vuodatuksestani. Kommentoikaa ihmeessä, jos olette eri mieltä, mutta koska faktoista on turha kiistellä, ilmoitan jo nyt, etten aio vastata mihinkään kommentteihin, jotka kiistävät sanani!