Kaitilan kesäblogi / Blogit / pelaaja.fi

Kaitilan kesäblogi

16.07.2009 // Kirjoittanut: finngamer
40

Hieman aikaa on taas vierähtänyt edellisestä blogista, mutta tämä voidaan laittaa toimistomuuton, E3:n ja kesälomien piikkiin. Omatkin lomat alkavat pian, mutta olen jo tovin halunnut taas kirjoitella niitä näitä, joten asia pitää korjata ennen lomaa.

PC Engine

Innokkaana pelikeräilijänä haluaisin bloggailla useamminkin vaikka pelkästään uusista ostoksista, mutta tämä toimituksen blogi ei ole sitä varten. Katsotaan, josko saataisiin joku toinen toteutustapa tälle, vai kiinnostaako porukoita jorinat retropeleistä ja unohdetuista pelikoneista?

Kuukausia sitten hankin itselleni uuden vanhan konsolin, ja jo silloin päätin, että siitä pitää kertoa seuraavassa blogissa. Tämä ei ole minulle nyt enää niin ajankohtainen asia, mutta kyseessä on siis PC Engine. Konsolilla ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä kotitietokoneiden kanssa, ja kuka lie keksinyt, että tällainen nimikytkös möisi paremmin. PC Engineitä on Japanissa valtava määrä erilaisia malleja ja kokoonpanoja, joiden selventämiseksi pitäisi jättää muu blogi kokonaan kirjoittamatta. Kaikki laitteet eivät pyöritä kaikkia pelejä, mutta pelejä siis on saatavilla sekä luottokortin kokoisilla HuCardeilla että cd-levyillä. Alkuperäinen laite muuten on kaikkien aikojen pienin konsoli, tässä kuva.

pc_engine

PC Engine on puhdasta kaksiulotteista taivasta – se on todella tehokas laite. Varsinkin laitteen kymmenissä räiskintäpeleissä huomaa selvän eron Super Nintendoon, ja laite onkin pakkohankinta räiskintäfaneille. Klassisten sarjojen kuten Gradiuksen, R-Typen, Dariuksen ja Star Soldierin lisäksi laitteelle löytyy useita räiskintöjä yksinoikeudella, ja osa näistä on todella tyyriitä. Esimerkkinä vaikka Darius Alpha, jota jaettiin vain promomielessä todella pieniä määriä – peli voi kustantaa jopa 1 000 dollaria eBayssa.

Yksi PC Enginen kruununjalokivistä on Castlevania: Rondo of Blood (Akumaj Dracula X Chi no Rondo). Tämä teknisesti loistava Castlevania on mainio sekoitus suoraviivaista Castlevania-toimintaa sekä ovelasti piilotettuja salaisuuksia ja vaihtoehtoisia reittejä. Lisää vain fantastiset musiikit, ja klassikko on valmis. Pelistä julkaistiin oma versio myös Super Nintendolle (Euroopassa Castlevania: Vampire’s Kiss). Fanit vain tuntuvat inhoavan tätä peliä, ja totta onkin, että peli ei ole yhtä hyvä, pääasiassa kiitos vähennettyjen salaisuuksien. Oikeasti peleillä ei ole käytännössä mitään yhteistä, ja vertailu ei siksi ole reilua. Kaikki kentät on suunniteltu uudestaan, ja ainoa yhtäläisyys kentissä – eli ensimmäisen kentän palava kaupunki – on toteutettu SNESillä jopa hienommin.

castlevaniarondo

PC Enginelle on räiskintä- ja toimintapelien lisäksi iso nippu pulmapelejä, ja laitteelle julkaistiin myös useita Bombermaneja. Nämähän sisältävät myös kuuluisan viisinpelin, kunhan laitteesta löytyy vain multitap ja tarpeeksi ohjaimia. Olin metsästänyt PC Engineä jo kauan, ja lopulta oikea laite osui eteen netissä. Useita PCE-ominaisuuksia saman kuoren alle pakkaava Duo R -laite oli juuri se, mitä hainkin, ja hinta multitapin ja postikulujen kanssa oli vain 199 dollaria.

pce

Keräilyn laajentaminen

Viime aikoina olen hurahtanut keräilemään myös vanhoja pc-pelejä. Isot pahviboksit ovat aina hienon näköisiä hyllyssä, mutta sääli vain, että postikulut ulkomailta ovat turhan tyyriitä. Olenkin pyrkinyt löytämään näitä ihan Suomen kamaralta. Tässä hieman saldoa:

img_4967

Erityiseksi intohimoksi ovat nousseet Advanced Dungeons & Dragons -pelit ja tietenkin niiden kuuluisin fantasiamaailma Forgotten Realms. Näistä Eye of the Beholderit ovat ehkä aina olleet lähimpänä sydäntä, ja olen iloinen, että olen löytänyt aikaa keräämisen lisäksi myös itse pelaamiseen – Eye of the Beholder II tuli pelattua läpi tässä vähän aikaa sitten.

img_4968

Myös LucasArts on totta kai pc-harrastajan mielessä. Indiana Jones and the Fate of Atlantis on toistaiseksi ainoa isoboksinen versio, mikä on tullut hankittua. Muuten olen ostanut halvalla niitä sinikantisia LucasArts Classics -uusintapainoksia. Näiden etuna on se, että ne toimivat myös uudemmissa koneissa ilman säätöä emulaattoriohjelmien kanssa. Silti kaivelin vanhempieni autotallista meidän vanhan tietokoneen ja rahtasin sen kotiin. Nyt se on kytkettynä suoraan televisioon VGA-kaapelilla, ja sillä pelittää moni klassinen peli, jotka eivät edes yskäisisi Vista-läppärilläni. Korppuasema löytyy taas talosta! Myös nuo vanhat korput ovat pysyneet yllättävän hyvässä kunnossa, siis ainakin pelien virallisissa versioissa. Yhtään korruptoitunutta diskettiä ei ole vielä tullut vastaan, kun taas aikanaan pikku piraatin riesana oli mätä disketti harva se päivä.

Star Trek

Toimitus on Eemeliä lukuun ottamatta puhunut Podcasteissa suu vaahdossa uudesta Star Trek -leffasta, joten en puhu siitä nyt sen enempää. Leffa oli mainio, ja vanhana Trek-fanina olen iloinen, että jatko-osien virta on varmasti taattu taas vuosiksi eteenpäin.

Toivottavasti Trekistä alettaisiin tehdä myös uutta tv-sarjaa. Alkuperäinen sarja on toki niin legendaarinen, että ainakaan minä en lähtisi tekemään uutta sarjaa näillä uuden elokuvan vanhoilla hahmoilla, vaan ehkä jotain ihan muuta. Kenties olisi taas avaruusasema-Trekin paikka, Deep Space Ninen menestyksen jälkeen tehdyt avaruusalus-Trekit kun eivät miellyttäneet oikein ketään. Oma suosikkini kaikista Star Trekeistä on kuitenkin The Next Generation -sarja, jossa teemana on klassinen ”to boldly go”, mutta kera Shakespeare-näyttelijöiden ja tänäkin päivänä vielä ihan mukiinmenevien erikoistehosteiden. Pienoismalleilla tehdyt tehosteet kun vanhenevat todella arvokkaasti.

Star Trekin vahvuus ja heikkous on sen paljous. Vanha kilpakumppani Star Warskin toki alkoi monistua 2000-luvulla, mutta Star Trek on aina ollut todellinen runsaudensarvi, mitä tulee elokuviin ja tv-sarjoihin. Elokuvia siis on tehty jo 11 ja eri tv-sarjojen kausia 29. Faneilla siis riittää fanitettavaa, mutta mukaan mahtuu toki paljon täytettäkin. No, minä poika ainakin tykkään siitä kaikesta. Alla on kuva Star Trekin tuotantokausistani: neljä kautta puuttuu enää, ja sitten kaikki onkin koossa. Tv:ssä on nähty kaikkiaan kolme kautta alkuperäistä sarjaa, yksi kausi Animated Seriesia, seitsemän The Next Generationia, seitsemän Deep Space Ninea, seitsemän Voyageria ja neljä kautta Enterprisea. Enterprisehan on ensimmäinen sarja sitten noiden alkuperäisten sarjojen, joka loppui ennen kuin tekijät olisivat halunneen sen loppuvan.

img_4972

Gaming unplugged

Pysytellään vielä tovi videopelien ulkopuolella, mutta palataan silti pelien pariin. Väite: lautapelit ovat helkkarin cool. Enkä nyt siis puhu Kimblestä tai Afrikan tähdestä. Varsinkin nykyään tuotetaan mitä upeimpia pelejä, niin sääntöjen kuin pelipakkaustenkin suhteen, ja pelkästään pelin ostaminen ja sen komponenttien hypisteleminen saa aikaan aidon jouluaatto-fiiliksen. Mutta mitä enemmän hypisteltävää, sitä kauemmin peli yleensä kestää, ja sitä vaikeampaa on saada peliporukka kokoon iltaa istumaan. Täältä toimituksesta sentään löytyy ainakin pari samanmielistä nörttiä kuin minä, ja teemme parhaamme, ettei pelisessioiden välissä olisi kauhean montaa kuukautta – tällä hetkellä tosin epäonnistuen tässä tavoitteessa surkeasti.

”Uusista” peleistä tuorein ostokseni on Talisman. Talismanhan on Warhammereistakin tutun Games Workshopin klassinen kevyt fantasiaseikkailu. Korttia nostetaan jos jonkinlaisesta kasasta, ja joka vuoro tapahtuu jotain hauskaa. Tämä jo vuosikymmeniä vanha peli on nykyään neljännessä painoksessaan, ja aion kerätä tästä uusimmasta painoksesta kaikki sen lisäosat, kunhan niitä nyt ensin julkaistaan. Tässä kuva pelilaudasta ja sen tuoreesta Dungeon-lisälaudasta.

talisman

Klassikoista puhuttaessa, moni ikäiseni on varmasti tutustunut Hero Questiin ja Space Crusadeen, tai ainakin jompaankumpaan. Niin ikään Games Workshopin peleihin perustuvat, mutta Warhammereita yksinkertaisemmat miniatyyripelit olivat varmasti monen pojan lahjalistalla korkealla, ja olen itse pelannut niitä molempia suurella hartaudella. Tosin kunhan ikää kertyi enemmän, ymmärsimme, miten yksinkertaiset esimerkiksi Space Crusaden säännöt olivatkaan, ja keksimmekin sitten jatkossa itse huomattavasti monimutkaisemmat säännöt pelille.

Hero Questiin julkaistiin Suomessakin kaksi lisäosaa, mutta olen oppinut vasta äskettäin, että noita lisäosia julkaistiin maailmalla vielä monta lisää. Space Crusade jäi Suomessa kokonaan ilman lisäreitä, joten kun kuulin, että niitä on olemassa kaksi kappaletta, laitoin heti eBay-haut tulille ja päätin hankkia molemmat, silläkin uhalla, etten tule koskaan niitä kenenkään kanssa pelaamaan. Keräilijäsielu minussa syttyy lautapeleistäkin, ja on oikeasti suurta hupia syynätä komponenttilistoja ja tutkia jokaisen pikku nappulan lukumäärää niihin verrattuna.

img_4970

Lisäksi yksi vanha harrastukseni nostaa jälleen vahvasti päätään – Magic: The Gathering. Tämä keräilykorttipelien suuriruhtinas on porskuttanut eteenpäin jo yli viidentoista vuoden ajan, ja nykyäänkin peliin ilmestyy sellaiset 1 000 uutta korttia vuodessa. Peli ei siis ainakaan junnaa paikallaan. Itse aloin viilata pakkoja kuntoon taas noin vuosi sitten, mutta jälleen oli yllättävän vaikeaa saada houkuteltua peliseuraa yhden pöydän ääreen. Siksi olenkin vilpittömän vahingoniloinen siitä, että olen saanut tartutettua kuumeen uudelleen myös toisiin vanhoihin (jo lopettaneisiin) pelaajiin, eli Huttuseen ja Pyykköseen. Nykyään otamme matsia työpäivän jälkeen harva se päivä. Mikäs sen mukavampaa.

magic

Edge 200

Brittiläinen Edge-lehti sai vähän aikaa sitten 200 numeroa täyteen. Varsin kiitettävä saavutus, mutta sairainta oli tapa, jolla he sitä juhlivat. Lehdestä tehtiin 200 eri kantta, jotka lähetettiin sitten pikku tipoissa ympäri maailman. Lehden paino- ja kuljetusprosesseja seuraavana henkilönä saan päänsäryn jo tällaisen projektin ajattelemisestakin, kun jo kahdessakin eri kannessa on oma hommansa.

edge200

Mielenkiintoisin artikkeli lehdessä oli eittämättä lista 100 parhaasta pelistä, joita pelata tänä päivänä. Tarkoitus oli siis jättää nostalgia nurkkaan, ja kyllähän esim. Super Mario Bros. puuttui listalta kokonaan. Mutta sitä suuremmalla ylpeydellä Nintendo-fani listaa luki... Top 10:n lähituntumassa oli pelejä kuten Left 4 Dead, World of Warcraft, Call of Duty 4, Rock Band 2 jne. Ja itse Top 10 taas näyttää seuraavalta:

10. Yoshi’s Island (SNES)

9. Halo 3 (Xbox 360)

8. Super Mario Galaxy (Wii)

7. Tetris

6. Super Mario World (SNES)

5. Zelda: A Link to the Past (SNES)

4. Resident Evil 4 (Wii)

3. Half-Life 2 (pc, Xbox 360, PS3)

2. Super Mario 64 (N64)

1. Zelda: Ocarina of Time (N64)

 

Sanomattakin on selvää, että kyseinen Top 10 TÄMÄN PÄIVÄN parhaista peleistä herättää keskustelua, mutta minusta lista on kutakuinkin täydellinen. Noh, Half-Life 2:n tosin voisi kyllä vaihtaa aivan suoralta kädeltä ensimmäiseen Metroid Primeen (jostain mielisairaasta syystä yhtään Primea ei ollut koko Top 100:ssa). Tetris voisi myös olla vielä hieman korkeammalla, sillä eihän se ole vanhentunut päivääkään. Se on alkuperäisessä muodossaan matemaattisesti täydellinen peli – jos yhdenkin palasen lisää tai poistaa tai muuttaa, muuttuu Tetris silloin huonommaksi.

supermario64

Super Mario 64:n paikka on ehdottomasti Top 3:ssa. On käsittämättömän vaikeaa saada päähän kolmiulotteista tasoloikkaa, jossa kontrollit toimisivat paremmin tai jossa olisi paremmin suunniteltuja ja mielenkiintoisempia kenttiä. Ja peli vieläpä keksi koko pelityypin, ottamatta vaikutteita mistään. Ei ole mikään ihme, että artikkelin sisällä haastatellut Valven (Half-Life) Gabe Newell ja Media Moleculen (LittleBigPlanet) Mark Healey mainitsevat Super Mario 64:n lempipelinään.

Okariina

Ocarina of Time taas herättää varmasti eniten keskustelua. Yleinen mielipide pelistä on ehkä pikkuhiljaa siirtynyt kohti ajattelua, jossa sen parasta Metacritic-tulosta vähätellään arvostelujen vähyyden takia, ja että peli ratsastaa vain nostalgialla ja vanhalla hypellä. Edge aloittaakin kuuden sivun esittelynsä pelistä mitä oivaltavimmalla tavalla. ”Yli vuosikymmen julkaisunsa jälkeen The Legend of Zelda: Ocarina of Time on saavuttanut todelliselle klassikolle varatun erityispiirteen. Eli se on unohdettu.” Eli toisin sanoen: pelistä kirjoitetaan joka kerta samat ylisanat ja sen samoja piirteitä kehutaan, pelaamatta sitä kuitenkaan ollenkaan ja oikeasti muistamatta, mikä siinä oli niin nerokasta.

ocarina

Luonnollisesti tekniikka on ajanut pelistä ohi jo ajat sitten, mutta jäljelle jää loistava pelisuunnittelu. Miten täydellisesti pelin ohjaus toimii ja miten kamera liikkuu kuin ajatus. Miten pienet keksinnöt, kuten käyttöesineiden osoittaminen tietyille napeille tai tilanteen mukaan vaihtuva toimintonappi ovat sen jälkeen muuttuneet pelien perusominaisuuksiksi. Miten kiinnostavia ja loogisia pelin pulmat edelleen ovat. Mutta ehkä ennen kaikkea, miten upea pelimaailma on vieläkin, sisältäen täydellistä tasapainoa uteliaisuuden ja palkitsemisen välillä.

zelda-title

Zelda: Ocarina of Time on lempipelini, mutta ei silti kannata sivuuttaa kehotustani fanipoikuutena. Eli hankkikaa peli käsiinne (N64, GameCube, Wii) ja pelatkaa sitä. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä ette kadu tekoanne.

Häät

Ai niin, onhan elämässä muutakin kuin pelejä!

Aivan muutaman päivän päästä loppuu se vapailla markkinoilla pelailu, se ainaisen lisäelämän havittelu, se muiden prinsessojen pelastaminen. Vinkki: jos löydät tytön, joka sietää olohuoneessa olevaa kolmea kolikkopeliä (vaikka ei Star Trekistä välitäkään), pidä hänestä kiinni!

Kaikenlaista järjestelyä ja askartelua on tullut nyt tehtyä, mutta isoin kiitos hääorganisoinnista kuuluu tietenkin tulevalle vaimolleni.

Häämatka suuntautuu Amerikkaan: San Diego (San Diego Zoo, Sea World, ComicCon), Anaheim (Disneyland Resort), Los Angeles ja Las Vegas. Las Vegasiin on mukava päättää reissu, eikä vähiten sen takia että siellä ovat hotellihuoneet sekä reissun isoimpia että halvimpia. ComicCon tipahti syliini aivan yllättäen, olimme tuurilla suunnitelleet matkamme San Diego -etapin juuri Conien ajalle, ja pitäähän siellä siis käydä katsomassa uusia pelejä, elokuvia ja TV-sarjoja, tähtineen kaikkineen. Itseasiassa tämä päivä lasketaan ihan työpäiväksi loman keskellä, eli jonkinlaista reportaasia luvassa myöhemmin.

Yleisen rentoutumisen lisäksi odotan matkalta ehkä eniten amerikkalaista ruokaa (Fatburger, IHOP…), tosin aion myös koluta paikallisia pelilaareja läpi tarjousten perässä. Ei pelejä saa kokonaan unohtaa. ;)

fatburger

Kiitos lukijoille, hyvää kesän jatkoa kaikille!

Kommentit

Käyttäjän MiikaV kuva
MiikaV

Kiitos kiitos. : )
Hyvin kirjotettu.

Käyttäjän Da Pistole kuva
Da Pistole

Hyvää jälkeä. Oli kiva lukea. Itsekin fanitan retroa joten ajattelen itsekin samalla tavalla

Käyttäjän j-urski kuva
j-urski

mukavaa luettavaa! keep it up!

Käyttäjän TripleX kuva
TripleX

Kiitos, että sait jumalattoman nälän aikaiseksi tuolla viimeisellä kuvalla! :) Teksti oli hyvin kirjoitettua, joten kiitos myös siitä...

Käyttäjän Anonymous kuva
Anonymous (ei varmistettu)

huonosti kirjoitettu. ainih en voi lukee tätä. busted

Käyttäjän Riepu kuva
Riepu

Magic kuuluu niihin väännöksiin, joihin on usein pitänyt tutustua paremmin, mutta koska korttipeleistä kiinnostuneita tuttavia ei ole osunut eteen, on peli jäänyt taka-alalle. Noooh, säästyipä rahaa.

Niin ja retrohan toki kiinnostaapi aina.

Käyttäjän Nesveri kuva
Nesveri

Mahtavaa luettavaa, vaikken ole kiinnostunutkaan lautapeleistä sun muusta. Juuri 200. Edgen ostin Tampereelta keväämmällä ja en kovin kiinnittänyt huomiota top 100 -listaan. Suurin syy lienee, että oma listani olisi hyvin erilainen. Esimerkiksi Banjon nostan välittömästi SM64:n ohi ja Conkerin taas Zeldan ohi. En tarkoita, että nuo olisivat klassisempia tai mullistavampia vaan parempia pelejä. No, ainakin minulle. :b

Käyttäjän Anonymous kuva
Anonymous (ei varmistettu)

Eikö kaitila jaksa enää kirjoitella sunnuntaisin retropeli-aiheisia juttuja tehdä? Yhyy...

Käyttäjän Ville Arvekari kuva
Ville Arvekari

"Eikö kaitila jaksa enää kirjoitella sunnuntaisin retropeli-aiheisia juttuja tehdä? Yhyy…"

Podcastin tavoin PelaajaClassics on kesätauolla.

Käyttäjän Muksu kuva
Muksu

Kiitos tästä, lautapelit ovat kyllä hienoa ajanvietettä, vaikkapa mökillä. Onnea vaan häiden johdosta.