Espoon keskuksen ghetosta pois muuttaminen on pelkästään hyvä asia. Toisaalta olen viettänyt kyseisessä kämpässä monta vuotta ja monta hyvää hetkeä. Aikansa kuitenkin kutakin ja nyt oli aika ostaa ensiasunto vaimon kanssa. Olemmekin nyt enemmän kuin tyytyväisiä rivitalonpätkäämme. Oma rauha, oma sauna – eikä narkkareita pyörimässä nurkissa!
Mutta täytyy myöntää, että ennen kuin mitään muuttoa oli edes suunniteltu, odotin jo kauhulla pelikokoelmani muuttamista. Pelejähän piisaa yli 1 300 ja konsoleita noin 50, ja kaikissa on vielä pakkauksetkin tallella. Nopeasti arvioinkin, että pelitavaraa olisi jotain 10 kuutiollista, ja tähän ei siis lasketa edes kolikkopelejä mukaan.
Ensimmäinen askel on varautua ajoissa. Hommaa tarpeeksi pahvilaatikoita, sillä mitä todennäköisimmin olet arvioinut niiden tarpeen alakanttiin. Ja aloita myös laatikoiden pakkaaminen ajoissa, jotta saat kaiken pakattua mahdollisimman huolellisesti. Tärkeää on myös laatikoiden merkkaaminen, että tietää, mitä missäkin laatikossa on sisällä. Ja muista kantaa itse Dreamcast-pelien laatikko! Ne kotelot ovat liian hauraita ja vaikeasti korvattavissa, että et halua jättää sitä kenenkään muun harteille.
Vaikka vaimoni onkin poikkeuksellisen salliva pelieni suhteen, oli selvää, että uudessa kämpässä olohuone ei ole yhtä kuin pelihuone. Sainkin siis yhden huoneen ihan itselleni, ja tästä luolasta onkin muotoutumassa varsin kodikas. Mielestäni olen myös tekemässä miehen työn mahduttamalla pelini puolta pienempään tilaan kuin aikaisemmin. Teinkin paperille pelihuoneen pohjapiirustuksen ja leikkasin sinne kuuluvat huonekalut paperilapuille oikeassa mittakaavassa. Sitten pyörittelin paperihuonekaluja varmaan noin kolmen tunnin ajan, kunnes sain kaiken mahtumaan järkevästi huoneeseen. Tein jopa niin hyvää työtä, että päätin ostaa ylimääräisen hyllynkin!
Suurin ongelma kokoelman esillepanossa ovat pakkaukset. Pelit toki menevät nätisti hyllylle, mutta konsoleiden paketit pitääkin saada hyllyjen päälle, ja päänvaivaa aiheuttavat myös kaikki erikokoiset keräilyversiot peleistä. Paketissaan olevien batarangien, yönäkökiikareiden ja Spartan-kypärien sommittelu rajalliseen tilaan on sitä tosielämän Tetristä. Tässä loppusuoralla olevat laatikot:
Mutta on se kyllä mukavaakin. Kenties jotkut ovat sitä mieltä, että hyllyntäydeltä pelitavaraa ei voi näyttää hyvältä, mutta itsellä siinä kyllä silmä lepää. Olen käyttänyt edellisessä ja nykyisessä asunnossa yhteensä varmasti kymmeniä tunteja vain siihen, että kokoelma on hyvin esillä. Pelien sijoittelussa ja sommittelussa otetaan tietenkin huomioon pelien koot ja värit, mutta pohdin sijoittelua myös valmistajien ja konsolisukupolvien mukaan. Ja kaiken kruunaa tietenkin vielä aakkosjärjestys!
Kaikki pelit alkavat olla nyt poissa laatikoista, ja minä olen tyytyväinen muuton onnistumiseen. Yhtään peliä ei mennyt rikki, mutta aivan ilman vahinkoja ei myöskään tietenkään selvitty. Omistan muoveissa olevat PlayStationin Final Fantasyt (tosin vain Platinumeina), ja VIII:n sisällä oli muuton aikana lähtenyt yksi kiekko liikenteeseen. Siellä se nyt helisee, eikä muoveja tietenkään kärsi avata, jotta levyn saisi taas paikoilleen. Mutta kenties kestän tämän – ottaen huomioon sen, että Dreamcast-peleihini ei tullut särön säröä.
Kissat muuten ovat mitä mainioimpia apulaisia muutossa. Ne kyllä hyppäävät avuliaasti tarkistamaan onko laatikossa enää jäljellä tavaraa, ja useimmitenhan siellä on litistyviä Super Nintendo -pelejä.
Kuvia valmiista pelihuoneesta sitten seuraavassa blogissa!