Kello lähenee toimistolla jo viittä ja yhtäkkiä se iskee. Kenen vuoro kirjoittaa blogi?
Minä kaikista aikatauluista huolehdin, mutta ei se ainakaan minun vuoroni ole! Porukkaa on on E3:ssa, Wakonen lompsahti lomille, Pyykkönen tekee eeppisen WoW-rupeaman jälkeen nyt Pelaa!-lehteä pois alta ennen kuin Pelaaja taas painaa päälle. Ja Ville ja Eemeli painavat niin lujaa töitä netin kanssa että ei kehtaa vaatia niiltäkään. No, äkkiäkös pikku blogin kirjoittaa, vaikka oikolukija ei olekaan enää paikalla.
Thomas on napsinut kuvia ihmisten työpöydistä täällä toimistolla, ja vaikka varsinaista toimistokierros-PelaajaHD:ta porukat odottavatkin, tuntuu pelkkä pöytienkin katsominen olevan suosittua puuhaa Pelaajan facebook-sivulla. Tässä tämä minun työpisteeni.
Aika paljon se on saanut kehuja siisteydestään, mutta suht normaalissa tilassaan tuo tuossa on. En siis ollut siivonnut etukäteen, itseasiassa tuo on minusta nytkin hieman sotkuinen. Itse olen niitä ihmisiä joita epäjärjestys häiritsee, joten on hyvä ylläpitää toimistolla edes yhtä turvapaikkaa.
Supermies
Ahh, uusi Super Mario -peli. On helppo sanoa että Mario on ollut jo niin monessa pelissä että ei enää jaksa kiinnostaa, mutta tämähän ei oikeasti pidä paikkaansa. Aivan ensimmäistä vain Japanissa julkaistua Super Mario Bros. 2:ta lukuunottamatta Mario ei oikeasti ole saanut yhtään itseään toistavaa jatko-osaa. GameCubella ja Nintendo 64:llä jatkoa ei ehtinyt koneen elinkaaren aikana edes ilmestymään. Super Nintendolla taas Yoshi’s Islandia tuskin edes tunnistaa Super Mario Worldista, vaikka virallisesti jatkoa onkin. NESillä oli sama tilanne länsimaissa, SMB2 ja 3 erosivat alkuperäisestä niin että jatko-osat olivat enemmän kuin tervetulleita.
Super Mario Galaxy 2 onkin siis aika harvinainen poikkeus. Jos Wiin menestys ei HC-pelaajille muuten ilmene, niin sitten vähintään siinä että Nintendo pystyy tuomaan ihka oikeita jatko-osia saman sukupolven aikana sekä Mariolle että Zeldalle. Toivottavasti uusi Zelda paljastetaankin täysin ensi viikon E3-messuilla.
Ensimmäistä Galaxya pelanneet siis ovat kuin kotonaan Galaxy 2:nkin äärellä, mutta se ei peliä yhtään huononna. Päinvastoin, nyt kun Nintendo ei ole joutunut keksimään pyörää uudelleen, on kehittäjien kaikki tarmo voitu kanavoida suoraan kenttäsuunnitteluun ja lukemattomiin pieniin silauksiin jotka tekevät Mario-peleistä niin mahtavia. Ensimmäisen Galaxyn elinikä pidentyi jos jaksoi napata pelin kaikki tähdet vielä toistamiseen Luigilla, mutta tämä luonnollisesti oli hieman halpamaista pitkittämistä. Galaxy 2 ei tällaiseen sorru, vaan uniikkeja tähtiä pelistä löytyy vaatimattomat 242 kappaletta. Pelattavaa on ihan naurettava määrä, kymmeniä tunteja.
Muuten, jos Twitter on juttunne, niin seuratkaa ihmeessä minuakin. YouTube-videoideni tukena pääasiassa tweettailen, mutta muutakin peli- ja populaarikulttuuriasiaa tuutista tulee ulos. Mikään himotweettaaja en tosin ole, kenties kerran päivässä tulee ainakin näin aluksi.
www.twitter.com/finngamer
Hyvää kesää Pelaajan lukijoille, ja hulppeaa E3-viikkoa!