Digitaalisen aikakauden nousu
Muistan selvästi kun vuonna 2005 ihmiset, minä mukaanlukien, vielä tuhahtelivat ja naureskelivat Steamille ja pitivät sitä turhana lisäohjelmana. Mielipide ei ole täysin kadonnut, mutta nykyisin joka hetki 2-4 miljoonaa ihmistä kuuluu siihen ryhmään joka Steamia käyttää. Minut mukaan ryhmään sai liittymään Steamin pakkoasennus Orange Boxin muodossa.
En muista tarkkaan mitä mieltä asiasta olin, olenhan oppinut olemaan avoimena pelimaailman tapahtumille, mutta monelle asia tuli varmasti shokkina. "Steam vaaditaan että pääset pelaamaan Team Fortress 2:ta." - Alas Valve!
Aluksi en ollut niinkään kiinnostunut ostamaan mitään digitaalisena, mutta vuosien saatossa alennuksia tuli ja meni ja pelikirjasto kasvoi. Ostaminen on niin äärimmäisen helppoa. Kaikki pelit ovat yhdessä listassa ja nappia painamalla olet jo pelaamassa mitä tahansa niistä. Ei enää turhia matkoja pelikauppaan tai edes hyllylle hakemaan peliä. Nykyään äärimmäisen nopeat internetyhteydet ja esilataukset mahdollistavat ennakko-ostot ja lataukset, ja pääset pelaamaan ennakkoon ostettua peliä heti julkaisupäivänä klo 00:01.
Siinä missä toiset tykkäävät varastoida pelit ja elokuvat hyllyyn, saan itse tyydytyksen siitä kun näen digitaalisten nimikkeiden listan kasvavan. Sitä ei ehkä pääse esittelemään kovin hyvin asunnossani, mutta enemmän olen nykyään yhteydessä ystäviini verkon välityksellä. Yleistynyt verkon käyttö on tärkeä asia digitalisoitumisessa, eikä kehitys tule pysähtymään tähän.
Konsoleillakin pidän enemmän siitä että pelit on ladattu valmiiksi ja nappia painamalla mikä tahansa niistä lähtee käyntiin. Silti, mitä niillä kansilla sitten tekee asennuksen jälkeen? Ei muuta kuin hyllyyn pölyttymään. Ennen vanhaan pc:llä oli sentään hienot isot laatikot ja laatikot täynnä paksuja ohjekirjoja, mutta nykyään on vain tylsät dvd-kotelot, joiden sisällä paperi, joka ilmoittaa että ohjekirjan voi lukea internetissä. Ei näin, vaiko sittenkin juuri näin?
Itseäni ei ole ohjekirjojen puute oikeastaan koskaan harmittanut, koska niitä tulee harvemmin enää luettua. Ja senkin takia, koska tahdon itse kaikki pelini digitaalisena. Steamin järisyttävien alennuksien takia tähän alunperin koukuttui, helppous tuli sitten hyvänä kakkosena. Näin sitä vain ihminen laiskistuu, mutta jääpähän aikaa enemmän itse pelaamiselle!
Hinta se on ollut monelle ongelmana, erityisesti konsolipuolella. Peleistä kun saa maksaa 60 euroa joskus pari vuotta vanhoista peleistä. Ihmiset valittavat että pitäisi saada puolet halvemmalla kun digiversiossa ei tule edes koteloa mukana. Kukaan ei tule ajateelleeksi sitä helppoutta? Pidänkö sitä sitten itse liian suuressa arvossa että ei tarvitse olla jatkuvasti vaihtamassa levyä? Ehkä. Osittain luonteeni takia pidän siitä että on lista, joista voi nopeasti valita mitä tahansa. Helppous johtaa myös ailahtelevuaisuuteen, ja välillä tulee vähän liikaakin hypittyä pelistä toiseen. Taisin viime iltanakin pelata puolen tunnin aikana viittä eri peliä.
Keräilijäherkkuja
Netflix saapui hetki sitten Suomeen. Suoratoistopalvelu on ollut USA:ssa käytössä Xboxilla jo vuodesta 2008. Sen käyttöön otettuani olen miettinyt miksi siinä kesti niin kauan? Tämähän on parasta ikinä! Monet elokuvien keräilijät tuhahtavat tässä vaiheessa enkä moiti heitä, tai no, ehkä vähän. Tervetuloa tulevaisuuteen, senkin jäärät!
Netflix on siitä hieno palvelu, että vanhojen ja tuttujen juttujen lisäksi, sieltä löytää helposti myös uusia tuttavuuksia. Saman voi sanoa Spotifystä, mutta siitä lisää myöhemmin.
Olin pitkään tykännyt ostaa elokuvia hyllyyn, mutta jossain vaiheessa siirryin vuokraajaksi. Käveltiin videovuokraamoon, ostettiin hieman karkkia ja tutkailtiin jos löytyisi jotain jännittävää katsottavaa kansien ja kansitekstien perusteella. Pieni happihyppely teki aina terää, mutta ihminen on laiska. Netflix toi olohuoneeseen alhaisella maksulla rajattomasti elokuvia ja sarjoja, eikä kaduta yhtään. Johan nuo hyllyt ovat täynnä krääsää. Miksi turhaan ostella enää lisää muovikoteloita pölyttymään? No vaikkapa ekstrojen takia.
Poikkeuksia siis löytyy myös minulta tässä digitaalisessa maailmassa. Jos löytyy jokin elokuva josta pidän erityisen paljon, tahdon sen hyllyyn making of -dokumenttien takia, ja mitä nyt muuta lisäherkkuja levyiltä löytyykään. Tämä on tällä hetkellä siis ainoa syy minkä takia enää ostaisin elokuvia tai sarjoja.
En silti näe syytä miksi näitä samoja dokumentteja ei voisi tulla myöhemmin digijakeluunkin. Eihän niitä kaikkia tuttujakaan elokuvia Netflixistä löydy, mutta tarjonta on sen verran laajaa että kyllä sillä pärjää ainakin toistaiseksi.
Pelien osalta en osta enää muuta kuin vanhoja retro-pelejä konsoleille ja Star Wars -kokoelmaani on aina mukava kasvattaa. Voisiko siis olla niin, että tulevaisuudessa fyysisen kappaleen haluavat vain keräilijät? Kirjojakin on mukava lukea tabletilla ja Pelaajankin tilauksen tulen varmaan siirtämään digitaaliseksi jos tilaajaedut pysyvät samoina. Toki toiset pitävät enemmän paperista, mutta ajat muuttuvat. Ainoa asia missä olen itse siirtynyt täysin digitaaliseksi on se jonka kanssa kulutan varmasti eniten aikaa. Se on musiikki.
Tervetuloa tulevaisuus, media on pilvessä
Spotify - jälleen yksi laiskan ihmisen pelastus. Osittain senkin takia että musiikin kuuntelu hoituu suoratoistolla. Etsi kappaleen nimi, paina nappia ja kappale lähtee soimaan. Mikä tässä voisi olla pahaa? Se että ei saa hienoja koteloita hyllyyn? Miksi se on sitten niin kamalaa että ei ole sitä käsissä hypisteltävää asiaa?
Kaaottiselle mielelle tämä on erittäin hieno palvelu, sillä kun mieliala vaihtelee kuin mikäkin vuoristorata minuutista toiseen, voin kuunnella yhtenä hetkenä Machinariumin soundtrackia ja kohta tuleekin nostalgiakaipuu syystä tai toisesta Limp Bizkitin ensimmäiseen levyyn. Sitten taas voi laittaa vaikka tiettyyn genreen rajoittuvan radion soimaan, ja näin löytää uutta musiikkia. Jos minulla taas olisi vain omat levyt siirrettynä digitaalisiksi tiedostoiksi, olisi soittolista rajattu vain minun tuntemaani musiikkiin. Spotify auttaa löytämään uusia suosikkeja helposti, ja siitä syystä tykkään palvelusta todella paljon.
2g- tai 3g-yhteys matkapuhelimessa? Ei haittaa, hyvin toimii. Elokuvien suoratoistossa sitten jo vaaditaankin hieman nopeampaa yhteyttä jos tahtoo HD-laatua. Mutta onpahan niitäkin tullut katsottua tylsinä hetkinä matkapuhelimen ruudulta 3g-yhteydellä ja hyvin siitä on saanut selvää. Tämä on sitä tulevaisuutta, tahdoitte tai ette.
Seuraavaksi apajille astelee hyvin todennäköisesti pelien suoratoisto. Yrittäjiä on jo ollut. Ainakin OnLiven ja Gaikain muodoissa. OnLive kylläkin koki pahan takaiskun hetki sitten, kun kaikki työntekijät erotettiin, mutta ainakin tällä hetkellä palvelu näyttäisi taas olevan käynnissä. Gaikain osalta tulevaisuus näyttää valoisammalta, kun Sony osti yhtiön. Voisiko tämä tarkoittaa että PlayStation 4:llä streamataan pelejä, tai ehkä jo Playstation 3:lla?
Näen että palvelu voisi toimia niin että kun ensimmäisen kerran käynnistää pelin, voi sen sitten samalla streamatessa/pelatessa ladata pikkuhiljaa omalle laitteelle. Jos taas ei tahdo käyttää laitteelta tilaa - tai jos tila ei riitä - voi pelin halutessaan vain streamata videona. Kenties vasta julkaistu ”liian pienellä kiintolevyllä” (12Gt) varustettu PS3 Superslim voisi liittyä tähän jotenkin.
Vaan kuoleeko se sittenkään
Jos pelien, musiikin ja elokuvien toistamisessa ja ostamisessa mentäisi täysin digitaaliseksi, se vaatisi isoja muutoksia. Nämä muutokset eivät ole kuitenkaan täysin mahdottomia. Suoratoisto on vielä tuore juttu normaaleille kuluttajille, mutta Soneran ja Elisan koti-tv -palvelut ovat tehneet niitä tunnetuimmiksi taviskuluttajille. Täysin digitaaliseksi siirtyminen tulee olemaan mahdollista vasta kun jokaisesta televisiosta löytyy heti ostamisen jälkeen Netflix tai vastaava. Jokaisessa taloudessa pitäisi myös olla internetyhteys. Nämä asiat voivat tuntua lähes mahdottomilta nykyään, mutta kun vielä kaksikymmentä vuotta sitten World Wide Web oli täysi vitsi ja nykyään noin 2,5 miljardia ihmistä käyttää sitä, miten ovatkaan asiat kahdenkymmenen vuoden päästä?
-Demppa
Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.
Jos haluat saada tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.
Kommentit
Isoin huoli itselläni on se, että pysyykö se median omistajuus itsellä jos palvelu sitten joskus kuopataan tai jos oma päätelaite hajoaa. Tokihan ainakin ostot säilyvät kunhan käyttäjätilin tiedot on hallussa mutta jos se kaapataan, lähtee samalla koko kirjasto mukana. "Sama" voi tapahtua toki vaikka tulipalossakin mutta jotenkin se enemmän huolestuttaa digitaalisen kirjaston tapauksessa. Fyysisten pelien suhteen ajattelen aina itse levyä enemmänkin varmuuskopiona, olkoonkin että sitä tarvitaan myös pelaamiseen. Digiversioista ei ole mitään kopiota itsellä koneelle ladatun pelin lisäksi, joten jos tili kaapataan tai palvelu loppuu niin siinä menee sitten koko setti mukana, eikä itselle jää kuin muisto tuotteesta. Tämä on syynä miksi en koskaan poista ladattavia pelejä koneeltani ja miksi isot julkaisut ostan aina fyysisinä. Tosin yksi iso syy on myös se, että konsolien palveluissa nuo pelien hinnat ovat täysin naurettavia verrattuna Steamin loogisuuteen, jossa on otettu esimerkiksi sellainen huomioon, että vanhojen pelien hinnat myös laskevat joskus.
Spotifyhin en ole lähtenyt sen takia että en aio luultavasti ikinä hankkia ns. multimediapuhelinta. Läppärin kaiuttimet taas ovat vitsi ja konsolini lähinnä pelaamista varten. Pöytäkonettakin tulee käytettyä eniten pelaamiseen ja videoeditointiin, joten Spotifylle en ole järkevää paikkaa laitteiltani löytänyt. NetFlix on tosin mainio palvelu, josta kuitenkin löytyy iso ongelma: koko kirjasto on aika lailla käyty läpi, enkä nykyisellä tarjonnalla siitä ala 10 euroa kuussa maksamaan. Ainoa kiinnostava (näkemätön) sarjakin, Dexter, tuli tässä ilmaiskuukauden aikana katsottua. Siis se 3 kautta joka sieltä sattuu löytymään niistä 6-7 kaudesta.
Omalla kohdallani siis lähinnä (elokuvien ja sarjojen) suoratoistopalvelut kiinnostavat, muuten tulee pitäydyttyä fyysisessä mediassa niin pitkään kuin se on omasta mielestäni järkevää ja mahdollista. Spotify voi joskus olla mahdollinen, vaikka siinä tosin myös tökkii ne paskat korvaukset artisteille. Joidenkin juttujen perusteella tuntuu melko riistohommalta.
Omalla kohdallani siirtyminen digitaalisiin peleihin tapahtui samalla, kun aloin pelaamaan enemmän PC:llä. Steam on yksinkertaisesti vaan niin kätevä ja halpa tapa ostaa pelejä. Ei konsoleilla ole läheskään samantasoisia alennusmyyntejä kuin Steamissa ja konsoleilla voi tilastakin tulla puutetta tietokonetta nopeammin. Taitaa tosin johtua myös omasta laiskuudestani, sillä on mielestäni todella rasittavaa vaihtaa levyjä jos tekeekin mieli pelata jotain eri peliä. Nyt voin vain sulkea pelin, avata Steamin ja valita valikosta minkä pelin avaan seuraavaksi. On se vaan helppoa. Kuitenkin esim. kirjojen kanssa haluan pysyä ainakin vielä fyysisessä muodossa.
zappah sanoi juuri sen mistä itsekkin olen eniten huolissani. Kun digikirjasto kasvaa ja siihen on tuhlattu jo tuhansia euroja ei ole lainkaan kiva jos tuo kokoelma katoaa johonkin bittiavaruuteen sillähetkellä kun esim PS3 lopulta sanoo itsensä irti ja Sony on vetänyt viimeisetkin piuhat irti verkkopalvelustaan (sekin aika tulee vielä...) mikä siis on myyjän vastuu ja kuinka pitkälle sen voidaan katsoa olevan vastuussa?
Vai onko digitaalisten kopioiden omistaminen pelkkää harhaa? Kukas julkimo se olikaan kun kaavaili lahjoittavansa iTunes kaupasta ostamansa tuhansien biisien kokoelman lapselleen kuolemansa jälkeen. Tämä ei ollutkaan niin yksinkertaista koska kukaan ei oikestaan omista noita biisejä vaan vain kuunteluoikeuden joten kun joskus potkaiset tyhjää myös isolla rahalla hankkimasi musakokoelma häviää mukanasi.
Itse pidän keräilystä, on kivaa kun hyllyssä on jokin harvinainen peli jonka manuaaleja ja kansitaidetta voi ihailla vielä vanhoilla päivillä. Kirppareiden ja divareiden kiertely on kivaa koska joskus saattaa löytää jotain todellisia helmiä kokoelmaansa. Tämä kuitenkin rajoittuu nykyään vain peleihin sillä olen lopettanut käytännössä kokonaan DVD kokoelmani kartuttamisen. Satojen leffojen kokoelmassa ei ole mitään mieltä kun leffat kuitenkin tulee katsottua yleensä vain kerran. Poikkeuksia toki on ja Simpsonit aion kerätä loputkin DVD:lle jahka nuo ilmestyisivät. Netflix on kätevä mutta palvelu huutaa jo nyt lisää katsottavaa!
Mikään ei kuitenkaan ole ikuista. Monet pelit on painettu CD-levylle ja sen kestävyyden arvioidaan olevan noin 30 vuotta ja DVD levyn 50 vuotta. Loppujenlopuksi siis edes fyysinen kopio ei takaa sitä että voisin joskus vanhana pappana esitellä pelikokoelmaani hämmästyneille lapsenlapsille tai pelata Crash Bandicoottia vielä kerran pölyisellä PS1 konsolilla... Data on saattanut jo hukkua levyltä ja jäljellä on pelkät kuoret.
Hyvä blogaus. Itse olen kyllä fyysisen median kannattaja ja innokas DVD-keräilijä, mutta mielestäni tämänhetkiset streamauspalvelut ovat aivan loistavia vaihtoehtoja vähemmän fanaattisille tyypeille. Pari kaveria käyttää Netflixiä ja ovat todella tyytyväisiä. Ja Spotify:ta tulee itselläkin käytettyä, se on kyllä musiikin kuuntelijan taivas.
Pelien suoratoistoon tai edes täysin digitaaliseen jakeluun en kuitenkaan haluaisi ikinä siirtyä. En luota siihen, että palvelu/internet toimivat moitteetta ja että niitä ei hakkeroida. Kuvittele, että yrität pelata suoratoistona Half-Life 3:a, jota olet odottanut vuosikymmenen, ja sitten netti tekee tenät..! Tai että et pääse jostain syystä kirjautumaan tilillesi, ja kaikki digitaalisesti lataamasi pelit ovat "lukkojen takana". Tai että hakkerit valtaavat koko systeemin ja vievät samalla pankkitunnuksesi. Ehkä olen vain vainoharhainen, mutta olen todennut jo sen, että edes PC-pelaaminen ei ole minulle tarpeeksi mutkatonta. Aina (tai ainakin liian usein) tuntuu olevan joku ongelma, minkä vuoksi peli - tai koko kone - ei toimi joko ollenkaan tai ainakaan toivotulla tavalla. Tykkään, kun homma on simppeliä. Oma ihana konsoli ja hylly täynnä pelejä, joita voi pelata ilman nettiyhteyttä = dream come true. Elän siis unelmaani jo nyt... ainakin pelien osalta.
Palvelujen loppumista tai digikauppojen sulkemista on suhtkoht turha pelätä. Vaikka tällainen vahinko joskus pääsisi käymäänkin, niin P2P-verkot muodostavat maailman turvallisimman ja käytännössä ainoan varman varmuuskopioalustan. Sieltä löytyvät kyllä tarvittaessa kaikki teoksesi, jos ne jostain kumman syystä virallisesta palvelusta katoaisivatkin.
(Ja tästä asiasta on kohtalaisen turhaa alkaa moralisoimaan. Itselleni ei ainakaan tule pienintäkään tunnon tuskaa, vaikka joskus tulevaisuudessa joutuisinkin aiemmin ostamani pelin warettamaan siksi, että sitä ei enää virallista kautta saa.)
Itse käytän lähinnä fyysistä mediaa kaikkeen mahdolliseen viihteeseen, musiikkia CD/LP/Kassu linjalta, leffat DVD:ltä ja nykyään jopa BD:ltä. Tosin MP3:sia tulee kuunneltua yleensä kun istun koneella, koska Spotifystä en usko löytäväni sitä musiikkia mitä yleensä tulee kuunneltua. Kuten zappah sanoi "isot julkaisut ostan aina fyysisinä", pitää myös omallakin kohdalla paikkansa. Xboxin kovalevy on jo täynnä XBLA:sta ladattuja pelejä, joten ei sinne ihan heti mitään AAA-luokan peliä käydä lataamassa, eikä välttämättä viiti mitä tahansa alkaa sieltä poistelemaankaan, kun ei tiedä saako sitä jossain vaiheessa enää ladattua takaisin, jos loppuu joku lisenssi tai jotain. True Achievementsin uutiskirjeen mukaan Sega Rally Online ja pari muuta peliä on kokonaan poistettu XBLA:sta, joten jos poistan ne kovolta, voinko enää ladata niitä mistään takaisin? Fyysisen median kanssa ei ole tuota ongelmaa.
Yritin Googlailla tuosta jotain lähdettä, mutta ei oikein sattunut silmään. Pelkästään itsepoltetuille CD-R levyille monesti lupaillaan jo ihmisen elinikää, eli jotain 80-100 vuotta. Tähän tietenkin vaikuttaa paljon aihion laatu, polttonopeus ja miten levyä itseään säilytetään, mutta silti CD-R formaattina ei ole tarpeeksi luotettava ja datan säilömiseen taidetaan käyttää enemmän jotain nauhoja. Tehdaspainetulla CD:llä (ja kai DVD:llä) pitäisi olla suht varmasti tuo "lifetime" käyttöikää, edellyttäen että levyä ei käytetä esim. tuopin alusena tai lapsen puruleluna - ja kyllä, omia levyjä on käytetty molempiin.
Ei kyllä ole mitään linkkiä/lähdettä tuohon yllä olevaan heittää, mutta tämmönen käsitys itselläni on tästä hommasta.
Btw, hyvä blogi.
Googlaa hakusanoilla "disc rot", niin jo voivat käsitykset muuttua...
Olin aikoinani myös elokuvakeräilijä, mutta nyt hyllyssä on vain muutama kymmenen Blu-rayta. Ei vain jaksa keräillä enää, elokuvateatterit sekä Netflix kelpaa kyllä vallan mainiosti. Jokin siinä vain mättää, kun uusia formaatteja tulee koko ajan, eikä kokoelma sinänsä tule ikinä "valmiiksi".
Pelien osalta tätä ongelmaa ei ole, sillä jos omistan vaikkapa SNES-pelin, siinä minulla on se paras versio. On kuitenkin hyvä juttu, että klassikoita tarjoillaan myös latauspalveluissa, jotta warettajille ei jää mitään tekosyitä jäljelle.
Toivon että kaikki pelini pelittävät elinaikani verran, mutta toisaalta jos kaikki pelikasetit lakkaisivat toimimasta kaikkialla maailmassa, tykkäisin silti niiden keräilystä. Pakettien hiplailu ja manuaalien näprääminen on puolet huvista ja nostalgiasta, voisi ne pelit vaikka siinä vaiheessa hommata itsekin digitaalisina.
Mutta ennen sitä, no way. Jo pelkästään jälleenmyyntiarvon pitäisi taata selkeä hintaero digitaalisen ja fyysisen pelin välille, mutta tämä ei tietenkään julkaisijoita haittaa.
Halpojen digitaalisten pelien oston vielä ymmärrän, mutta toivottavasti tohon pilvipelaamiseen ei päädytä ikinä. PCeelle ei ole mitään järkeä enää ostaa uusia pelejä olen lopettanut sen touhun. Peleillä ei ole enää mitään jälleenmyynti/tunnearvoa kun olet ne kerran steamiin aktivoinut, alesta niitä voi ostaa jos vain muutaman rahan maksaa on se varastamista varmempaa ainakin multiplayer puoli toimii heti, muuten ne on mielestäni samanarvoisia. Onneksi konsolipelit toimii toistaiseksi ilman pelin liimaamista yhteen käyttäjään, paitsi online passit ovat nykyään muodissa niitä pitää peliin tunkea, mikä nyt on vääryyttä omasta mielestäni. Jos seuraavat xboksit ja pleikkarit vaativat jokaisen pelin sitomista käyttäjätiliin niin ostamatta jää, silloin konsolit ovat enää laiskan ja pidemmällä tähtäimellä tyhmän miehen tietokoneita vailla komponenttien päivitys mahdollisuutta.
Editointi. Niin ja semmonen asia kun ihmiset tuppaa valittamaan, että analoogiset pelit vievät liikaa hyllytilaa, niin mihin te käytätte sitä hyllyjen tilaa, vai onko kenties niin ettei ole hyllyille tilaa eli hyllyt vie liikaa tilaa?
Itsekin tosiaan tykkään vanhoja pelejä keräillä, ja en usko että se tulee koskaan muuttumaan, mutta ne keräilykohteet ovatkin sitten kaikki ennen nykyistä sukupolvea. Nykyään kun tulee kaikki pelit kaikille laitteille niin jonkinlainen hohto tuosta pelikeräilystä on loppunut.
Ja mitä tuohon omistajuuteen tulee niin brittiläinen Green Man Gaming tarjoaa mahdollisuuden myydä jo ostettuja digitaalisia pelejä. He tosin antavat sitten valuuttaa vain omalle sivulleen, mutta se on silti mahdollista ostaa digitaalinen peli ja läpäisyn jälkeen voi pelin myydä pois ja ostaa toinen peli tilalle. Vieläpä Steam koodit saa joihinkin peleihin.
Itse en myöskään ole koskaan pahemmin kauhistellut ajatusta että joku palvelu yhtäkkiä lakkaisi toimimasta, sillä se vaatisi aika paljon. Ja jos sattuisikin käymään niin että epäonnistuneen Half-Life 3:n jälkeen vuonna 2035 Valve menee konkurssiin, niin en ole varma että pelaanko silloin enää muutenkaan Steamin kautta pelejä.