Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.
E3-messut ovat ohi ja asetelmat uudelle konsolisodalle on aseteltu. Kuukausia ennen kuin kukaan meistä on päässyt kokeilemaan, saatikka näkemään omin silmin yhtäkään peliä 66% konsolisodan osapuolista, ollaan jo täysin varmoja siitä, mikä konsoleista onkaan se paras ja mikä konsoleista tulee olemaan se seuraavan konsolisukupolven (5-8 vuotta) voittaja.
Katsellessani nettiasiantuntijoiden kommentteja aiheeseen liittyen, olen tukehtunut vuorotellen joko nauttimaani popcorn-kouralliseen tai sitten kommenttien ja "analyysien" täydelliseen perättömyyteen. Yksi asia on kuitenkin valitettavan paljon nostanut rumaa päätään pelaajien kommentoinnissa. Asiaa tarkemmin mietittyäni huomasin, että kyseinen ilmiö on viime aikoina levinnyt entistä laajemmalle. Kyllä, puhun nyt... grafiikkaprostituutiosta!
Grafiikka = pelin laatu
"Huono peli, sillä huhujen mukaan sen freimit tippuvat joissain kohdissa jopa 15/sekunti"...
"Kyseinen peli on täysin pelikelvoton sillä peli ei rullaa 60fps-ruudunpäivityksellä"...
"En voisi koskaan enää pelata pelin alkuperäistä versiota sillä tämä HD-päivitys tekee pelistä niin paljon paremman näköisen"...
Siinä muutamia klassisia virkkeitä viime kuukausien varrelta eri lähteistä poimittuna. Mikä ihme on meihin ihmisiin mennyt? Onko tosiaan videopelin äärimmäinen laadun tae nykyään vain ja ainoastaan se mitä silmä näkee ja nimenomaan kuinka kauniita asioita se näkee? Näin useamman konsolisukupolven nähneenä ja kokeneena on tietysti helppo vetää johonkin ne omat grafiikkapreferenssit sillä sitä on tottunut niin paljon vähempään.
Vertauskuvana voisi käyttää vaikka sitä kuinka helpottuneita vanhat ihmiset ovat nykyään sen jälkeen kun ovat kokeneet toisen maailmansodan kauhut mutta tässä tapauksessa, myös usea sotaveteraanikin on alkanut valittaa oloistaan ja siitä kuinka 30fps on pelikelvotonta kuraa verrattuna tuplasti nopeampaan.
Cave Story (julkaistu 2004). Täysin surkea peli koska näyttää aivan 8-bittiseltä peliltä. En koskisi tikullakaan.
Mikä sitten sai myös niin sanotut vanhemmat pelaajat itkemään ja vikisemään silmäkarkin perään aivan kuin se olisi videopelielämyksen ainoa merkittävä asia? Tekikö nykyisen (ja tulevan) konsolisukupolven grafiikkastandardit niin ison reiän näiden ihmisten aivoihin, että heidän mielipiteensä ja aatteensa muuttuivat yhtäkkiä samalle tasolle kuin keskimääräisen YouTube-kommentoijan (nykypäivän termi pilkkasanalle "idiootti").
Myönnetään, että itsekin voisin hieman huokaista jos joutuisin nykyisestä huipputason älypuhelimestani palaamaan takaisin vanhanaikaisiin, näppäimistöllä ja alle kahdentoista tuuman näytöillä varustettuihin kännyköihin, mutta jos puhelin olisi toimiva ja hyväksi todettu niin miksipä ei? Tämä on ideologia jota toivoisin myös useamman pelaajan suusta kuultavan mutta ei niin ei. Tärkeintä on se, kuinka yksityiskohtaisesti pelin päähahmon korvakäytävät on lähikuvissa animoitu.
Ei hyvä grafiikka = huono peli
Mitkä osa-alueet tekevät sitten videopelistä laadukkaan? Nämä asiat tietenkin vaihtelevat pelaajittain ja itse kuulun siihen koulukuntaan joka nostaa pelattavuuden, haasteen tai vaikkapa koukuttavuuden graafisten asioiden yläpuolelle. Peli voi näyttää NES-peliltä mutta jos sen kaikki muu sisältö on huippuluokkaa, on se totta helvetissä hyvä peli. Tämä on asia joka jostain syystä on kadonnut täysin pelaajien arvoasteikosta. Grafiikka on totta kai tärkeä ja oleellinen osa itse peliä mutta onko se tosiaan oleellinen, tai se oleellisin, osa itse pelikokemusta?
Ei todellakaan ole. Videopelit on kehitetty aikoinaan ajanvietteeksi joiden oleellisin osa on käden ja silmän yhteiskoordinaatioon perustuvien ärsykkeiden koetteleminen sekä viihtyisän ajanvietteen tarjoaminen. Tämän kaiken keskellä graafiset asiat ovat olleet vaan kermavaahtoa kakun päällä jonka puutteesta ei aikoinaan valitettu mutta niiden löytyessä kokonaisuudesta, niiden laadukkuus oli aina mainitsemisen arvoinen asia.
Fez (julkaistu 2012). Arvostettu peli mutta en ymmärrä miksi? Katsokaa nyt tuota palikkamaista grafiikkaa!? Yök!
Grafiikan nostaminen niinkin tärkeään asemaan mitä se nykypelaajien mielipiteiden ja möläytysten perusteella tuntuu olevan on lähes samaa kuin ostaisi auton vain sen ulkonäön perusteella. Kuvankaunis Ferrari joka kuitenkin käyttäytyy ajaessa kuin vanha Saab ja huippunopeuskin on vain 30km/h, ostaisitko tai kehtaisitko edes kehua kavereillesi ja ennen kaikkea, nostaisitko vuoden kovimmaksi autoksi edes kokeilematta?
My eyes! My eyes are burning!
Onneksi nykypäivänä on vielä kuitenkin olemassa edes viitteitä ihmisten hyvyydestä. Pienet julkaisjatahot eivät resurssien puutteista johtuen kykene luomaan fotorealistisia tai Pixar-animaatioon verrattavissa olevia maailmoja, jonka johdosta pelilliset innovaatiot ja muut asiat (kontrollit yms.) nousevat pääosaan. Paljon lokaa niskaansa (myös minulta) saava Minecraft on yksi viime vuosien isoimmista peli-ilmiöistä enkä ole koskaan kuullut pahemmin sitä pelaavien henkilöiden suusta valitusta pelihahmojen ja ympäristöjen palikkamaisuudesta.
Useat tämän blogin kuvista esiintyneet nimikkeet on rankattu viime vuosien parhaiden pelien joukkoon huolimatta niiden vanhanaikaisesta ulkoasusta. Annetaanko nämä anteeksi mediassa ja kuluttajien keskuudessa vain siksi koska ne ovat pienten ja indie-statuksella kulkevien tahojen tuotoksia vai miksi?
Myös niin sanottujen isojen pelitalojen tuotoksista löytyy tänä päivänäkin nimikkeitä, jotka eivät grafiikalla juhli mutta jotka ovat muutoin täyttä rautaa. David Cagen pre-Heavy Rain-peli Fahrenheit oli aikoinaan hämmentävä ja kiehtova tapaus. Mielenkiintoinen ja omaperäinen peli-idea kääntyi loppupeleissä hyväksi videopeliksi, eikä pelin ankean huono grafiikka ollut kuin pieni tahra pelin laadussa. Nykyään kun peliä näyttäisi videolta ah, niin hyväksyvälle ja avarakatseiselle pelikansalle, saisi se täyden lynkkaustuomion vain ja ainoastaan grafiikkansa vuoksi, ja jäisi myös kauppojen hyllyille pölyyntymään. Kukaan näistä pilkkahuutojen laulajista ei luonnollisesti olisi kyseistä peliä sekuntiakaan edes pelannut.
Ryse (ei vielä julkaistu). Paras peli ikinä koska kykenee näyttämään kymmeniä hahmoja ruudulla ilman että ruudunpäivitys tökkii.
Toivoin vakavissani että tämä uusi konsolisukupolvi olisi ottanut pääprioriteetikseen innovaatiot ja uudet ideat mutta näin viikko E3-messujen jälkeen käteen jäi paremmalla grafiikalla showboattaileminen ja tietenkin pelikonsolien multimediaistuminen (terkut äidinkielenopettajalle!).
Tämä tarkoittaa taas kuutta vuotta comparison-kuvista/videoista pikselien bongailua pelisivustoilla ja tietenkin pelaajien täysin käsittämättömiä kommentteja näiden puolustaessa naama punaisena sitä konsolia, jonka äiti sattui heille joululahjaksi ostamaan. Pc-pelaajat tietysti naureskelevat partoihinsa, mutta toisaalta en ole koskaan ymmärtänyt, että miten joku jaksaa panostaa tonnin tai kaksi parin vuoden sisään saadakseen pelin näyttämään paremmalta... puhumattakaan siitä, että saisi edes jonkun pelin toimimaan?
Milloin pelaajista tuli ainoastaan tuotteen ulkokuorta katsovia nirppanokkia? Onko tämä grafiikan perään huutelu vain keino piilottaa oma konsolifanipoikamaisuus? Vastausta menen etsimään pelisivustojen keskustelufoorumilta uuden popparikulhon kera.
- Norsukampa
Jos haluat saada oman tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.
Kommentit
Itse pidän pelien tarinaa ja tunnelmaa ykkösenä. Silloin myös grafiikat saa olla huonot, mutta pelattavuuden pitää säilyä.
Jos taas kyse perus CoD:ista niin saa olla sitä grafiikkaa, jotta mielenkiinto riittää edes siihen 30min sessioon.
Mutta miksi taas tehdä peli huonoilla grafiikoilla jos on mahdollisuus parempaan? Eikö ole osaamista vai mielenkiintoa? ...tai rahaa.
Samallaista grafiikka hourailua tämä sinun ainainen vaahtoaminen on, vai onko jotenkin sattumaa että nämä tietyn näköiset pelit nostat aina jalustalle? Niinhän se on että jotkut haluavat viimoitten päälle huollitellun luxus hu*ran, toiset taas tyytyy kämäiseen kräki hu*raan. Kaikilla ei todellakaan ole samanlainen maku ja eri asiat merkkaavat peleissä. Se että on graafisesti pantava ei tarkoita että muut osa-alueet on pakko olla huonoja. Last of Us on aika hyvä esimerkki joka loistaa jokaisella osa-alueella, mutta turha sitä on hehkuttaa se on niin uusi eikö vain? katsotaan 20 vuoden päästä voin heittää siitä jonkinlaisen palopuheen nykypäivän tenavoille, jotka siellä 3d huoneissaan virtuaalilasit päässä seikkailevat realistisissa pelimaalmoissa kädet heiluen, tietämättöminä kuinka rumia mutta hyviä pelit olivat vielä kymmenluvulla.
En kyllä oikein ymmärrä mikä tässä on pointtina. Jos kerran Fez ja Cave Story ovat viime vuosien menestyneitä nimikkeitä, niin keihin tässä viitataan grafiikkahuorina? Jos asialla ovat taas ne kuuluisat codi_jonnet niin uskoisin monen osaavan jättää heidän mielipiteensä omaan arvoonsa.
Jotenkin tästä huokuu sellainen asenne, että graafisesti upeat pelit söisivät jotain pois vähemmän upeilta. Nostat esille Minecraftin jota on muka kritisoitu palikkagrafiikasta, mutta samassa lauseessa sanot sen olevan viime vuosien suurimpia ja suosituimpia ilmiöitä. Mitkä pelit sitten nauttivat arvostusta pelkän graafisen ulkonäön vuoksi? Suoraan sanottuna musta tuntuu ettei mikään tästä "grafikkahuoraamisesta" pidä paikkaansa.
Tässä haiskahtaa hieman elitismi. Jos sattuu arvostamaan hienoa grafiikkaa ja haluaa, että pelit näyttävät graafisesti hyvältä tarkoittaa se kirjoittajan mielestä automaattisesti, että on grafiikkahuora ja ei arvosta muita pelejä? Aika yksipuolinen näkemys asiaan... kirjoittaja ottaa esimerkkejä siitä, kuinka pelejä arvostellaan grafiikan perusteella, mutta samalla tuomitsee niitä, jotka haluavat FullHD:tä 60fs vauhdilla katsella.
On toki tuossa hyviä pointteja, mutta ulosannissa olisi petraamisen varaa. Grafiikka on kuitenkin yksi osatekijä ja mielestäni siinä ei ole mitään väärää, että toisille se on tärkeämpi kuin toisille. Eihän kaikki tykkää FPS-peleistäkään tai japanilaisista ropeista, mutta turha sitä on mennä julistamaan yhtä ja toista näistä absoluuttisena totuutena.
Nyt vähän liiottelet ehkä VÄLILLÄ pomppasi 12~ mutta ei se jatkuvasti ollut siinä joten höpöhöpö------->Tässähän tää Shadow Of Colossus pyörii siedettävästi kokoajan melkein 30-20fps
Ja tääkin blogi olisi sama kun kirjottaisin kumpi on parempi Ps3 vai Xbox 360 kumpi on parempi bemari vai mersu ? Kaikki ei ole grafiikka huoria nämä on näitä eipäs juupas asioita mitä ei voi oikein vertailla, jotkut tykkää pelaa hyvillä grafiikoilla jotkut ei ?? Pelaan itsekkin välillä puhelimella tai NES:siä joten ihan sama.
Komppaan!
Totta että ainakin se PS2 versio droppaili jolloin peli saattoi nykiä mutta silti loistava peli. Mutta kyllä tuo ero 30 vs 60fps tuntuu kun pelaa konsolilla esim. Battlefieldiä joka on sen 30fps ja vertaa sitä call of duty pelien ohjautuvuuteen. Samankaltainen kankea ohjattavuus on myös Killzone peleissä. Poikkeuksiakin on kuten Halo 3 ja Halo Reach jotka eivät ehkä ole niin hienon näköisiä kuin BF3 sekä KZ2-3 vaikka nekin ovat 30fps, mutta niissä ohjaus/tähtäys on sulavampaa (mutta ei välttämättä niin sulavaa kuin 60fps peleissä).
Itse useimmiten ostan pelini konsoleille, mutta joissain tapauksissa olen hommannut pc version jos konsoli versio näyttää droppailevan fps:ää jatkuvasti tai jos siinä on ärsyttävää repeilyä. Minusta grafiikat eivät ole se tärkein juttu, mutta se on aika tärkeää kuinka tasaisesti peli pyörii. Jos peli on esim. 8bit ja nykii alustalla x ja toimii sulavasti alustalla y niin kyllä minä hommaan sen version y. PC:lläkin laitan itselleni aina tahalla vähän huonommat asetukset jotta kaikki varmasti toimisi sulavasti (pari vuotta vanha 4ydin, nvitukka gtx 560ti, 8gb DörDörR3 kone).
Onhan sitä tullut pelattua mahtavia pelejä joissa se Framerate ei välttämättä pysyny tasaisena tai ruutu repeilee. Esim: RDR PS3:lla tykkäsi nykiä vähän väliä, siltikin imo paras Rockstar peli ikinä. Bayonetta PS3, näin hetkisessä pelissä ei ole todellakaan kiva tuommoinen droppailu...siltikin se tuli pelattua kolme kertaa läpi. Myöskin tuo mainitsemasi SOTC on tullut pelattua ps2:lla kaksi kertaa ja kerran uudestaan ps3:lla, ärsyttävää nykimistä siinäkin -> silti yksi parhaimmista ps2 peleistä. Dark souls PS3:ssa paikoitellen todella laginen, kuten blighttownissa mutta silti tämäkin läpäisty kolme kertaa. Oisihan nämä olleet vielä parempia kokemuksia jos teknisesti ne eivät olisi nitkutelleet ollenkaan.
Se taisi olla ruohojen määrä eikä piirtoetäisyys, jolla ei ole kyllä yhtään mitään väliä itse pelissä. Nykiminen ja lagi oli silti ärsystävähköä, loisto peli kuitenkin.
Vuoden tähän mennessä paras peli ja PS3:n kaikkien aikojen paras peli omasta mielestäni mutta kiva että kävit.
Pelkästään tämä CoD-sukupolvi ei ole tähän grafiikan perään itkemiseen syyllistynyt vaan useat ns. normipelaajat ja pahimmillaan jopa muutamat pelimediat. Se että mainitsemani Fez ja Cave Story ovat arvostettuja nimikkeitä, ei tarkoita sitä että ne olisivat saaneet hyväksyntää kaikilta pelaajilta ja usein olenkin saanut hakata päätäni seinään lukiessani parkumisia siitä miten Cave Story näyttää niin "kamalan rumalta".
Minecraft on ilmiö, sitä ei käy kiistäminen mutta monen peliä koskaan pelaamattoman suusta kuulee nillitystä siitä kuinka alkeellisen näköinen se on. Mitä tulee peleihin joiden yhteydessä ei muusta kuin grafiikasta puhutakaan, voidaan esimerkiksi Crysis-sarja nostaa esille. Pelisarja on järkyttävän monotonista ja tylsää FPS-pumpumia mutta valitettavasti eräiltä tahoilta jää tämä seikka mainitsematta kun suu vaahdossa keskitytään kaatamaan modilla miljoonaa punaista tynnyriä dominoefektillä.
Mitä itse blogiin tulee niin mielestäni tämä oli paras blogi ikinä. Kirjoittajalle musta American Express käteen ja kirkkohäät ensi kesäksi Elisha Cuthbertin kanssa!
Itse pidän aina hyvästä artistisesta tyylistä. Jos realismia haetaan niin tottakai parempi grafiikka on hyvä asia. Jos puhutaan Fezistä tai Minecraftista niin niiden artistiset tyylit ovat vanhanaikaisia, omalaatuisia ja erinomaisia. Peleinä ne ovat erittäin hyviä. Tarkoittaako se, että minä pelaan PC:llä, käytän siihen älyttömästi rahaa ja vielä kaiken lisäksi tykkään siitä, että BF3 näyttää hyvältä sitä, että olen grafiikkahuora?
"puhumattakaan siitä, että saisi jonkin pelin toimimaan"
Tuo lause vie koko blogilta pohjan.
Vaan miten käy, jos mustavalkoisuus onkin tarkoituksellinen tyylikeino? Elokuvista tulee äkkiä mieleen Schindlerin lista ja Sin City, pelipuolelta mainittakoon vaikka erinomainen Limbo. Sellaisenaan nämä lienevät roskaa, väritettyinä huomattavasti kiinnostavampia.
Se onkin sitten asia erikseen. Mutta lainaamasi käyttäjä todennäköisesti tarkoitti sitä, että jos pitäisi valita esim. James Cameronin Avatar katsottavaksi mustavalkoisena tai värillisenä, niin ei tarvitsisi kauaa miettiä kumman ottaisi.
Ja en ymmärrä tuota "CoD-sukupolvi" vertausta tässä grafiikkaprostituutiossa, CoD:han on pääpiirteittäin pysynyt samannäköisenä jo 4 osaa ja etusijalla on se sulava pelattavuus>graafinen ulkonäkö.