PlayStation 2:n tuotanto on tullut tiensä päähän, kertoi Pelaajalehti.comin uutisosio. Voi pojat, melkoisen aikakauden loppu! Läksin kirjoittamaan lyhyttä fiilistelyä uutisen kommenttiosioon, mutta teksti alkoi muistojen aalloilla ratsastaessa paisua sen verran, että ajattelin tuupata sen saman tien käyttäjäblogauksena.
Tästä se lähtee: In Memoriam PS2.
Haukkamaisen hyvää joulua!
Kuten varmasti monilla, alkoi omakin PS2-taipaleeni joulupaketista. Olin nuorena kovin tottunut siihen, että konsolipelit pelattiin kavereilla porukassa, eikä omistaminen koskaan ollut se juttu. Yhdeltä pojalta pihapiiristä löytyi PS1, ja siellä pelasimme Driveria, Oddworldeja ja Crasheja.
Parhaalta ystävältäni taas löytyi aikanaan NES, ja myöhemmin Nintendo 64, ja siellä tulilla olivat Mariot, Zeldat ja GoldenEye. Kun kyseinen henkilö sai joululahjaksi N64:n ja soitti kertoakseen asiasta, taisin tehdä pienen voitontanssin. Tapahtuma oli minulle lähes yhtä merkittävä kuin hänellekin. Kaikki koettiin sellaisena kollektiivisena hermomöykkynä, eikä näin ollen ollut väliä, kenen kotoa konsoli ja pelit löytyivät. Tärkeintä oli itse pelaaminen.
Näistä syistä en ollut koskaan osannut haaveilla omasta konsolista, joten vuosituhannen alkupuolella joulupaketista paljastunut kauniinsininen pahvilaatikko tuli täytenä yllätyksenä. Omasta pienemmästä paketistaan löytyi vielä Tony Hawk's Pro Skater 3, joka tähänkin päivään on yksi kaikkien aikojen rakkaimpia pelejäni.
Voi sitä pelaamisen riemua, kun pamautin konsolin seinään, haukan konsoliin ja telkkarin päälle. Koko ilta - ja seuraavat päivät - ovat muistoissani sellaista hämmästelyn ja onnen sekamelskaa, että yksityiskohtien löytäminen on vaikeaa. Sen kuitenkin muistan, että pukki ei ollut tajunnut ostaa konsolille muistikorttia, ja pari ensimmäistä joulupyhää jouduin pelaamaan ilman tallennusmahdollisuutta. Voisi luulla masentavan näinä aikuisuuden ankeina päivinä, mutta tuolloin: inget problem.
Joulupäivänä pelasin uramoodin lempparihahmollani Muskalla yhdessä sessiossa läpi olohuoneen lattialla istuen, suljin hieman haikeana konsolin siirtyäkseni muihin päivän touhuihin, ja illalla vetelin pomon lailla saman tempun alusta uudestaan, entistä suuremmalla innolla. Onneksi kortti hommattiin pian ja pääsin etenemään urallani myös konkreettisesti. Tulevina vuosina saavutin pelissä kaiken mahdollisen ja hioin skilssini huippuunsa. Erikoisgrindeillä osasin lypsää pisteitä parhaiten ja tietyillä spoteilla komboista tulikin tähtitieteellisiä. Varmasti yksi eniten pelitunteja imeneistä peleistä kautta aikain, ja mahdollisesti ko. listan ykkönen.
Parhauden virrasta voimani saan
Tietenkään pelaaminen ei rajoittunut vain Haukkaan. En saanut konsolia aivan julkaisussa, vaan muistaakseni noin vuoden markkinoillakekkuloinnin jälkeen jouluna 2001, joten pelivalikoimaa oli jo kohtalaisesti ja lisää lapioitiin tulemaan kiihtyvällä tahdilla. SSX, THPS, MGS, NHL, GTA (abbreviate much?), Splinter Cellit, Team ICO:n teokset, Sly Raccoon, Jak, Daxter, Ratchet, Clank, Sands Of Time, God of War, God Hand, Okami ja monet muut kantoivat nuorta aika lailla kaikkien teini-ikävuosien läpi. Kohtalaisen huima elinkaari ja pelivalikoima yhdelle konsolille.
Melkoisen pitkään olin myös kaveripiirini ainoa PS2:n omistaja, ja niinpä lapsuuteni porukkapelit siirtyivät meille. Lämpimimmät muistot ovat monien pelien ilta-/yömaratoniläpäisyt tai moninpelaaminen. Yksi PS2:n alkuaikojen pelatuimpia pelejä, THPS3:n lisäksi, oli Smackdown: Just Bring It. Jälkeenpäin ajateltuna peli on aika kamala, mutta nuorille pojanklopeille showpaini oli kuolettavan siistiä ja jo se riitti. Vanhassa Smägärissä oli kaikki kovimmat hahmot, monia pelimuotoja ja vino pino palkintona avautuvia videoita. Mikäs sen parempaa.
Huhhuh, oikein tippaa vetää linssiin. Vaikka olenkin pelannut koko alati pitenevän ikäni, sytytti PS2 sen lopullisen pelaajan roihun sieluuni. Olen kasvanut sen kanssa ja oli ikäni mikä hyvänsä, on se aina tarjonnut sopivaa ja viihdyttävää pelattavaa. Toki olen pyrkinyt pelaamaan pelejä monipuolisesti kaikilta konsoleilta ja uuden sukupolven myötä löytänyt uusia suosikkeja niin konsoleista kuin peleistä. Se on silti varmaa, että henkilökohtaisella tasolla tärkeämpää konsolia ei voi enää tulla. DS tosin pääsee lähelle, mutta se lienee tarina toiselle kertaa.
Ja mikä parasta, se sama vanha joulupaketista 11 vuotta sitten paljastunut PS2 istuu edelleen tuossa telkkarin alla säilytyslaatikossaan, parhaiden peliensä ympäröimänä ja moitteettomassa kunnossa. Ehkä onkin aika ottaa se pitkästä aikaa esiin ja vaikka testata, kuinka pieniksi kombot THPS3:ssa tänä päivänä jäävät.
- Sharkie
Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.
Jos haluat saada tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.
Kommentit
Ihan hyvä blogi mutta valitan silti yhdestä, tosin hyvinkin pienestä, seikasta: pelilistassa on eroteltu saman pelin hahmoja erilleen: "Jak, Daxter, Ratchet, Clank".. Lienee vain ajatusmoka tms. mutta itsellä särähti korv.. silmään :D
Mukavaa muistelua. Kyllähän tuo PS2 on konsoleista se kaikkien aikojen ykkönen, etenkin pelivalikoiman osalta. Kyllähän sitä sillon yli 10 vuotta sitten ihailtiin kuinka hieno laite se onkaan ja muistan edelleenkin ne päivät suht hyvin. Omakin fatti-malli täyttää tänä kesänä 11 vuotta, ja mikä parasta, laite toimii edelleen mainiosti. Pari ohjainta toki on hajonnut vanhenemisen takia, sekonneet vaan yhtäkkiä.
Yllättävän monta keskinkertaista peliä on tuossa kuvassa. Ellei kyse ole tasapainosta, niin olisin odottanut enemmän
huippu pelejä tuohon kuvaan. Sitä PS2 muistelo olisi ansainnut. Muuten mukavaa luettavaa. Thank you.
Hieno teksti ja alku olisi voinut tulla suoraan myös minun suustani :D Sain PS2:den joululahjaksi ja mukana oli THPS 3 joka todellakin on yksi parhaimpai pelejä ikinä. Minun kohdallani tosin pukki oli tajunnut laittaa mukaan myös muistikortin ;) Kone pakkauksineen on edelleen tallessa mutta koneen lukupää alkaa vedellä viimeisiään...
Oho tuplapostaus...
Mukavaa luettavaa, itsekin sain PS2:sen joululahjaksi en muista koska. LEGO Batman oli yksi ensimmistä peleistäni, Ratchet Gladiatorin ja WWE 08 kera. Edelleenhän se täällä on ja kyllä sitä vieläkin pelailee, ehkä enää Secret Agent Clankia, muut PS2 pelit ovat jo PS3:sella HD Collectioneina. Hyvin toimii, enkä koskaan aio sitä myydä varmaankaan.
Bravo, hyvä kirjoitus. :) Kyllä vain, itsekkin ikäni pellanneena PS2 oli se laite joka sytytti pelaamiseen kipinän viimeistään itsessäni. Laitetta en itse omistanut, pleikka ykkösen kyllä, mutta kaverin luona juurikin smackdown ja haukka saivat armotonta kyytiä. Kirjoituksesi nosti minussa esiin pienen haikeuden niitä aikoja kohtaan kun PS2 oli mahtavin konsoli ikinä upeine grafiikoineen. :)
Haha, ihan tarkoituksella erotin saadakseni luettelosta tiuhempitahtisen ja korostetumman. Ei välttämättä tarpeellista tai hyödyllistä, mutta tulipahan tehtyä.
Tattis palautteesta. :) Kuva on tosiaan melko vanha ja sen nostalgia-arvo on ihan muussa kuin sisällössä. Otos on nimittäin peräisin Pelaajaboardin ensimmäisen suuren uudistumisen ajoilta, kun käyttäjien kuvaominaisuus ensimmäisen kerran ilmaantui saitille. Etsivä saattaa löytää. :b Eniveis, siksi se tuntui muisteloblogiin niin kovin osuvalta valinnalta, mutta ymmärrän kyllä, että mikäli tämä jonkinlainen sisäpiirin vitsi ei ole tuttu, voi kuva vaikuttaa hiukan laimealta.
Viime syksynä tuli itse asiassa virtaviivaistettua kokoelmia, enkä enää omista monia kuvassa näkyviä nimikkeitä. Tärkeimmät ja parhaimmat ovat toki edelleen hyllyssä - ja uusia on myös ehtinyt joukkoon - mutta kaikista noista löytyy hyviä muistoja, oli peli enemmän tai vähemmän ansiokas. Minulle siis kuva on nyt entistä tärkeämpi muisto nuoruuden päivistä. [/korni tunnelmointi]
Ei kyllä muistu yhtään mikä ensimmäinen PS2 peli mutta ainakin DOA2 ja THPS3 olivat kovassa käytössä. Hiano blogahdus, tuli itselläkin hyviä muistoja mieleen.
Nostalginen fiilis tuli lukiessa tätä blogahdusta. SmackDown on yksi tärkeimmistä pelisarjoista ainakin omalla kohdallani ps2 aikakaudelta. Tälle sukupolvelle en ole enää innostunut(ostanut) ks. pelisarjasta, tosin en lajiakaan ole seurannut varmaan 5-6 vuoteen. Haukkaakin tuli seurattua aina 4 osaan asti. Kaiken kruunasi ps2:n nettipalikka ja siitä alkanut änäripelailu.