Äiti, mikä on keskitysleiri?
Kommenttiosio on Pelaajalehti.comin viikoittainen blogi, joka pui tuoreita uutisotsikoita pelialan sekatyöläisen lähes pöyristyttävän subjektiivisesta näkökulmasta.
Olen tuhottoman kateellinen tämän päivän nuorille. He elävät maailmassa, jossa harrastuksillaan voi elättää itsensä muutoinkin kuin toimittajana tai konsulttina, eikä moisen haaveunen tavoitteluun oikeastaan tarvita kuin kunnollinen kamera. Ilmiö on tuore ja yllättävä: olen itse juuri ylittänyt parinkympin rajapyykin, enkä siltikään olisi uskaltanut unelmoida moisesta yläasteikäisenä.
Puhe on luonnollisesti YouTube-tähdistä, joiden suosio on saavuttanut lyhyessä ajassa suunnattomat mittakaavat eritoten nuoremman väen keskuudessa. On suorastaan huikeaa, että lapsilla ja teineillä on, mistä valita: angstisten muusikoiden ja muovisten Hollywood-tähtien sijaan roolimallin saappaat saavat täyttävät vaikkapa pelinörttien kaltaiset rehellisen epätäydelliset ihmiset. Tärkeintä on, että nämä esikuvat ovat lähellä nuoria ja heidän maailmaansa.
Verkkopersoonien oikeutta idolin titteliin on kuitenkin kyseenalaistettu etenkin valtavirtamediassa toistuvasti, eikä välttämättä aivan suotta. Tällä viikolla limboon on joutunut vanha kunnon Felix ”PewDiePie” Kjellberg, jonka hyvän maun rajoja huolella venyttelevät tempaukset maksoivat hänelle loppupeleissä nimekkäät yhteistyösopimukset. Tämän tekstin tarkoitus ei kuitenkaan ole lähteä avaamaan miehen motivaatioita natsivitseilleen, sillä virallinen selitysvideo on jo saatu ja tuoreesta Pelaajacast-jaksostakin lohkaistiin merkittävä siivu skandaalin puimiseen.
Oli kyseessä sitten huono huumori tai iskevä yhteiskunnallinen kommentaari, on joka tapauksessa huolestuttavaa ja myötähäpeää herättävää, että median noitavainot tulevat kerta toisensa jälkeen yllätyksenä henkilölle, joka on nimetty yhdeksi internetin vaikutusvaltaisimmista. Viisikymmentä miljoonaa tilaajaa on ymmärryksen rajat ylittävä luku, josta huomattava osuus on reilusti alaikäisiä. Sananvapaus on toki äärimmäisen tähdellinen käsite, mutta lähes yhtä painava on lapsen vanhemman vapaus laittaa kanava pannaan sopimattoman sisällön vuoksi.
Tarkoituksella jäätä kepillä koetteleva PewDiePie on toki sarjassaan ääriesimerkki: suurin osa lapsiperheissä närää herättävistä tubettajista vain kiroaa iloisesti ja lipsauttelee satunnaisesti seksuaalisväritteisiä sivuhuomioita. Lapsetkaan eivät ole viattomia pitkään, eivätkä nämä rikokset siis ole välttämättä anteeksiantamattomia, mutta tällaiset maneerit nostavat monien vanhempien niskavillat silti pystyyn. Syy on päivänselvä: olen itse tehnyt nuorempien parissa töitä niin päiväkodintätinä kuin partionjohtajanakin ja nähnyt kaikenikäisten pilttien apinoivan idoleitaan sen kummemmin suodattamatta näkemäänsä sisältöä.
Siksi vastaava roolimallikeskustelu onkin ehkä pysynyt ajankohtaisena vuosikymmeniä. YouTube-kasvoista puhuessa on kuitenkin muistettava, kuinka valtavasti väittelyn konteksti on muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa. Omassa lapsuudessani vanhemman vastuu lasten mediatottumuksista oli tyhjentävä argumentti – aikana, kun nettiyhteys vei vielä puhelinkaistaa ja videot haettiin vuokraamosta. Tänä päivänä tilanne on kuitenkin se, että vaikka koko palveluun ei olisi asiaa kotikoneelta, näkee lapsi parhaat palat silti vaikkapa luokkakaverin luurista.
Ehkä myönnän siis olevani tietyllä tavalla lehdistön puolella myös PewDiePie-asiassa, sillä laskisin velvollisuutta enenevissä määrin myös sisällöntuottajien hartioille. En ajatellut vetää kukkahattua vielä täysin silmille asti: ymmärränhän minäkin, että jaotteluja voi ja kuuluu tehdä ikärajojen ja kohdeyleisöjen osalta edelleen.
Aikuinen materiaali aikuiseen makuun on kuitenkin aivan oma genrensä. Kun huumorin taso ja videoiden yleinen sävy on tarkkaan hiottu puremaan huutokohellusta arvostavaan esiteiniin, saattaa olla syytä miettiä, onko erityisen provosoivalle sisällölle sijaa. Sellaisten aiheiden vastuuton käsittely, joista 11-vuotias ei vielä ymmärrä kuin korkeintaan tabustatuksen, ei palvele ketään – vähiten tubettajaa itseään, kuten tuoreesta tapauksesta voidaan huomata.
Ei siis liene liikaa pyydetty, että natsivitsit jätettäisiin pois välituntien hittivideoilta. Eihän ala-asteen historiantunneilla edes kerrota, kuka oli Hitler.
Johanna Puustinen