Kommenttiosio-blogi: Déjà vu – eli kuinka uuvuttaa pelaaja pysyvästi

Uusi Assassin's Creed on enää virallista julkistusta vailla, mutta Johanna ei halua kuulla siitä sanaakaan.

10.6.2017 06:44

Kommenttiosio-blogi: Déjà vu – eli kuinka uuvuttaa pelaaja pysyvästi

Mitä lähemmäs kesän ensimmäiset jättimessut hiipivät, sitä tiuhempaan tahtiin verkkoon alkaa valua ennakkotietoja lukuisten lehdistötilaisuuksien sisällöstä. Tämän viikon vähiten yllättävä lipsahdus lienee lupaus uudesta Assassin’s Creedistä, joka näyttäisi sijoittuvan tällä kertaa muinaiseen Egyptiin ja kantavan ympäripyöreää alanimeä Origins.

Faaraoiden salaisuuksiin sukeltavasta osasta on supistu jo jonkin aikaa, mutta huhujen varmistuminen sai minut silti käymään läpi dramaattisen tunteiden kirjon. Tarumainen miljöö tuntuu itsestäni huomattavasti kiehtovammalta kuin vaikkapa sateenharmaa ex-kotikaupunkini Lontoo ja avaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia salamurhaajien veljeskunnan alkulähteiden avaamiseen. Kaikkien aikojen lempipelieni kirkkaaseen kärkeen sijoittuu sitä paitsi Sierran pyramidinrakentelupeli Pharaoh, jonka tunnelmia toivon voivani elää uudelleen virtuaalisen Niilin rannoilla.

Pahoin kuitenkin pelkään, että tapahtumapaikan vaihto jää jälleen pitkälti Originsin ainoaksi tuntuvaksi uudistukseksi. Vaikka sarjan viimeisissä osissa on ollut selkeää yritystä esimerkiksi merimeiningin, hevosrattaiden ja köysitemppuilun muodossa, ovat uudet ominaisuudet mullistaneet korkeintaan paikasta toiseen liikkumisen. Pohjimmiltaan hiippailu on ollut täsmälleen samanlaista jo kymmenen vuoden ajan: kiipeä, paikanna, hipsi, murhaa. Toista, ja toista uudelleen.

Vaikka jatko-osien voima perustuu kiistämättömästi siihen, että kerran tai kolmesti hyväksi havaittua viihdettä saa uuden annoksen, on huomioitava Originsin olevan jo kymmenes sarjassaan. Jos yhden pelin laskee kestävän kahdestakymmenestä neljäänkymmeneen tuntiin, mahtuu sarjaan muutama salakuuntelutehtävä liikaa. Alati kasvavien avointen maailmojen täytteeksi ei keksitä uutta ja merkityksellistä tekemistä, vaan kadut ovat täynnä identtisiä neitoja pulassa ja joka kulmaan kätkettyjä keräilyesineitä.

Turhautumiseni paikallaan polkevaan peruskaavaan saavutti huippunsa, kun pyrin kertaamaan sarjan historiaa ennen viimeisimmän osan ilmestymistä. Useiden kuukausien ajalle ripottelemani urakka kävi toistamaan itseään liian raskaasti jo kolmannen pelin alkumetreillä, ja uskon sillä myös torpedoineeni Syndicate-nautintoni tehokkaasti.

Mitä Originsiin tulee, toivon sarjalle poikkeuksellisen kahden vuoden julkaisutauon tehneen kuitenkin hyvää niin studiolle kuin minullekin. En siltikään ole varma, onko Assassin’s Creedin lipun alla enää edes mahdollista tarjoilla niin käänteentekevää kokemusta, kuin sarjalta tässä vaiheessa jo toivoisin. Ubisoft, yllätä minut!

Johanna Puustinen

Lisää luettavaa