Hyvästi, näkemiin, tervemenoa?
Kommenttiosio on Pelaajalehti.comin viikoittainen blogi, joka pui tuoreita uutisotsikoita pelialan sekatyöläisen lähes pöyristyttävän subjektiivisesta näkökulmasta.
”Kaikki hyvä loppuu aikanaan”, kuuluu kulunut sanonta, mutta mitä lausahduksella mahdetaan varsinaisesti tarkoittaa? Pessimistinä kävisin tulkitsemaan sananpartta helposti ennustuksena, joka povaa kovimmankin myötätuulen kääntyvän vääjäämättä vastaiseksi ennemmin tai myöhemmin. Mutta olenkohan sittenkään oikeassa?
Syväluotaavaan lingvistiseen analyysiin minut yllytti ajatusketju, jonka panivat alulle menneen viikon uutiset Squaren Deus Ex -pelisarjan huhutusta hyllytyksestä. Hiippailutaidottomana en itse koskaan ihmeemmin innostunut sarjasta, mutta voin samaistua mahdollisesti vajaaksi jäävää trilogiaa surevien fanien ahdinkoon.
On aina kovin raskasta, kun hyvä pelisarja tulee päätökseensä – etenkin, jos tuomiopäivä tulee pelaajakunnalle yllätyksenä. Deus Ex -tragedian taustavaikuttajaksi nimettiin uutisartikkeleissa julkaisijan odotukset alittaneet myyntiluvut, mikä laittanee monien haavat kirvelemään kahta kauheammin. Vaikka kassavaje on rationaalisesti täysin käypä syy projektin jäädyttämiseen, sarjaa itse taloudellisesti tukeneet saattavat tuntea itsensä kaikesta huolimatta petetyiksi.
Esiin nostamani tapaus on toki monin tavoin ääriesimerkki, sillä kohu itsessään oli kovin puuntakainen, perustelut turhauttavia ja studion reaktio huhuihin vähintäänkin epämääräinen. Mutta entäpä ne hieman paremmin hoidetut hyvästit? Jos kaikki hyvä loppuu aikanaan, onko olemassa oikeaa aikaa tai arvokasta lähtöä? Onko sanonnalla sittenkin lohdullisempikin kaiku?
Jos aivan rehellisiä ollaan, perusteellinenkaan muistojen kaivelu ei tuo mieleeni yhtäkään menetystä, joka olisi tapahtuessaan tuntunut järjelliseltä. Selityksiä on tullut vastaan monenlaisia: tiimin sisäiset erimielisyydet, kiinnostuksen puute, huono palaute. Yhtä moninaisia ovat kuitenkin näitä olosuhteita uhmanneet menestystarinat. Moniko odotti Dragon Age: Inquisitionin kaltaista jatkoa laatuköyhälle kakkososalle?
Pelisarjoilla ei tunnu olevan myöskään minkäänlaista määrätyn mittaista elinkaarta, joka auttaisi ennakoimaan lopun aikoja. Grand Theft Auton ja The Simsin kaltaiset jättihitit juhlivat pian jo parikymppisiään, mutta nykypäivän ylitarjonnassa kevytkin floppi voi olla kohtalokas uudemmalle tulokkaalle. Lopetuspäätös iskee sarjan iästä huolimatta kuitenkin aina yhtäläisellä voimalla – klassikkostatuksen saavuttanutta jäädään kaipaamaan, uutuudella oli vielä koko elämä edessään.
Vaikka siis kovin tahtoisin asennoitua kliseiseen sanailuun astetta optimistisemmin, en koe oman pohdintani tuottaneen aivan toivotunlaista valaistumista. On yksinkertaisesti todettava, että on kaikin puolin hyväksyttävää surra huonoja uutisia, oli syy niille mikä tahansa. Kukaan tuskin haluaa luopua rakastamistaan asioista, eikä eron hetki tunnu edes videopelien kohdalla koskaan hyvältä. Kaikeksi onneksi viihdetuotteet jättävät häilyvien muistojen sijaan jälkeensä astetta konkreettisempia todisteita ajastaan maan päällä.
Mitä loppunsa kohdanneita pelisarjoja itse ikävöit? Oletko koskaan onnistunut hyvästelemään vanhaa tuttavaa hyvillä mielin? Kerro tuntosi kommenteissa – vertaisryhmä kyllä kuuntelee.
Johanna Puustinen