Juorukellot soivat, rikkinäinen puhelin pirisee
Kommenttiosio on Pelaajalehti.comin viikoittainen blogi, joka pui tuoreita uutisotsikoita pelialan sekatyöläisen lähes pöyristyttävän subjektiivisesta näkökulmasta.
Avaruusräiskinnän suurkuluttajia palkittiin menneellä viikolla kärsivällisyydestään, kun toivotut Destiny 2 ja Battlefront II astuivat viimein julkisuuden valokeilaan. Yksikään jatko-osia vartonut fani tuskin kuitenkaan yllättyi otsikoista, sillä lukuisat vuodot ja lipsautukset olivat jo valmiiksi paljastaneet pelien olleen kehityksessä jo pidemmän aikaa. Virallinen julkistus oli näin kummankin kohdalla pitkälti pieni pihaus uutiskosmoksen tyhjiössä.
Viestintätehtävissä pelialalla toimivana puoliammattilaisena kädenlämpöinen vastaanotto pakotti pohtimaan, kuinka rankasti vastaavanlainen tapahtumaketju kävisi kyrsimään, jos se sattuisi omalle kohdalle. Viestintä toki elää tilanteiden mukaan ja vaatii harjoittajaltaan nopeita reaktioaikoja, mutta suurten merkipaalujen aikataulutus on usein suunniteltu pitkälle etukäteen, ja se vaikuttaa koko pelitiimin työrytmiin.
Pelijulkistuksen kaltainen uutispommi vaatii nimittäin pohjustusta: lehdistötiedotteet ja muut kirjelmät on naputeltava sosiaaliseen mediaan suodettavan audiovisuaalisen tarjonnan seuraksi, ja kokonaisvaltaisiin sisältötalkoisiin osallistuu lähes poikkeuksetta useampi kuin yksi ihminen. Viittä vaille h-hetkeä tapahtuva vuoto varastaa tämän työn hedelmät tekijöiltään. Moitteettomasti toteutetun mainoskampanjan sijasta kuluttajat tavaavat suuret uutiset suttuisesta julistekuvasta, eikä tarkoin harkittu virallinen infotykitys enää osu kohteeseensa.
Destinyn ja Battlefrontin kohdalla vuodot pohjautuivat kaikeksi onneksi faktaan, mutta toisenlaisiakin tietopaketteja verkkoon sattuu harva se päivä. Ennätyksellisen harvoin oikeaan osuvat julkaisupäivähuhut, jotka pohjaavat usein milloin minkäkin jälleenmyyjän hatusta heitettyihin arvioihin. Puhtaasti väärää tietoa levittävien uutisotsikoiden tekemä halla voi olla hyvinkin huomattavaa, jos oikeaa julkaisupäivää ei vielä ole antaa, tai jos tietoa ei saada kiirimään kaikkien alkuperäisen huhun kuulleiden korviin.
Uutistoimittajankin hattua käyttäneenä tiedostan kuitenkin, kuinka positiivinen asia oikeasti todenperäinen vuoto voi parhaimmillaan olla pelinkehittäjälle. Kuukausia ennen virallista julkistusta tapahtuvat kehitysvuodot ja sisältöhuhut kasvattavat kohinaa erittäin orgaanisesti, vailla minkäänlaista vaivaa kehittäjän suunnalta. Pelkkä otsikkoon mahdutettu vihjaus vuodosta nostaa uutisen lukijamääriä tuntuvasti – niin herkullista on “salatulla” tiedolla mässäily.
Tämän valossa en suinkaan epäile, etteikö lipsautuksia organisoitaisi strategisesti myös kehittäjien itsensä leiristä. Valtava osa esimerkiksi julkaisemattomaan promootiomateriaaliin pohjaavista vuodoista on peräisin nimenomaan yllä mainituilta jälleenmyyjiltä, eikä kenenkään järjissään olevan kehittäjän kuvittelisi luottavan paikallisen Gigantin rivityöntekijöiden haltuun tavaraa, joka ei kestä päivänvaloa. Vaikka vuodon takana ei olisikaan suoranaisesti kehittäjän kehotusta jakaa tietoa vastoin salassapitosopimusta, lienee riski tarkoin laskeskeltu.
En siis peräänkuuluta pelimediaa lopettamaan vuotojen raportoimista, vaikka niillä saatetaankin satunnaisesti kaivaa maata jonkun viestijäraukan jalkojen alta. Korkeintaan kannustaisin uutistoimittajia ja lukijoita harrastamaan tervettä lähdekritiikkiä, sillä joka ikisen peräpuolalaisilta keskustelufoorumeilta kantautuvan huhun nieleminen käy mielenterveyden päälle. Oikeista vuodoista pelitalot eivät kuitenkaan voi syyttää kuin itseään, olivat ne tarkoituksellisia tai eivät. Kuka käski kirjoitella huippusalaisia PowerPoint-dioja metromatkalla?
…ehkä minunkin pitäisi kokeilla.
Johanna Puustinen