Kevytkenkäinen nainen
Kommenttiosio on Pelaajalehti.comin viikoittainen blogi, joka pui tuoreita uutisotsikoita pelialan sekatyöläisen lähes pöyristyttävän subjektiivisesta näkökulmasta.
Olen sitoutumiskammoinen. Kyllä, se on nyt sanottu. Uudet suhteet syövät aikaa ja voimavaroja, ja niiden vaaliminen vaatii tietynlaista vaivannäköä, johon en ole valmis. Ensimetrien perusteella on lähes mahdotonta arvioida, onko tuore tuttavuus oikeasti tuskan arvoinen. Jos tiet eroaisivat muutenkin lähitulevaisuudessa, lienee parempi olla edes yrittämättä.
Puhe ei kuitenkaan ole ihmissuhteista, vaan – varmasti kaikkien lukijoideni yllätykseksi – videopeleistä. Viime viikolla vihdoin ja viimein loppuun tahkoamaani Rise of the Tomb Raideria lukuun ottamatta en rehellisesti muista, koska olisin viimeksi läpäissyt täysimittaisen pelin vapaa-ajallani. Häpeäkseni myönnettäköön, että usein matkani tyssää jo ennen kuin teoksen koko viihdepotentiaali on edes selvillä.
Ongelman ydin on yksinkertainen. Hyvien pelien ylitarjonta varmistaa, että jotain parempaa tulee aina vastaan kesken pelisavotan, eikä kärsimätön luonteeni salli minun keskittyä vain yhteen projektiin. Kauhukseni saumoistaan ratkeileva Steam-kirjastoni on saanut hiljattain seurakseen aivan uudenlaisen ahdistuksen lähteen: menneellä viikolla paljastetun Xbox Game Passin ja EA Accessin kaltaiset tilauspalvelut, jotka tyrkyttävät hittikirjastoa kuukausimaksua vastaan.
Vaikka idea on hyvä, henkilökohtaisesti en ole edes harkinnut maksavani moisista. Köyhyydestä päätös ei ole kiinni, sillä palvelujen hinnat eivät korreloi millään akselilla niiden tarjonnan kanssa. Game Pass kumppaneineen tarjoaa pelimaailman vastinetta yhden yön jutuille: kokemuksia vailla sitoutumispakkoa tai paria drinkkiä suurempaa taloudellista taakkaa.
Rajaton valinnanvara tekee ihmisestä kuitenkin nirson, eikä kevytkenkäinen lähestymistapa varsinaisesti rohkaise pyhittäytymään yhdelle pelille kerrallaan. En myöskään tahdo tieten tahtoen pahentaa peliharrastustani jo piinaavaa Netflix-ilmiötä, jonka ansiosta aivan liian suuri siivu viihdenautintoon varatusta ajasta kuluu valikoiden päämäärättömään selailuun. Ottaen huomioon, että olen kuudenkymmenen euron kappalehinnoillakin kykenemätön pysyttäytymään pelieni parissa, moiset palvelut lienevät kaltaiselleni kuluttajalle itsetuhoinen valinta.
Koen sitä paitsi jo tarpeeksi omatunnontuskia siitä, etten saata seikkailujani lähes koskaan loppuun. Elän jatkuvassa Steam-vakoilun pelossa – mitä jos joku huomaa, etten ole pelannut valtavaa osaa peleistäni muutamaa tuntia pidempään? Pelitoimittajana ongelma on vähintäänkin kiusallinen, ellei jopa vakavaksi luonnehdittava.
Teille, jotka moisista palveluista nautitte ja hyödytte, haluan loppukaneetiksi kuitenkin nostaa hattuani. Kyky keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, tehokkaasta moniajosta puhumattakaan, on maaginen ominaisuus, jota toivoisin itsellenikin.
Ehkä muutos lähtee minusta itsestäni. Täten lupaan pyhästi suorittaa seuraavan peliprojektini loppuun asti, vaikka hammasta purren. Horizon Zero Dawn, täältä tullaan!
Johanna Puustinen