Kommenttiosio-blogi: Koolla on väliä

Uusimmassa Kommenttiosio-blogissa Johanna myöntää tappion alati kasvavien avointen maailmojen edessä.

18.3.2017 08:00

Koolla on väliä

Kuten pelitaloilla usein tapana on, on BioWare käynyt menneellä viikolla kehuskelemaan uusimmalla tuotoksellaan. Roolipelikonkarin mukaan tasan viikon kuluttua ilmestyvä Mass Effect: Andromeda on hahmomäärältään ja näin myös dialogisisällöltään suurempi kuin valmiiksi massiiviset Mass Effect 2 ja 3 yhteensä. Pelaaja pääsee tutustumaan uudessa maailmassa yli 1 200 hahmoon ja kuuntelemaan satoja tunteja tunteikasta replikointia.

Uutisotsikko ei pelkkien lukujensa puolesta oikeastaan ole tänä päivänä kummoinen. Hämmentävämpää on pikemminkin se, kuinka tavallisia moiset julistukset ovat. Andromedan kaltaiset avoimen maailman pelit ovat pitkään olleet lähes oletusarvoisesti julmetun kokoisia, ja varsinaisen sisällön määrä alkaa vihdoin ottaa karttojen kokoa kiinni.

Harva pelaaja pahastunee kehityssuuntauksesta yleisellä tasolla. Tutkittavana on nyt kokonaisilta maailmoilta tuntuvia ja ajatuksella rakennettuja komplekseja, ei vain erillisiä kenttiä tai vikkelään ahtaiksi käyviä putkia. Kookkaammat pelit pitävät luonnollisesti sisällään enemmän löydettävää ja nautittavaa sekä tarjoavat siis määrällisesti enemmän vastinetta rahalle.

Yleisessä tiedossa kuitenkin on, ettei määrä aina korvaa laatua. Paineet pärjätä markkinoilla Skyrimin tai The Witcher 3:n kaltaisten kolossien rinnalla ovat valtavat, vaikka harvalla on resursseja edes yrittää samaa. BioWarekin on kohdallaan törmännyt vastoinkäymisiin reilua tuhatta hahmoaan animoidessaan, ratkiriemukkain tuloksin.

Määrään panostaa myös tuore The Legend of Zelda: Breath of the Wild. Sen valtavaa maailmaa on kansoitettu muun muassa piilotetuilla keräilyesineillä, joista tiettyä laatua pelissä on 900 kappaletta. Vaikka kätköjen löytäminen on epäilemättä kutkuttavan kimuranttia, luvun mielekkyys on pakko kyseenalaistaa. Jos numero olisi puolet pienempi, olisiko ero negatiivisessa mielessä huomattava.

Yhteiskunnan rientoihin normaaleissa puitteissa osallistuvana ihmisenä yhdeksänsadan piilon paikantaminen on kaikin puolin paitsi naurettava myös mahdoton ajatus. Aikaisempia blogitekstejäni lukeneet tietävät, etten laiskana suorittajana todennäköisesti tule edes yrittämään, mutta poikkeuksiakin löytyy. Kun harvoin tosissani uppoudun yksittäiseen peliin, on kaikki nurkat nuohottava ja salaisuudet paljastettava.

Onkin siis tietynlainen henkinen tappio joutua myöntämään, että jos nykypäivän trendi jatkuu, ainakin omasta täydellisyyden tavoittelustani tulee historiaa. Vaikka maailmat kasvavat ja numerot nousevat, minun hereilläolotuntini tulevat pysymään rajallisina ajasta ikuisuuteen.

Hätiköidä ei kuitenkaan pidä. Sen sijaan, että hyväksyisin täydellisen häviön paisuvien pelien edessä, lienee kuitenkin parempi pysyä positiivisena ja olla kiitollinen siitä, ettei varsinaisia jättiläisiä ilmesty toistaiseksi kuin muutaman kerran vuodessa. Maltillinen valikoima pitää paitsijäämisen pelon aisoissa ja energiatasot korkealla Sitä Oikeaa varten – sitä, jonka jokaista neliömetriä aion arvostaa.

Johanna Puustinen

Lisää luettavaa