Kommenttiosio-blogi: Kun sanon natsi, klikkaat
Viime viikonloppuna Virginian Charlottesvillessä koetut kauhunhetket vavisuttivat läntistä pallonpuoliskoa niin voimallisesti, ettei jälkijäristyksiltä ole voitu välttyä missään mediassa. Järkytyksen keskiössä on pikkukaupungin kaduilla järjestetty äärioikeistolaisten marssi, jonka synnyttämästä kahakasta jäi käteen nuoren naisen muistokirjoitus ja taas astetta turvattomamman tuntuinen maailma.
Tilanteen totisuudesta kertoo jotain se, että jopa itse poliittisen epäkorrektiuden keisari Felix ”PewDiePie” Kjellberg on vihdoin ilmoittanut ymmärtäneensä, etteivät natsivitsit välttämättä olekaan levottomuuksien valossa aivan niin ratkiriemukkaita kuin voisi kuvitella. Valaistuminen tapahtui noin puoli vuotta liian myöhään, mutta se on silti yllättävän kypsä ele miekkoselta.
Kommentaaria aiheesta on kuultu Kjellbergin ohella lukemattomilta muilta pelialan vaikuttajilta, jotka ovat kilpaa rientäneet Twitteriin tarjoamaan omia näkökulmiaan nykyisestä maailmantilanteesta. Sekaan on mahtunut monia yllätyksellisiä mielipiteitä ihmisiltä, jotka eivät ole aiemmin pitäneet meteliä poliittisesta kannastaan. Kun someseuraajien pääluku hipoo satojatuhansia, joku loukkaantuu aina. Vaikka osa pelinkehittäjistä on aiheuttanut odotetusti pahennusta välinpitämättömyydellään ja ahdasmielisyydellään, näyttää myös liiallinen liberaalius olevan pahasta.
Keskustelulankoja läpi rullaillessani olen alkanut pitää päänsisäistä kirjaa siitä, monenko ennustan kärsivän vielä sanomistensa seurauksista. Näistä näkyvin on varmasti yleisön välitön reaktio. En epäile laisinkaan, etteikö ainakin osa boikottia toitottavista ihmisistä olisi täysin tosissaan uhkaustensa kanssa, oli entinen idoli sitten heidän mielestään umpirasisti tai likainen kommunisti.
Fanikato on kuitenkin mitätön huoli siihen verrattuna, mitä esimerkiksi Kjellberg joutui sopimattoman huumorinsa vuoksi kokemaan. Tähtitubettajan hankittua itselleen keväällä potkut Disneyltä totesin blogissani noitavainojen olleen täysin yllätyksetön ilmiö, mutta en varsinaisesti ottanut kantaa siihen, onko toimintamalli yleismaailmallisesti hyväksyttävä. Ovatko ihmisen yksityinen ja ammatillinen persoona todella aina niin kytköksissä toisiinsa, ettei niitä voi erottaa toisistaan? Vai voisiko Hitleriäkin pitää hyvällä omatunnolla mukiinmenevänä taidemaalarina?
Vastaus kysymykseen riippuu täysin olosuhteista. On itsestään selvää, ettei esimerkiksi PewDiePie-brändi ei ole mitään ilman Kjellbergin kasvoja. Kun henkilö itsessään on tuote, ei tämän suusta luonnollisesti haluta kuulla mitään kovin skandaalinomaista.
Jos kritiikin kohteeksi joutuisi kuitenkin vaikkapa BioWaren tai Ubisoftin rivitaiteilija tai -käsikirjoittaja, olisiko samanlainen kurinpito enää ymmärrettävää? Äänekäs urpoilu saattaa toki edelleen vaikuttaa negatiivisesti työnantajan julkisuuskuvaan, mutta jos äärimielipiteet eivät kuitenkaan näy tai kuulu henkilön varsinaisessa päivätyössä, voi potkuja olla vaikeampi perustella.
Ajatusleikin yksinkertaistamiseksi nämä tilanteet edustavat valtavan harmaan alueen mustavalkoisia ääripäitä. On luonnollisesti helppo sanoa, etteivät väkivaltaiset natsit ansaitse paikkaansa yhteiskunnassa, mutta entäpä kaikki harkitsemattomia kaskuja laukovat tai muuten vain astetta vanhoillisemmat välimallin tapaukset? Jokainen möläytys punnittaisiin ideaalimaailmassa omana yksilönään, mutta moiselle harkinnalle varsinkaan internetissä ei kovin usein suoda aikaa.
Ehkä pohdinkin siis aivan vääriä kysymyksiä. Ehkä minun ja tällä viikolla ryöpytyksen kohteeksi joutuneiden pelinkehittäjien pitäisi sittenkin miettiä, onko yksi ohikiitävänä kiihkon hetkenä kynäilty päivitys tälle harmaalle alueelle astumisen arvoista. Koskaan ei nimittäin voi tietää, onko juuri oma heitto se, johon joku päättää tarttua kynsin ja hampain.
Sananvapauden ehdottomana kannattajana en tietenkään voi käskeä ketään olemaan hiljaa, mutta urakehitystään vaalivien voisi olla syytä keksiä julkiselle viestinnälleen jonkinlainen henkilökohtainen säännöstö. Jos tunteitaan fasistien tappamisesta ei tohtisi tuulettaa työpaikan aamupalaverissa, ne on ehkä syytä jättää pois myös työnantajan nimeä kantavista sosiaalisen median profiileista. On nimittäin huomattavasti helpompaa pitää ihmisestä ammattilaisena, jos hänet tuntee vain sellaisena.
Johanna Puustinen