Kommenttiosio-blogi: Luento lukutaidottomuudesta / Blogit / pelaaja.fi

Kommenttiosio-blogi: Luento lukutaidottomuudesta

22.04.2017 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
0
Kommenttiosio-blogi: Luento lukutaidottomuudesta

Luento lukutaidottomuudesta

Kommenttiosio on Pelaajalehti.comin viikoittainen blogi, joka pui tuoreita uutisotsikoita pelialan sekatyöläisen lähes pöyristyttävän subjektiivisesta näkökulmasta.

Dramaattisten klikkiotsikoiden määrä suomalaisessa pelimediassa koki alkuviikosta piikin, kun kotimaisen pelialan kattojärjestö Neogames julkaisi perinteikkään yhteenvetonsa viime vuodelta. Raportin rivien välistä noukittiin uutissivustoille huikeimmat tärpit: alan kasvu on Suomessa hidastunut reilusti, uusia studioita perustetaan koko ajan vähemmän ja osaavasta työvoimastakin on pahasti pulaa.

Huolestuttavat huomiot laittavat kenet tahansa isänmaastaan ylpeän pelaajan käymään läpi mahdollisia syitä syytöksille. Koska viimeksi ilmestyi suomalainen suurhitti? Cities: Skylines on muinaismuisto, ja Quantum Breakistakin on jo aikaa. Entäpä mobiilipuoli? Siinä me suomalaiset pärjäämme! Clash Royalekin alkaa kyllä käydä jo luonnon päälle. Jestas, onhan asioiden nyt pakko olla huonolla tolalla.

Jos Neogamesin julkaisua lähtee kuitenkin lukemaan ajatuksella, huomaa alta aikayksikön, ettei hätä ole aivan tämännäköinen. Vaikka alan tuotot eivät kokonaisuudessaan ole kasvaneet viime vuosina kovin tuntuvasti, on yli miljoonan euron liikevaihtoa takovia yrityksiä pelikentällä huomattavasti useampia kuin vuosi sitten. Vaikka uusia tulokkaita ei siis enää ilmesty liukuhihnalta, on vanhoilla konkareilla varaa laajentaa tulevaisuudennäkymiään. Työvoimapulakin on pitkälti tämän trendin seurausta – kysyntää on nimenomaan kokeneille ja koulutetuille ammattilaisille, ei mihin tahansa startupiin kelpaaville keltanokille.

Suomalaisten piirien viime vuosina nauttima huima kasvu on sitä paitsi ollut kestämätöntä laatua. Lukujen moninkertaistumisesta on vastannut pitkälti yksin Supercell monimiljardeineen, eikä moista hattutemppua voi toistaa kukaan vuosi toisensa jälkeen. Se, ettei kohdalle sattunut viimeisen vuoden aikana samanlaista onnenpotkua, ei tarkoita koko toimialan kärsivän hidasta kuolemaa.

Ehkä olemme suomalaisina liian tottuneita statukseemme pelialan tuhkimoina ja tähtioppilaina. Suomi-brändi oli kiistämättä valtava myyntivaltti vielä Rovion huippuvuosina, mutta vihaisten lintujen ja klaanien taiston saavuttaman suursuosion aallonharjalla on pyrkinyt ratsastamaan niin monta toiveikasta, että siniristilippujen suohon hukkuu. Suomalaisuus ei ole enää laadun tae, vaan laiskin mahdollinen tapa määritellä pelistudion identiteetti.

Koska käyrät eivät kuitenkaan vielä ole kääntyneet miinukselle, lienee parasta muuttaa jollan suuntaa ennen kuin on liian myöhäistä. Lienee parasta, että pyrimme profiloitumaan kivenkovien ammattilaisten Suomeksi sen sijaan, että kivenkovat ammattilaisemme profiloituvat suomalaisiksi. Lähtökohdat moiseen projektiin kotimaisella pelialalla nimittäin on jo kohdillaan: Neogamesin raportin mukaan hulppeat 18 prosenttia peliyrityksiemme työntekijöistä tulee ulkomailta – menestyksen perässä harmaata säätä ja pakkaslukemia uhmaten. Se ei ole mitätön saavutus kokoisellemme maapläntille.

Johanna Puustinen