Näpistyksestä sähkötuoliin
Kommenttiosio on Pelaajalehti.comin viikoittainen blogi, joka pui tuoreita uutisotsikoita pelialan sekatyöläisen lähes pöyristyttävän subjektiivisesta näkökulmasta.
Suosiokaan ei takaa pelisarjoille suotuisaa tulevaisuutta, ja tästä ikävästä totuudesta on viime päivinä ollut muistuttamassa useampi surullinen tarina. Mystiset lähteet kertovat BioWaren laittaneen nimekkään Mass Effect -sarjansa toistaiseksi telakalle, ja astetta kovempaa näyttöä tarjoilee tahollaan Square Enix, joka on pyrkimässä aktiivisesti eroon tuoreimman Hitmanin kehittäneestä IO Interactivesta.
Vaikka kummankaan pelikolossin lakkauttamisesta ei ole vielä puhuttu suorin viittauksin, eivät niistä vastaavien tahojen sanankäänteet maalaile kauniita kuvia. Square Enixin johdon mukaan yhtiön on aika keskittyä ”tärkeisiin pelisarjoihin ja studioihin” – ilmaus, joka suoraan sulkee pois Hitmanin kehittäjineen. BioWare puolestaan myöntää siirtäneensä Mass Effect: Andromedan kehittäjätiimin jo muihin tehtäviin.
Vaikka moiset päätökset ovat aina sydäntäsärkeviä, niihin johtaneet syyt on helppo päätellä. Vaikka IO Interactiven Hitmania ylistivät niin kriitikot kuin pelaajatkin, sen episodimuotoisen julkaisumallin epäillään supistaneen marginaaleja liikaa tuloskeskeiselle Squarelle. Uunituoretta Mass Effectia puolestaan on riepoteltu verkkoskandaalista toiseen BioWarelle epätyypillisen keskinkertaisen kehitysjälkensä vuoksi.
Oli kyse sitten taloudellisista seikoista, kasvojen menetyksestä tai jostain aivan muusta, sarjat ovat menettäneet jättihitin statuksensa yhtiöiden silmissä. Kuoroon ovat yhtyneet uutiset kuultuaan myös monet entiset fanit ja vannoutuneet vihaajat, ja hyvää menomatkaa toivotellaan nyt monelta taholta. Aiemmin tänä vuonna kynäilin blogitekstin luopumisen vaikeudesta, mutta sellaisesta ei vaikuta olevan juuri jälkeäkään kommentteja lueskellessa.
Ehkä olen siis vähemmistössä mielipiteeni kanssa, mutta itse koen vastaavat tapaukset poikkeuksetta epäreiluina. Fanina on raskasta tiedostaa, että yksikin virhe voi maksaa maailmalle kokonaisen sarjan, epätäydellisen universumin tai tarinan vailla jatkoa. Yksi harha-askel riittää tahraamaan minkä tahansa brändin maineen sen aiemmasta suosiosta tai saavutuksista riippumatta, ja kun pelaajat hylkäävät lemmikkinsä, käyvät rahahanatkin kuiviksi.
Pohjimmiltani ymmärrän toki, että pelien kehitys on miljoonabisnestä ja että ketterä kasvu päivän sana studiossa kuin studiossa. Kun kulut kasvavat, kasvavat riskitkin, ja tappio kirpaisee aina. Humanistina en kuitenkaan pysty pelkkään kylmän taloudelliseen tarkasteluun, vaan suuttumukseni kumpuaa inhimillisemmistä lähteistä.
Inhimillisiä ovat myös ihmiset jokaisen syystä tai toisesta hyllytetyn pelin takana. Kuvittele tilanne, jossa juuri sinun kirjoittamasi repliikki aiheuttaa kohtalokkaan somemyrskyn, tai sinun ideoimasi uudistus pudottaa pelin arvostelupisteet karvan verran riman alle. Nämä esimerkit ovat toki kärjistettyjä mutta silti todellisia uhkia ilmapiirissä, jossa yksi kömmähdys voi olla liikaa.
On karmeaa katsoa, kun todistetusti loistavia konsepteja ja suoranaisia pelialan instituutioita lähetetään surutta sähkötuoliin yhden erheen vuoksi. On ehkä taivaanrannan maalailua toivoa, että sen sijaan virheistä opittaisiin ja epäonnistuneiden lähestymistapojen tilalle keksittäisiin uusia, mutta en voi itselleni mitään. Kammottavin mahdollisuus on menetetty mahdollisuus, ja niitä näen joka puolella.
Johanna Puustinen