Tästäkin mielipiteestä minulle maksetaan
Kommenttiosio on Pelaajalehti.comin viikoittainen blogi, joka pui tuoreita uutisotsikoita pelialan sekatyöläisen lähes pöyristyttävän subjektiivisesta näkökulmasta.
Kun minkä tahansa median edustaja päätyy muiden uutislähteiden etusivuille, on jotain lähes aina pielessä. Näin on myös tämän viikon riitaisimpia otsikoita synnyttäneen Brash Gamesin kohdalla. Vaikka kilpailijoidensa rinnalla suhteellisen tuntematon pelisivusto ei ollut monille tuttu entuudestaan, on sen spektaakkelimaista tuhoa seurattu mielenkiinnolla niin alan julkaisuissa kuin somessakin.
Brash Gamesin synnit paljastuivat suurelle yleisölle, kun palkattomia avustajia käyttävän sivuston julkaisusyötteeseen lipsahti artikkeli, joka arvosteli pelin sijaan firman johtoa. Hermonsa menettäneen freelancerparan lista moraalittomuuksista oli pitkä, mutta päällimmäisenä käteen jäi monille täydellinen epäkunnioitus rahatta raatavien työntekijöiden oikeuksia kohtaan. Jos avautumista on uskominen, operaation pääjehu hallitsee arvosteluasteikkoa rautanyrkein ja muuttelee numeroita mielensä mukaan, ja lopputilin ottaneet tai muutoin sivuston linjauksille epäsuotuisat henkilöt pyyhitään sivuhistoriasta välittömästi.
Ei vaadita journalismin maisteria ymmärtämään, ettei moinen peli vetele. Brash Games on päätoimittajineen saanut menneellä viikolla osakseen loppuelämän tarpeiksi eettistä paheksuntaa ja aiheellista moralisointia, joten sitä en itse aio harrastaa. Puhe yksittäiset mielipiteet ylittävistä linjanvedoista ja esimiesportaan oikeuksista on kuitenkin nostanut pintaan kysymyksiä, joita olen jo pidempään pohtinut omassa toimenkuvassani.
Pelaajalehti.comia selaillessa haaviini on nimittäin jäänyt viime aikoina useampi tuohtuneeseen sävyyn kirjoitettu viesti, jossa omat arvosteluni tai mielipiteeni todetaan lehtemme kuvitteelliseen linjaan sopimattomiksi. Huomion arvoista on, että huolenilmaukset ovat peräisin yksinomaan lukijoidemme riveistä, eivät ylemmästä portaasta – ja hyvästä syystä. Kumpi lienee eettisesti epäilyttävämpää: arvostelija, joka on asioista eri mieltä päätoimittajan kanssa, vai arvostelija, joka ei saa olla eri mieltä päätoimittajan kanssa?
Kritiikin kohteeksi eivät aina joudu vain erimielisyydet vakituisen toimituksen kanssa, vaan osa kommentoijista tuntuu olettavan, että myös kaikkien avustajien tulisi olla samaa mieltä keskenään. Minua on aina kiehtonut, millaiseen lopputulokseen moisella maagisella käytäntökirjasella pyrittäisiin tällä alalla. Arvostelu on ennen kaikkea yksilöllinen mielipide, vaikkakin objektiivisten faktojen pohjalta muodostettu, ja omasta mielestäni formaatista tekee lukemisen arvoisen puhtaasti se, ettei jokaista tekstiä tarvitse ahtaa samanlaiseen muottiin.
Tätäkin ihmisryhmää hämmentävämpiä ovat kuitenkin ne, jotka eivät vain kuvittele moisen mielipidemanuaalin olevan olemassa, vaan kirsikkana kakun päällä uskovat sen olevan jonkun muun kuin lehden toimituksen käsialaa. Jokainen lukijan omista mielipiteistä eroava päätelmä on luonnollisesti rahalla maksettu mainos ja kaltaisemme lahjotun median läpinäkyvyys tuskallisen noloa. Jos edes murto-osa näistä foliohattuilijoista olisi oikeassa, olisi minunkin palkkapussini nykyistä huomattavasti paksumpi, eikä tämän blogin vaivoin täyttämää talousvajetta olisi olemassakaan.
En varsinaisesti edes osaa spekuloida, mikä kumma tällaisiin väärinkäsityksiin ja pseudojournalistisiin periaatteisiin on voinut aikanaan johtaa. Kenties Brash Gamesin päätoimittajan kaltaisille kuikeloille annetaan liikaa palstatilaa, ja valheellinen kuva pelimediasta läpimätänä korruption kehtona saa kustakin otsikosta lisää tuulta siipiensä alle. Saattaa myös olla, että epätoivotuista pistemääristä mankuvat ovat samaa ihmistyyppiä kuin edellä mainitun sivuston päätoimittaja – kykenemättömiä nielemään eriäviä mielipiteitä. Oli miten oli, omanne on tässä kohtaa väärä. Ikävää!
Johanna Puustinen