Milloin sinut on viimeksi uhattu tappaa?
Oliko uhkaus ansaittu, vai oliko se kenties jonkun muun vika? Milloin sinut on viimeksi uhattu tappaa vaikkapa esimiehesi tekemän päätöksen johdosta? Tiedät kyllä hyvin, mistä puhun: kokouksessa, johon sinua ei todellakaan ollut kutsuttu, tehtiin typerä päätös, ja alta aikayksikön myös sinun postilaatikkosi oli täynnä virtuaalisia vihakirjeitä suivaantuneilta asiakkailta. No, sitä sattuu.
Entäpä läheisesi? Onko heitä uhkailtu? Miten kumppanisi suhtautui asiaan?
Ai, näin ei olekaan käynyt? Ollaanpa sitä nyt kovin etuoikeutettuja. Koetetaanpa toisenlaista lähestymistapaa. Milloin sinä olet viimeksi uhannut tappaa jonkun?
Olen nimittäin tällä viikolla kuullut kerrottavan, että tappouhkaus on täysin perusteltu viestinnän muoto, jos jokin harmittaa oikein kovasti. Oletko huomannut saman? Internetin viisaiden tietäjien mukaan paras tapa saada äänensä kuuluviin – ja vaikka edellä mainitun päätöksentekijän korviin – on kiusata, haukkua ja uhkailla jokaista vastaantulijaa. Se on asiakkaan oikeus.
Sitä paitsi jokainen uhkauksen saaja on kuulemani mukaan ansainnut sanat omilla teoillaan. Mitäpä ovat moisten urveloiden palveluksessa. Sitä saa, mitä tilaa.
Oletan siis, että kaikki tekevät sitä. En tiedä, miksi en ole vielä itse ymmärtänyt hypätä tappouhkausjunaan. Ehkä en ole ollenkaan käsittänyt, miten tehokas vuorovaikutustapa se oikein onkaan. Jostain syystä olen kuvitellut, että jos joku asia ei miellytä minua henkilökohtaisesti, minun ei ole pakko tukea sitä esimerkiksi rahallisesti. Selkeästi olen ollut aivan väärillä raiteilla. Olenpa ollut höpsö.
Tottahan se on, että jos kaikki minun kanssani eri mieltä olevat ja epämiellyttävästi käyttäytyvät ihmiset passitettaisiin kaasukammioihin tai puukotettaisiin kadulla, maailma olisi ihanan harmoninen paikka asua. Kukaan ei kuolemanpelossa uskaltaisi ärsyttää minua, ja videopelitkin tehtäisiin vain minua varten – ilmaiseksi, tietenkin. Oikeasti, miksen ole keksinyt tätä ennen?
Aivan niin. Tietenkin siksi, että tappouhkaukset ovat järjettömän huono idea ja niitä viattomille pelinkehittäjille jakelevat ihmiset henkisesti päiväkotilasten tasolla. Totta!
Johanna Puustinen
Bloggarin jälkihuomio: Tämä blogikirjoitus on kynäilty ennen kuin pelisivusto Kotaku paljasti tappouhkauksista kertoneen Electronic Artsin työntekijän todennäköisesti valehdelleen työpaikastaan. Tämä yksittäistapaus ei kuitenkaan pyyhi historiankirjoista kaikkia viimeisen viikon aikana verkkoon syydettyjä vihaviestejä, joista pieni murto-osa löytyy tämän tekstin linkkien takaa.