Kommenttiosio-blogi: Tuikkaa ruoho tuleen
Kesän massiivisten pelitapahtumien välinen suvantokausi on tuskaista aikaa uutistoimittajille. Kaikilla rintamilla on kuollutta, ja hiljaisuuden harmaan sumun läpi räpiköi korkeintaan satunnainen pelikuvatraileri siellä ja toinen täällä.
Ei siis liene arvoitus eikä mikään, miksi näinä tyyninä hetkinä kaikenlaisiin huhupuheisiin ja spekulaatioihin tartutaan kärkkäästi. Menneellä viikolla sellaisia on ollut liikkeellä useissa piireissä, mutta kovaäänisintä kohinaa ovat aiheuttaneet Microsoft-sisäpiiriläisenä tunnetun Jez Cordenin väitökset teknologiakolossin seuraavista askeleista. Miehen mukaan Xbox Onen turboahdetulle X-versiolle on jo tekeillä entistäkin mörssärimäisempi seuraaja, vaikka markkinoille ei ole saatu vielä ensiksi mainittuakaan.
Konsolisukupolvien päällekkäiset kehityskaaret eivät toki ole itsessään ennenkuulumaton tai edes epätavallinen konsepti. Usein luotettavaksi osoittautuneen Cordenin teorioiden mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole täysiverinen tuote, vaan pikemminkin päivitys jo itsessään puolivälin mallia olevasta Xbox One X:stä. Mies vahvistaa tahollaan myös pitkään povatun seikan: Microsoft on mitä ilmeisimmin valmis luopumaan konsolijulkaisuissaan perinteisistä sukupolvieroista ja siirtymään loivemmin porrastettuun asteikkoon.
Itseäni uudenaikainen lähestymistapa askarruttaa. Miksi hankkia tämä konsoli, jos seuraava on heti kulman takana? Mikä on nykypäivän pelaajalle se laukaisin, joka saa kaivamaan kuvetta? Konsolibisnes on ajautumassa hiljalleen samaan limboon, jonka vaikutuksen alaisena en ole kyennyt uusimaan pöytäkonettani vuosiin. Tiedossa on jatkuvasti jotain parempaa, jotain sulavammin toimivaa tai edes inasen halvempaa.
Omaa varovaisuuttani lisää ehdottomasti se, kuinka usein olen onnistunut tekemään huonoja päätöksiä teknologiaostosteni suhteen. Olen tullut järkkymättömään johtopäätökseen, että paras tapa ennakoida uusien laitteiden julkistuksia on seurata minun pankkitiliäni – rautaa ilmestyy uutissyötteeseen lähes poikkeuksetta viikon tai kaksi sen jälkeen, kun olen ostanut uuden puhelimen tai konsolin. Kun aidan toisella puolella on aina vain vihreämpää nurmea, ei halua astua ulos ollenkaan.
Vaikka tiedän, että valinnanvarasta kuuluisi olla kiitollinen, en voi olla haikailematta vanhojen hyvien aikojen perään. Vielä joitakin vuosia sitten miehet olivat rautaa, laivat puuta ja vanhat nuhapumput käyttökelvottomia välittömästi, kun uusi konsolisukupolvi saapui kauppoihin. Teknologiset harppaukset olivat valtavia, eikä uusien pelien pelaaminen vanhalla koneella ollut vaihtoehto kuin harvoissa tapauksissa.
Vanhan kansan ajattelumallit näyttävät olevan tiukassa muidenkin pelaajien mielessä, vaikka kevyitä uusintaversioita erääntyvistä konsoleista on nähty jo useampia. Muun muassa Xbox One X:n lippulaivapelinä toimivasta Crackdown 3:sta tällä viikolla näytetty videomateriaali on saanut osakseen rankkaa kritiikkiä, koska sen ei koeta viestivän odotetunlaista graafista edistystä. Väliaikamalleiltakin odotetaan suuria saavutuksia, eivätkä ne täytä tehtäväänsä yleisönsä silmissä, jos eroa edelliseen ei huomaa ensikatsomalta.
Palava tarve hankkia hyllyyn uusi konsoli jää näin ollen realisoitumatta monen pelaajan kohdalla, ja kuulun itse valitettavasti vakaasti tähän joukkoon. Uusi 4K-televisioni seisoo olohuoneen seinustalla ilman arvoistaan aisaparia, enkä siltikään koe oikeaksi laittaa vanhoja konsoleitani kiertoon, kun aidan takaa kurkkii taas jotain kutkuttavampaa. Ellei seuraava suuri konejulkistus ole rehellinen PlayStation 5, saatan kaataa koko rakennelman ja tuikata nurmikon tuleen.
Johanna Puustinen