Kommenttiosio-blogi: Yksinoikeudella tai ei ollenkaan
Rytmi virtasi vihdoin Xbox One -pelaajien verenkiertoon menneenä tiistaina, kun musiikkisovellus Spotify saatiin vuosien odottelun jälkeen vihdoin soimaan myös Microsoftin alustalla. Minkäänlaisten toteutusteknisten muurien ylitystä julkaisu ei edusta, vaan kyseessä on puhtaasti poliittinen kuvio: suoratoistopalvelu on tähän asti ollut puhtaasti PlayStationin yksinoikeus.
Koska aikaa yksinoikeuspäätöksen julkistamisesta on jo reilusti, olin itse jo lähes unohtanut, kuinka epäuskoisina se tuolloin otettiin vastaan. Spotifyn johtoportaan mukaan sopimus musiikkialallakin ikonisen Sonyn kanssa syntyi kuin itsestään, eikä tämän väitteen todenperäisyyttä varmasti epäile kukaan yhtiön historiaa tunteva. Hehkutusta seurasi kuitenkin lauseke, joka sai monet pudistelemaan päätään. Spotifyn soundigurujen kerrottiin nimittäin kokeneen PlayStation-pelaajien olevan palvelulleen kilpailijoiden faneja yhteensopivampi yleisö.
Blogissani on ehditty puolen vuoden sisään käsittelemään monia perusteettomia markkinointimöläytyksiä, mutta Spotifyn sammakko vie omalta listaltani kirkkaan kärkipaikan. Väite on toki kokonaisuudessaan tuulesta tempaistu, mutta vaikka konsolipelaajien musiikkimieltymyksiä todella olisikin puntaroitu hartaasti yhtiön pääkonttorissa ennen päätöksen tekemistä, ei niistä olisi missään nimessä löytynyt tarpeeksi painavia eroja vuosien yksinoikeuden perustelemiseen.
PR-osastojen hatusta vetäistyihin totuuksiin perustuva jaottelu on syy siihen, miksi kaikenmoiset yksinoikeudet saavat silmäkulmani nykimään, vaikka bisnestasolla niiden merkitystä pelikonsolien myyntiluvuille ei tietenkään käy kiistäminen. Markkinoilla etumatka on kaikki kaikessa, ja pärjätäkseen kunkin konsolivalmistajan on jatkuvasti pystyttävä tarjoamaan yleisölleen kokemuksia ja palveluja, joihin kilpailijat eivät pysty vastaamaan.
Kuitenkin suorastaan halveksin sitä kuilua, jota pohjimmiltaan samaa asiaa rakastavien ihmismassojen välille pyritään yksinoikeuksilla pakottamaan. Nykypäivän konsolit ovat vääjäämättömällä teknologisella törmäyskurssilla, ja mitä yhtenäisemmäksi koneisto niiden sisällä käy, sitä läpinäkyvämmän paniikin vallassa niiden valmistajat yrittävät erottautua toisistaan. Yksilöityminen tapahtuu lähes hinnalla millä hyvänsä – vaikka sitten peruspalveluja rajoittamalla.
Spotify on alallaan sen mittaluokan monopoli, että sen lukitseminen vain yhden valmistajan alustalle on verrattavissa fiktiiviseen tilanteeseen, jossa Netflixin tarjonta olisi saatavilla vain Samsungin älytelevisioilla. Moinen on jo valmiiksi moraalisakkojen arvoinen rikos, mutta kun päätöstä perustellaan vieläpä potentiaalisia asiakkaita vähättelemällä, sietäisi häkin oven jo heilua.
En todellakaan näe, miten alati aggressiivisemmaksi käyvä kilpailu voi palvella peliharrastusta pidemmän päälle kokonaisuutena. On suorastaan kammottavaa, miten arkipäiväisenä ilmiönä sitä jo pidetään. Pahinta on, ettei asenne edes rajoitu pelkkiin yksinoikeuksiin, vaan sen varjolla myös evätään sisältöä sopivan tilaisuuden tullen.
Tuorein esimerkki moisesta on Microsoftin omistaman Minecraftin heinäkuussa julkistettu jättipäivitys, joka tuo alustojen välisen moninpelin kaikille konsoleille – PlayStation 4:ää lukuun ottamatta. Mahdollisuutta tarjottiin myös Sonylle, mutta yhtiöpomojen mukaan ominaisuus altistaisi PlayStation-pelaajat ”vaikutteille”, joita ei voitaisi enää hallita tehokkaasti. En varsinaisesti väitä Sonyn kutsuneen Xbox-pelaajia lastenkoskijoiksi, mutta en myöskään vähättelisi värikkäämpiä tulkintoja.
Ennen kaikkea itseäni turhauttaa, että yksinoikeuspelleily on päässyt pisteeseen, jossa moisia kärjistyksiä voi edes tehdä näinkin suoraviivaisista aiheista. Useamman alustan omistajana olen epäilemättä etuoikeutetussa asemassa, mutta mielestäni ei siltikään ole kohtuutonta taivaanrannanmaalariutta toivoa konsolivalmistajilta sen vertaa pelisilmää yksinoikeuksien suhteen, etteivät kuluttajat ottaisi niiden vuoksi turhaan takkiinsa. Me kuitenkin olemme viime kädessä se taho, joka seuraavankin konsolisukupolven kotiinsa kantaa – yksinoikeuksilla tai ilman.
Johanna Puustinen