Vuoden huikeimman oikeussalidraaman ainekset ovat tässä: muun muassa Far Crysta ja Crysis-sarjastaan tuttu, varsin maineikas Crytek-studio on ilmoittanut haastavansa joukkorahoitusjätti Star Citizenin kehittäjät oikeuteen. Kiista koskee Crytekin kehittämää CryEngine-pelimoottoria, jonka Star Citizeniä kehittävä Cloud Imperium Games hankki omaan käyttöönsä peliprojektin alkupuolella.
Päällisin puolin tapaus vaikuttaa päivänselvältä. Sopimusehtoja on rikottu Crytekin mukaan röyhkeästi, eivätkä tekijänoikeudetkaan näytä Cloud Imperium Gamesin vaakakupissa sen suuremmin painavan. Röyhkeitä rikkeitä listataan kanteessa useampi. Miten kukaan voisi kannustaa syytettyä näin selkeässä tilanteessa?
Päädyin päivittelemään kohua ja sen herättämää keskustelua kovaan ääneen vastikään itseäni asiantuntevammassa seurassa, ja minua muistutettiin välittömästi siitä, ettei meille ole vielä kerrottu koko tarinaa. Cloud Imperium Games toki automaattisesti väittää kanteen olevan täysin perusteeton, mikä kuulostaa epätodennäköiseltä toisen osapuolen statuksen valossa, mutta myönnettävä on, että Star Citizenin kokoista projektia tuskin on vaarannettu sopimustöppäilyillä huvin ja urheilun vuoksi. Jokaisella tarinalla on toinen puoli, ja jokaisella syytteellä vastaaja.
Oli omalla tavallaan hauskaa panna merkille, miten äärettömän helppoa minunkin oli niin kutsuttuna tolkun ihmisenä ryhtyä ilkkumaan muutaman kappaleen uutisjutun perusteella. Tämä tauti ei vaivaa vain pelaajia, vaikka meidän keskuudessamme siihen usein törmääkin, vaan ihmisrotua kokonaisuudessaan. Halu tarttua epäoikeudenmukaisuuksiin ja tehdä asetelmasta kuin asetelmasta mustavalkoinen hyvän ja pahan taistelu syttyy jo lapsuuden satujen parissa.
Esimerkkinä minun on lähes pakko palata muutaman viikon takaiseen mikromaksukohuun. Tarinan iso paha susi oli Battlefront II:lla röyhkeästi rahastanut Electronic Arts, mutta yhden megalomaanisen virhearvion ansiosta monen muunkin studion huomattavasti maltillisemmat kaupallistamisratkaisut joutuivat epäreilun kritiikin kohteiksi. Parjaaminen on helppoa ja hauskaa, hatarammallakin pohjalla.
Mustavalkoisen ajattelun seuraukset ovat luonnollisesti usein ikäviä. Pienemmälle indiekehittäjälle syntipukiksi joutuminen voi olla kohtalokasta, eikä tilanteen korjaaminen ole aina helppoa. Oikeussyytteiden osalta koko totuutta saadaan odotella usein kuukausikaupalla, ja vaikka satojen miljoonien voimin ennakkotilatun pelin tila ei välttämättä käänny yhden väärinkäsityksen voimin kriittiseksi, ehtii se kuitenkin muokkaamaan pelaajien käsitystä studiosta lopullisesti.
Vaikka šokkiuutisilla mehustelu onkin kovin mukavaa niin lukijan kuin itse toimittajankin roolissa, tulisi itseään varmasti yrittää hillitä ensireaktiosta huolimatta. Ohjenuora on ehkä itsestään selvä osalle tätä blogia lukevista viilipytyistä, mutta itse saan itseni kiinni vahingoniloisesta raivoajattelusta edelleen harva se päivä. Omien luonnevikojensa myöntäminen näin julkisesti ei ole helppoa, mutta toivon, että se saa jonkun muunkin tunnistamaan piirteen itsessään.
PS. Jos oikeusjuttu on kuin onkin täysin aiheellinen, lupaan perua puheeni ja kaivaa popcornit jälleen kaapin perukoilta. Ihanan skandaalinkäryistä!
Johanna Puustinen