Mobiilialustat mielletään monessa yhteydessä kasuaalipelaajien valtakunnaksi, jonka synkkiin laaksoihin kenelläkään itseään kunnioittavalla videopelaajalla ei ole asiaa. Tätä mielikuvaa ilmoitti tällä viikolla lähtevänsä korjaamaan kiinalainen teknologiajätti Tencent, joka aikoo tuoda taskutietokoneille vuoden suurimman peli-ilmiön, PlayerUnknown’s Battlegroundsin.
Ajatus ei missään nimessä ole uusi. Sovelluskauppojen saumat ratkeilevat puolivillaisten PUBG-kloonien silkasta määrästä, eikä peli ole edes ainoa moisen apinointivillityksen aikaan saanut tekele. Suomessakin mobiiliräiskintäkelkkaan on hypätty harvinaisella vauhdilla, sillä kajaanilaisen Critical Forcen kilpailullista Critical Opsia on ladattu yhteensä yli 30 miljoonaa kertaa.
Kysyntää selkeästi siis riittää, mutta omasta näkökulmastani taskuräiskijöiden motiivit ovat hieman hämärän peitossa. Kyse ei ole siitä, ettenkö itse arvostaisi mobiilipeliskeneä, mutta omat kokemukseni rajoittuvat pitkälti juuri kavahdettujen sisustusteemaisten pulmapelien ja muun kasuaalisöpöilyn piiriin. Kentien juuri sen vuoksi minun on vaikea nähdä, miksi älypuhelimet olisivat kellekään ideaali alusta vakavamielisempään pelailuun.
Saatan olla törkeine olettamuksineni hakoteillä, mutta voisin kuvitella, että jos kovan luokan pelaaminen toden teolla kiinnostaa, kotoa löytyy lähes poikkeuksetta älyluurin lisäksi muutakin tarkoitukseen sopivaa rautaa. Jos minkäänlaista pelikonetta ei ole saanut aikaiseksi tai muutoin voinut hankkia, puhelinkaan tuskin on uusinta uutta lippulaivamallia.
Moinen muodostuu ongelmaksi, kun huomioidaan, että PUBG:n kaltaiset pelit ovat moniin muihin mobiilituotoksiin verrattuna aikamoisia grafiikkahirmuja. Ruudunpäivitys köhii ja pätkii, ja kokemus jää pöytäkonevastineestaan hyvin kauas. Tämän lisäksi räiskintägenre tuo mukanaan tietynlaisia lajityypin erikoisuuksia, jotka kaipaavat ehdottomasti tietynlaista käyttöliittymää.
Edellä mainittu on erityisen tärkeää, kun peleillä tähdätään kilpaurheilun uljaille kunnaille. Kilparäiskintä on parhaimmillaan millintarkkaa refleksipeliä, jonka on vaikea kuvitella kääntyvän toimivasti viiden tuuman kosketusnäytölle. Eron tunsivat nahoissaan myös Critical Opsia varhaisessa kehitysvaiheessa kokeilleet fanit, jotka pääsivät halutessaan samoille taistelukentille hiiriylivoimalla varustettujen pc-pelaajien kanssa. Turpakeikkahan siitä tuli.
Rampautetuillakin pelikokemuksilla on kuitenkin pakko olla hyvät puolensa, tai niitä ei syydettäisi maailmaan nykyistä tahtia. Itse en keksimälläkään keksi yhtäkään, mutta 30 miljoonaa ihmistä taitaa olla todennäköisemmin oikeassa kuin yksinäinen bloggari, joka ei oikeastaan edes pelaa räiskintäpelejä. Kuka valistaisi tietämätöntä?
Johanna Puustinen