Kommenttiosio: Vuoden pelillä ei ole väliä

Joulunalusviikon Kommenttiosiossa pyöritellään silmiä vuoden peleistä kohkaaville tapauksille. Juhlamieltä kaikille!

23.12.2017 07:55

Vuosi loppuu! Päivät lyhenevät! Vai joko ne pitenevät? Ei sen väliä, ihmiskunnalla on tärkeämpääkin pohdittavaa! Joko sinä olet listannut vuoden pelisi? Kai muistit jakaa listan jokaisessa mahdollisessa mediassa ja odottaa henkeä pidätellen sitä, että joku – kuka tahansa – kiinnittäisi siihen huomiota?

Jos vastasit innosta puhkuen kyllä, kyynisen vastavirtavähemmistön virallisena edustajana minun on pakko tuomita sinua pelaajana ja ihmisenä. Vuoden peli -listaukset ovat nimittäin vuodesta toiseen oman suurimmat turhakkeet -listani kirkkaalla kärkipaikalla.

Jos kysyisin nyt teiltä, mitkä kolme peliä ovat olleet minkä tahansa satunnaisen palkintotilaisuuden vuoden parhaiden listalla, jokainen osaisi tuloksia edes vilkaisematta vastata oikein. Vuoden parhaita pelejä listatessa ennakkosuosikin leima lyödään otsaan jo ensimmäisten arvostelujen ilmestyttyä, ja se leima pysyy hamaan loppuun asti. Hyvän pelin haistaa kaukaa, eivätkä hyvät pelit jää ilman pokaaleja.

Mitä kaikki siis jännittävät? Uuden Zeldan, Marion ja Horizonin kaltaisten kriitikkojen lempilasten pieneen sisäpiiriin ei juuri yllättäjiä huolita, joten vetoa voi lyödä korkeintaan siitä, mikä ennalta määritellyistä myyntimenestyksistä kirkkaimman mitalin koppaa.

Jos hipsterivoittajaa jaksaa kaikesta huolimatta kuitenkin toivoa, erinäisissä yleisöäänestyksissä äänionni on usein parempaa kuin suuren mittakaavan spektaakkeleissa. Tänä vuonna pelaajien suosiota on onnistuneesti kosiskellut hyvällä tavalla karmea Doki Doki Literature Club, jonka omasta mielestäni soisikin saavan tunnustusta. On kuitenkin kyseenalaista, edustaako suhteelliseen pieneen kohdeyleisöön vetoava tapaus oikeasti vaikkapa IGN:n kaltaisen jättimedian koko lukijakunnan mielipidettä, vai lieneekö tuloksen takana pikemminkin sisukas kampanjointiprojekti. Jos näin on, tulos on käytännössä merkityksetön.

Suhteessa yhtä subjektiivisia ovat toimittajien ja muiden pelialan vaikuttajien omat vuoden peli -listat, joita ilmeisesti ihmeen kaupalla jaksetaan silti lukea. Nämä kunniamaininnat vasta kyseenalaisia ovatkin. Omalle hypoteettiselle listalleni esimerkiksi edellä mainitulla Breath of the Wildilla ei ole asiaa, vaikka se löytyneekin joka toisen Pelaajan avustajan ja toimittajan kolmen kärjestä. Tekeekö tämä minun listastani virheellisen, vai tarjoaako se lisäarvoa valtavirrasta eriävien pelisuositusten muodossa?

Listoja hyvien pelien bongailun toivossa kahlaavia ymmärrän huonosti. Suosittuja suurjulkaisuja ei voi otsikoita silmäillessä välttää, eikä indieyllättäjiäkään tavata pitää enää pienten piirien salaisuutena. Poimintoja kannattaa kirjata ylös pitkin vuotta, kun tapaukset ovat vielä tuoreita. Ensi vuonna aikaa on kuitenkin vähemmän kuin kuvittelisi ja uusia loistopelejä enemmän kuin kukaan ehtii pelata. Mitä te varrotte? Pelatkaa, älkää viivytelkö!

Jos jotakuta kaiken tämän avautumisenkin jälkeen vielä kiinnostaa, mikä peli sattui olemaan jonkun pahansisuisen, huonolla maulla varustetun, melkein-turkulaisen freelancerin mielestä Se Kaikkein Paras, vastausta saa hetken aikaa vartoa. Listojen lukemista kummallisempana pidän tosiaan niiden tekemistä. Miksi, oi miksi, kukaan haluaisi ryhtyä asettelemaan täysin erilaisia mutta aivan yhtä hyviä pelejä väkinäiseen paremmuusjärjestykseen? Vuosi 2018 tuo tullessaan vain samanmoisen kasan yhtä hyviä pelejä, eikä kukaan enää muista kärkipaikan pitäjää hetken kuluttua. Pah, humpuukia!

Johanna Puustinen

Lisää luettavaa