Konsolilanseeraukset ovat aina aikamoista säätämistä

Konsolilanseeraukset ovat aina yhtä säätämistä, 50:n Pelaajan kadonnut kansi, The Gamen kakkosalbumi ja muita ylipitkiä jorinoita

14.9.2011 21:36

Hassu juttu, että lehden tuotannon ollessa loppsuoralla, tietyn pisteen jälkeen, kiivas työtahtini muuttuu lehden taittojen odotteluksi ja työn valvomiseksi. Siten jää hieman aikaa blogin rustaamiseen. Tajusin juuri, että edellinen toimituksen blogi oli kirjoitettu sekin lehden viimeisenä tuotantopäivänä 🙂

Niin joo, DigiExpot ovat takana päin. Huh. Rankka viikonloppu. Olin viisas ja jätin jatkot pois, vaikka ne kuuluvatkin ns. messumeininkiin. Perjantain kävin Fiftin keikalla ja lauantain EA/Xbox-jatkoilla Luxissa, mutta lähdin himaan jo 22:n maissa kun meininki oli aika hiljaista ja väsytti tosi paljon. Messuilla oli velvollisuuksia ja työ tulee aina ensin. Jälkeenpäin kävi ilmi, että joku nuori oli halunnut nimmarini messuilla, mutta näytin kuulemman niin tuimalta ettei hän uskaltanut. Tulipa huono omatunto… mähän olen oikeesti meganörtti, ujo ja mukava. Ironista. Takaisin asiaan.

Kopio IMG_9361_DigiExpoPelaaja.jpgIMG_9331 copy_lite.jpg

Pelaajan meininkiä DigiExpoilla.

Mun on pitänyt kirjoittaa 50. lehden kunniaksi kuukauden ajan juttua Pelaajan historiasta . Se blogi on kesken, mutta aion kirjoittaa sen loppuun.

Tätä kirjoittaessani olemme siis Pelaaja 51:n tuotannon loppusuoralla, toisin sanoen joulukuun Pelaaja-lehti on valmistumassa. Olin todella tyytyväinen Pelaaja 50:en monipuolisuuteen. Etenkin lehden tekijäryhmälle oli pettymys ettemme ehtineet tehdä tilaajille omaa kantta. En haluaisi kertoa, että emme ehtineet, mutta kerrotaan asiat kuten ne ovat.

Ai niin, Pelaajan 4v-bileet ovat nekin takana. Huh, no ehkä ollaan niistä ihan hiljaa 🙂 Aiheita blogeihin tosiaan tuntuu riittävän.

50 never made it.jpg
Testiversio Pelaaja 50:n tilaajakannesta. Näyttää valmiilta, mutta pikkukuvissa on läheltä katsottuna valtavasti toistoa ja kuvia peleistä, jotka eivät olleet kyseisessä lehdessä.

Konsolilanseeraukset ovat yhtä säätämistä

Vaikka olen pettynyt ettei PlayStation 3 ilmesty Euroopassa tänä vuonna, niin loppujen lopuksi se on hyvä asia. Jos nyt vielä pitäisi järjestellä PS3-julkaisupelien arvostelujen kanssa Wiin lisäksi, niin lehden tuotanto olisi aikamoista… säätämistä. Sitä se on ollut Wiin suhteen, mutta lähinnä Nintendon of Europen ja Japanin toimintatapojen takia. Kun lukee juttuja Yhdysvaltain ja Japanin PS3-kaaoksesta vähäisestä konsolimäärästä johtuen, niin ihan hyvä, että tänne saadaan myöhemmin enemmän konsoleita. Tosin, jos se tapahtuukin kevään sijaan toukokuussa tai myöhemmin…

Mitä tulee konsolilanseerausten raportoimiseen, ei homman pitäisikään olla liian helppoa, sillä haastet tekevät työstä hauskaa.

Mutta kuten Ruotsin Level-konsolilehden päätoimittaja, Skandinavian kovin Nintendo-fani ja ehkäpä pohjolan arvostetuin pelitoimittaja totesi minulle ”I just get so tired of the fact that you always need to dig things up. Why should we need to ask Nintendo about artwork they have? Why can’t the just tell us instead? All we wanna do is write good things about their games, can that really be that bad..?”.

Kyseinen henkilö aloitti uransa ruotsalaisen Nintendo-lehden päätoimittaja. Hän tietää missä mennään. Nyt pystyin auttamaan heitä Wii-matskun suhteen, joka tuntui hienolta. Kuten Finteligens totesi ”meitsit tuo kansainvälisen yhteistyön kuvioihin”.

Takaisin asiaan. Xbox 360:n tapauksessa, vaikka saimme testilaitteet vain viikkoja ennen koneen julkaisua, niin pääsimme tätä ennen useita kertoja kokeilemaan Xbox 360 -pelejä Microsoftille. Ja lanseerauspelejä ei edes poltettu dvd:lle, vaan aikaa säästettiin siirtämällä pelejä verkon yli suoraan testikonsolien kovalevylle. Kätevää. Tosin, pääsimme myös oivallisesti käsiksi Wiihin syyskuun Nintendo-tapahtumassa.

Ei hätää, meillä on joulukuun lehdessä arvostelussa hyvä määrä Wii-pelejä. Ne tärkeimmät ovat mukana. Olen kuitenkin huolissani siitä, miten ainoa yritys keneltä on tullut ns. arvostelukoodia ajoissa on Electronic Arts. Toisin kuin Microsoft ja Sony, Nintendo ei ole antanut käyttöömme ns. testikonsolia, jota käytetään arvostelupelien pelaamiseen. Joten EA:n tai kenenkään muunkaan tahon arvosteluversiopelejä emme ole voineet pelata. Wii-testilaitetta ei todennäköisesti ole tulossa lainkaan, vaan tyytyminen on kauppaversioiden arvostelemiseen. Se meinaa sitä, että Wii-arvostelut tulevat jatkossa aina hieman myöhässä.

Olisin toivonut, että Wiin myötä Nintendo olisi muuttamassa toimintaansa lehdistön suhteen, mutta näin ei taida olla käymässä. Olen hieman huolissani siitä, kuinka esimerkiksi vahvasti Wiihin panostava Ubisoft on Skandinaviassa melko pimennossa omien Wii-peliensä suhteen.

Suomeen arvostelukoodeja ei juuri toimiteta, toisin kuin esimerkiksi Englannissa ja tietenkin Yhdysvalloissa. Peleistä on vaikea kirjoittaa kun niitä ei saa hyvissä ajoin. Kyllä Ubillakin Tanskassa kiroillaan ettei päämajasta lähetetä matskua , sillä peleille tietenkin halutaan näkyvyyttä. Sitten kiroilemme yhdessä paikallisen Ubisoftin edustajan kanssa sitä että tyhjästä on paha nyhjästä. Ja sitä, että joissakin maissa porukalla nn samalta firmalta pelit, joita pelata.

Erittäin turhauttavaa.

Toisaalta, Nintendo toimii omalla tavallaan. Se ei koskaan lähetä omista peleistään ennakko/arvosteluversiota, se ei ole uutta. Zeldaakin sai pelata ennakkoon vain muutama lehti tasan kuuden tunnin verran. Pelin ensitesteissä ei saanut mainita tiettyjä asioita. Nintendo vaati tästä nimiä papereihin, muuten ei olisi hyvä heilunut. Tässä huvittaakin se, että Rockstar on yleensä pahin mitä tulee erilaisiin vaatimuksiin, kun heidän peleistä kirjoitetaan ennakkovaiheessa, mutta koskaan sieltä ei ole sanottu, että älä kirjoita tätä, kirjoita näin ja niin edelleen. Rajoitukset lähinnä koskevat kuvamateriaalia ja jutun julkaisun ajoittamista. Nntendo on isoilla markkina-alueilla jopa Rockstaria haastavampi tapaus.

Ne harvat tahot jotka pääsivät arvostelemaan The Legend of Zelda: Twilight Princessin hyvissä ajoin (Electronic Gaming Monthly, Game Informer) joutuivat allekirjoittamaan sopimuksen siitä, etteivät saaneet arvostelussa mainita asioita, jotka tapahtuvat 10 tunnin pelaamiseen jälkeen. Tosin jenkit mainitsevat arvosteluissaan todella tarkkoja yksityiskohtia pelien tapahtumista, mutta silti. Minä ja lukijat haluamme arvostelut ajoissa. Mutta tuollaiset rajoitukset ovat aika ikäviä, kun me vain haluamme KERTOA pelistä lukijoille. Ei pitäisi olla näin vaikeata.

Isojen markkina-alueiden lehdet saavat kenties mahdollisuuden vierailla Nintendolla ja pelata valmista peliä hieman ennen sen julkaisu. Ennemmin käy niin, että Euroopan tapauksessa Nintendo-päämajasta Saksasta saapuu henkilö konsolin ja pelin kera. Sitten on muutama päivä aika pelata valvovan silmän alla joko maahantuojan luona tai toimistolla. Ja auta armias jos kysyt, että voiko testikoneella pelata jonkun muun kustantajan Wii-peliä…vastaus on EI.

Näin pääsimme arvostelemaan esimerkiksi uuden Zeldan. Suomi oli ainoa Skandinavian maa, jonne arvosteluja varten lähetettiin Saksasta koneet ja pelit. Sitten vietettiin kaksi pitkää päivää pelaten Nintendon maahantuojan Amon neuvottelutilassa.

Tämä oli iso voitto Suomelle ja Amolle. Haluaisin uskoa, että kuukausien kinaamisellani ja pyytelyllä oli edes jotain pientä osaa siinä, että Saksasta saatiin mies ja pelit paikalle. Muuten emme olisi saaneet ensimmäistäkään Wii-arvostelua joulukuun Pelaajaan.

En koskaan odota, että matsku vain ilmestyy meille automaattisesti. Sen eteen tehdään aina helvetin paljon työtä.

Haluan erityisesti sanoa tässä, että Amo ja siellä Nintendon parissa työskentelevä henkilökunta (etenkin Jerelle iso käsi avusta!, mutta kiitokset myösTonille, Minnalle, Oskarille ja Hannemarille) on tehnyt kaikkensa täyttääkseen tarpeemme ja pyyntömme. Muutenkin he ovat hoitaneet hommansa niin hyvin kuin vain mahdollista. Joten iso kiitos heille. Nyt vaan kun toimitus vielä saa omat Wiinsä…

Tiedän hyvin, että heidänkin on hyvin vaikea toimia Saksan Nintendon kanssa, jolle Suomen pienet markkina-alueet eivät yksinkertaisesti ole kovin tärkeät. Ja Saksan Nintendolla taas tuskastellaan japanin Nintendon omituisuuksia. On kyllä turhauttava niin meille medialle, kuin maahantuojalle kun työkalut promoamiseenkin ovat niin vaikeasti saatavilla. Mutta ehkä asiat ovat muuttumassa, sillä se, että saimme Zeldan Saksasta Suomeen, oli hieno homma.

Uskomatonta säätöä kuitenkin konsolilanseerauksen eteen. Etenkin kun puolitoista viikkoa ennen arvostelutilaisuutta Yhdysvaltain medialla oli jo käsissään kauppaversiot Wii-konsoleista ja peleistä. Luulisi, että uuden konsolin lanseerauksen yhteydessä kamaa puskettaisiin meille, jotta tekisimme siitä sisältöä.

Nyt tilanne on se, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Zelda ja muut ovat arvostelussa joulukuun Pelaajassa. Paljon huolehtimista, epätietoisuutta ja loppujen lopuksi, hommathan menivät ihan hyvin.

Loppuvuoden hip hopit

Nyt tulee se blogin osuus, jonka pohjalta jengi kirjoittaa, että yritän olla niin katu-uskottava ja cool. Tosi hilljaista, oikeasti. En nyt jaksa vain kirjoittaa vielä lisää Guns’n Roses -hehkutusta.

50 Centin keikka oli helmi. Fifti ja G-Unit ovat kovassa laskussa jos verrataan vuoden 2006 G-Unit -julkaisujen myyntiä parin vuoden takaisiin. Lloyd Banks on myynyt rapakon takana hädin tuskin 250 000 levyä, Mobb Deep ei vieläkään kyennyt myymään kultaa ja Tony Yayo, anteeksi, Ya-ho floppasi hänkin. 50:n keikka oli kuitenkin hyvä. Turha valittaa että oli lyhyt. Aina ne ovat olleet.

Mitä on tapahtunut? Seuraavaksi Helsinkiin ilmestyy Busta Rhymes ja sitten vielä Mobb Deep. Aika älytöntä, mutta hienoa. Viimeinkin Suomeen saapuu isoja hip hop -artisteja. Tosin yksi idoleistani Willie D (of tha motherfucking Geto Boys!) jäi näkemättä, kun keikka oli samaan aikaan 50:n kanssa. Tosin, kun luin netistä millainen kaaos keikka oli, niin ei sen missaaminen tuntunut enää niin pahalta. Mutta Willi D aka the gangsta of love…Read these Nike’s!

welcome1.gif

The Gamehan, jonka viime vuoden kesän keikkaa olen hehkuttanut , sai uuden The Doctors Advocate -levynsä myyntiin viime viikolla. Sitä ennen hän levitti levynsä itse nettiin.

Game oli vielä ensimmäisen levynsä aikana G-Unitissa sekä Dr Dren ja tämän Aftermath-levymerkin hoivissa. Parhaat työkalut menestykseen rap-maailmassa vuonna 2005. Dren, 50:n ja Aftermathin biittivelhojen avulla ehkä minäkin olisi saanut TOP-100 biisin aikaan!

Gamen The Documentary -levyn jälkeen on tapahtunut paljon. Sanasota G-Unitin kanssa kääntyi monien mielestä Gamen voitoksi. Mies julkaisi mixtapeilla niin loistavia ja hauskoja dissausbiisejä, ettei mitään rajaa. Gamen persoonallisuus kasvoi ja miehen charmi piilee siinä, että hän on rapin fani siinä missä hänen kuuntelijansakin. Hän hehkuttaa Dretä ja muita eikä unohda sitä, että hänellä on käynyt tuuria. Sekin kuinka Game ei tunnu ajattelevan ennenkuin laukoo riimejään näyttää kääntyneen voitoksi. Game on persoonallinen kaveri, miksi jengi haluaa nähdä hänen menestyvän. Toistaiseksi.

Game-the-documentary.jpg

Dre tuotti The Documentary -levylle useita biisejä muiden kuumien tuottajien kanssa ja miksasi melkein jokaisen biisin. Hän ei kuitenkaan räpännyt yhdelläkään biisillä tai tuonut itseään esille Gamen rinnalle oikeastaan muualla kuin levyn vihkosessa ja lyhyesti Dreams-musiikkivideolla.

Mietin jo tuolloin ettei Dre ehkä sittenkään halunnut olla niin hirveästi tekemisissä Gamen kanssa. Dre esiintyi etenkin Eminemin uran alussa todella paljon tämän rinnalla, mutta tottakai, valkoinen laiha räppäri tarvitsi Dren vierelleen tuomaan uskottavuutta. Game on erilaisessa tilanteessa.

Dr Dre ei juuri koskaan puhu medialle tai kommentoi hänen ympärillään vellovia asioita. Mihin katosi Busta Rhymesin Aftermathin julkaisemalta The Big Bang -levyltä hehkettu biisi, jossa Dren piti räpätä? Mihin katosi Dren tuottama biisi Mobb Deepin levyltä? Tälläisiä juttuja on paljon.

Joten emme tiedä Dren versiota siitä miksi Gamen toinen levy ilmestyy Geffen-levy-yhtiön kautta, eikä Doctors Advocate -levyllä ole ensimmäistäkään biittiä tohtorilta. Tosin Aftermathiin liittyviä artisteja ja tuottajia levyllä on useita kuten Hi-Tek ja Busta Rhymes. Gamen sota G-Unitin kanssa (joka on muistaakseni osa Aftermathia) taisi johtaa siihen, että mies sai lähteä Aftermathilta ja tehdä toisen albuminsa ilman Dretä.

Eihän kukaan tarkalleen ottaen tiedä mihin Aftermathin syövereihin katosivat Hittman (joka esiintyi Chronic 2001:llä melkein jokaisella biisillä), Rakimin ja King T:n levyt ja niin edelleen. Dr Dre on enigma.

50 Cent kirjoitti Documentarylle muutaman biisin tai ainakin auttoi niissä. Hänen kädenjälkensä kuuluvat selvästi levyn parhaimmilla hittibiiseillä Hate it or Love it, Higher ja How We Do. Siinä ovat levyn kovimmat hitit Kanye Westin tuottaman Dreamsin ohella. 50 osaa kirjoittaa meneviä kertosäkeitä ja melodioita, sen huomaa kaikista biiseistä joissa hän on mukana. Tosin, kun katsotaan G-Unitin tämän vuoden sinkkuja, niin ne ovat alkaneet toistaa itseään, eikä 50:n avustus ole enää tehnyt niistä hittejä. Mobb Deep, Yayo ja Banks eivät ole pärjänneet sinkuillaan.

Luulen, että 50 Centiä harmittaa eniten se, että hän oli ilmiliekeissä Gamen levyllä. Mies riimitteli paremmin tällä albumilla kuin omalla The Massacre -platallaan.

Doctorsadvocatemy8af2.jpg

Niinpä on käynyt niin, että vastoin odotuksia, The Gamen The Doctors Advocate, eli se vaikea kakkosalbumi, onkin erinomainen albumi. Dr Dre, 50 Cent tai Aftermath eivät ole sillä mukana. Tästä huolimatta levy on yksi vuoden parhaista rap-levyistä.

Ironisesti, levyltä puuttuvat selkeät hittibiisit, joka kielii eniten 50:n puuttumisesta.

Tilalla on paljon hyviä biisejä, riimejä ja hyvä kokonaisuus, jossa on vain pari heikkoa biisiä kuten Swizz Beatsin hirveä Scream on’em, josta tosin nettisaittien arvosteluissa on pidetty. On hienoa kun täysin altavastaajan rooliin joutunut Game tekee kovan luokan onnistumisen kakkosalbumillaan, vaikka selvät hittibiisit ja siten MTV-menestys jäävät puuttumaan.

GTASA_B-Dup.jpg

The Game oli mukana Grand Theft Auto: San Andreaksessa B-Dup -nimisenä hahmona.

Huonot aliakset

Jouduin tässä oikolukemaan PCpelaajan uutissivuja. Silmiin pisti hirvittävät klaanipelaajien aliakset.

Back in the day, kun vielä käytettiin 2400 – 14.4 -nopeudella operoivia modeemeita ja vierailtiin PCBoard-ohjelmistoa käyttävissä purkeissa ja ihailtiin ANSI-grafiikkaa ja mietittiin miksi Future Crewin World HQ-purkin Starportin FC-alue koskaan päivittynyt, niin käyttäjien aliakset olivat erittäin tärkeitä. Etenkin demo-scenessä. Aliaksen piti olla ns. bad ass, kuulostaa vaaralliselta ja olla helvetin hyvä. Tyyliin Hoplite, Der Piipo, Barti, Statix, Riot, PSI, Trug, Virne, Fthr, Wildfire, Manhunt ja niin edelleen.

Jonkun pitäisi valvoa klaanipelaajien aliasten tasoa. Nyt on jotain ihmeellisiä jonttuja, Hax0reita ja ties mitä…mitä helvettiä? Jotain tasoa nyt, come on. Oli muuten pakko ladata Smash Designsin Commodore 64:lle tekemä Future Crewin pc-demo Second Realityn versio…mahtavaa kamaa!

Lisää luettavaa