Pelintekijöiden omassa GDC-tapahtumassa saatiin odotetusti tänäkin vuonna skandaali. Sen takana on indie-kehittäjä Phil Fish, mies Fez-pelin takana. Kun Japanilainen pelinkehittäjä kysyi Fishin mielipidettä japanilaisen pelinkehityksen tilanteesta, vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "Teidän pelinne haisevat!"
Vääntö jatkui tietysti Twitterissä, tapausta päiviteltiin, ja Fish vitsaili kohusta painottaen kuitenkin tarkoittaneensa mitä sanoi. Hän ei ole tietenkään mielipiteineen yksin. Japanilaisen pelintekemisen "kuolemasta" ja alennustilasta on puhuttu jo pitkään.
On totta, että idän ja lännen pelien tyyleissä on eroa. Usein pelistä voi aistia japanilaisuuden jo valikoiden perusteella (vaikka kehittäjästä riippuu, onko se hyvä vai huono asia). Tietenkään kaikki Japanilaiset pelit eivät ole hanurista, mutta erityisesti suurempien "AAA"-tuotantojen suhteen länsi on karannut edelle. Se on ikävä juttu idälle siksi, että ns. "kiinnostavat keskikastin pelit" ovat pulassa aikakaudella, jolla pärjäävät vain valtavimmat hitit ja piskuiset indie-tuotannot.
Tyylillisestikin maut eivät oikein kohtaa. Lännessä massat ovat imeytyneet syvälle ruskean realismin ja sotaräiskintöjen suohon. Tälle väelle Japanin stereotyyppisin anti, kirkkaat värit ja isosilmäiset animetylleröt ovat kuin myrkkyä. Jopa kaiken yläpuolella häämöttävä Final Fantasy on ollut vaikeuksissa.
Tämä ei ole kuitenkaan mikään juhlimisen aihe, sillä mitä vähempiin käsiin pelintekeminen päätyy, sitä monotonisempaa tarjonta on. Japanilla on vielä paljon tarjottavaa Nintendon ulkopuolellakin, mutta jatkuva tuomion manaaminen ei erityisemmin edistä myyntiä. Lopunajan odotuksesta tulee helposti itseään toteuttava ennustus. Kokonaisen maan pelituotannosta ei pitäisi kuitenkaan edes puhua näin suurin siveltimenvedoin. Osa luotetuista studioista on jämähtänyt menneeseen, mutta toiset, kuten PlatinumGames, osaavat uudistaa.
Anime- ja Nintendo-estetiikalle naureskelu peittää vieläpä senkin, että idästä on tullut viime vuosina edelleen pelejä, joiden pitäisi vedota suomalaiseenkin tosipelaajaan. DS:n Infinite Space on parhaita scifiroolipelejä koskaan. Tuore Asura's Wrath venyttää "pelin" käsitettä, mutta se on nannaa pelaajille, joille God of Warin Kratos tuntuu liian nössöltä ja rauhalliselta kaverilta. Demon's Souls- ja Dark Souls -sarja viime vuosien roolipelaamisen kovinta ydintä.
Yakuza-studion uusi Binary Domain näyttää puolestaan, että Japanissa osataan tehdä oikeasti länsimakuun vetoavaa räiskettä. Olisipa mukavaa, jos Asuralle ja Binarylle ei kävisi niin kuin Platinum Gamesin loistavalla Vanquishille. Sitä ei ostanut kukaan. Ehkä siksi, että kaikki uskoivat Japan Sucks -väitteen.
Kommentit
Hieno kirjoitus, maassa maan tavalla
Aasialaiset saisivat panostaa peliensä nimiin. Alan näkemään punaista heti kun pelin nimessä on oudompi sivistyssana tai Omistusmuoto ( 's ). Muutenkin nimet tuntuu jonkun kuusi vuotiaan keksimiltä, luokkaa "Symphony's Phantasies".
Vaikka osa länsimaisista peleistäkin on nimetty hyvinkin tökerösti ja laatikkomaisesti, niin ylikekseliäät itämaiset nimet ovat silti täyttä kuraa!
Mun mielestä Japskeista tulee edelleen oikein mainioita pelejä, eikä Fantsutkaan ole pahemmin huonontunut (imo). Catherine ja DIsgaea 4 olivat oikein loistavia, eikä FF XIII-2 jättänyt myöskään kylmäksi. Länsimaiset ja etenkin FPS/W-RPG -pelit ovat tällä hetkellä vaan niin kuumaa tavaraa, että japskipelit voivat vähän huonommin.
PS. hyvä ja mielenkiintoinen blogaus (as(s) always)
Fish on kommenttinsa perustaalla tökerö idiootti, jos ei osaa sanoa mitään järkevää, niin voisi olla hiljaa.
Hyvä logaus.
Niin, no vaikka viimeaikaiset Final Fantasyt (esim. XIII ja XIII-2) ovat olleet vähän kehnoja, ei se tarkoita että kaikki japanialaiset pelit ovat kakkaa. Street Fighter yms. japanilaiset mäiskinnät ovat vain parantuneet vuosi vuodelta.
Minusta on ihan hyvä ettei Japani lähde työstämään kauhealla syötöllä putkiräiskintöjä ja länsimaalaistyylisiä roolipelejä. Paikkansa toki noillakin mutta kun noista on ylitarjontaa täälläkin päin niin ei tartte enää lisää sieltä idän suunnalta tuoda. Toinen mitä toivoisin kyllä länsimaalaistenkin pelintekijöiden oppivan ni on se värien käyttö. Esimerkiksi Bulletstormi oli aivan helkkarin nätti peli kaiken harmaan räiskinnän keskellä ja se ei edes tullut Japanista!
Mutta juuri Assassin's Creedit ja Unchartedit ovat niitä länsimaisia tekeleitä jollaisia japseilta on puuttunut. Sitten niiden sijaan tuodaan juuri jotain tökerön ylivedettyä Asura's Wrathia tai nykymassoille aivan liian vaikeita Demon's Soulseja. Tuntuu että japanilaiset eivät enää oikein itsekään tiedä mitä kansa haluaa. Jos uusin Final Fantasykin olisi tehty sillä tutulla tyylillä että suuri maailma jossa seikkailla niin olisi varmasti otettu paremmin vastaan kuin tuollainen putkimaisempi ja välivideoilla kuorrutettu höttö... Ihmisillä kuitenkin on vielä odotuksia sen suhteen millaisia japanilaiset pelit ovat, niin sitten tällainen turhankin kova apinointi markkinoilla jossa länsimaat osaavat asiat tehdä paremmin niin tuntuu vain hiukan hölmöltä
Juurikin tuli kaverin kanssa keskusteltua että esimerkiksi Capcomilla olisi todellinen myyntitykki hihassaan jos uudistaisivat Megaman-sarjan nykykonsoleille. Eikä todellakaan mitään suojantakana kyykkimistä vaan ehtaa tasoloikan ja räiskimisen saumatonta yhdistämistä mielikuvituksellisilla aseilla ja kenttäsuunnittelulla ilman turhia realismintavoitteluita niin kyllä olisi varmasti kysyntää... tai ainakin minä ostaisin varmasti =D
Tjaa-a. Itse olen ruvennut karttamaan länsimaisia pelejä enemmän tai vähemmän huomaamattani juuri ulkoasun vuoksi. Lähes kaikki on harmaata massaa ja lika spektrumin voitonmarssia; sitä ei vain kaikessa monotonisuudessaan enään jaksa. Ei se tietenkään aina kokemukseen vaikuta, mutta aika harvoin jaksan innostua mistään esim. Gears of Warin kaltaisesta tekeleestä. Vastaavasti olen ollut hyvinkin innoissani jo julkaistusta Xenobladesta jo pelkästään sen värikylläisyyden vuoksi tai perjantaina julkaistava SFxT, dlc-skandaaleineen on enemmän mielenkiintoa herättävä kuin suurinosa länsimaisista julkaisuista. Itse asiassa Rayman Origins oli paras länsimaalainen peli viimevuonna hands down.
Genrellisestikään pelit eivät ole olleet minun tielläni; on räiskintää ensimmäisessä ja kolmannessa persoonassa ja sitten on samoja genrejä vielä vähän lisää. Siellä täällä on satunnainen roolipeli, side skrolleri tai seikkailu, mutta aika harvassa nämä tuntuvat olevan tai sitten putkinäköni on edistynyt niin pitkälle, etten näe enään metsää puilta. Valoa pöytään on toki tulossa Skullgirlsin, XCOM: Enemy Unknownin, Darksiders 2 ja muutaman muun muodossa, mutta eipä tälläkään puolella palloa tilanne mitenkään ruusuiselta näytä.
Juuri ulkoasun värittömyys ja tuo realistisuuden tavoittelu on se ongelma länsimaisissa peleissä. Raymanin kaltaset valonpilkahdukset ovat hyväksi, mutta jokaista sellaista kohti ilmestyy 20 peliä jotka ovat harmaata massaa juurikin siksi että se on sellainen mukavan neutraali tapa tehdä ulkoasu. Darksiders on ulkoasultaan sanoisinko jopa Blizzardimaisen överiksi vedettyä, mutta silti hyvällä taiteellisella silmällä tehtyä fantasiaa, mikä minuunki vetoaa kovasti kun toisessa ääripäässä on Skyrim, joka on kyllä graafisesti upea, mutta värimaailmaltaan saakelin tylsä.
Japanilaiset tosin tuntuvat nykyään sen värikkyyden sijaan keskittyvän enemmän sitten sellaiseen vääränlaiseen taiteelliseen luovuuteen. Esimerkiksi uusimman Final Fantasyn monsteridesignit näyttävät pilvessä suunnitelluilta. Vanquishissa taasen on ehkä turhanki kliiniä ja hajutonta futuristisuutta... silti juuri Vanquish on noista kahdesta minusta se japanilaisempi tekele.
Suurin ongelma kai on siinä että perus länsimaalainen pelaaja ei vain tykkää japanilaisten epärealistisesta tavasta tehdä pelejä, vaikka nimenomaan siihen minusta peleissä pitäisi pyrkiä. Tosin jos Asura's Wrath menestyy niin tältä pointilta katoaa pohja, mutta minusta kyseinen peli on kuin tehty floppaamaan länsimarkkinoilla. Inafune juuri höpisi GDC:ssä että japanilaisilta puuttuu se voittamisen halu ja himo tehdä sellainen peli joka oikeasti lyö läpi. Ja onhan siinä kyllä perää kun katsoo kuinka iso osa nipponista tulevista tekeleistä on juurikin sitä keskinkertaista kamaa... Japanilaisten pitäisi siis minusta keskittyä tekemään pelejä, joissa pysyy se japanilainen mielikuvituksellinen suunnittelu, mutta samalla pyrkiä kehittämään pelejä josta oikeasti näkee sen suuren panoksen mikä niihin laitetaan, eikä sellainen liukuhihnatuotantotaso joka monesta tekeleestä paistaa läpi
No, kyllähän japanin peliteollisuus kuolee juoskus... Me kaikki kuolemme! Edes aurinko ei ole ikuinen! Mutta Aurinko on hengissä vielä pitkään... Uskon samaa japanin peliteolisuudesta.
Ei oo länsimailla mitää varaa haukkuu Japania. Länsimainen peliteollisuus pulppuaa paskaa tällä hetkellä ja Japani on ja tulee aina olemaa se maa mistä kaikki luovimmat ja legendaarisimmat ideat ja pelit tulee. Tuo Japanin haukkuminen vaikuttaa joltain projektiiviselta saamattomuuden tunteen heijastukselta. Alkaa vaa lähinnä huvittamaa jos länsimaa alkaa arvostella Japania mitä peleihin tulee.