Tokyo Game Show 2006
Perjantai 22. – Lauantai 23.syyskuuta
Tokio, Japani
Perjantaina heräsin 06:45, olin aamiaisella 07:15 ja sitten isomman porukan kanssa matkalla Tokyo Game Show -messuille. Lähdimme Shibuyan asemalta noin 07:45. Ensiksi pitää mennä Tokion metroasemalle, jonne metromatka kestää noin 24 minuuttia. Valtaosassa paikallisia metroja on elektroninen aikatauluseuranta, josta näkee minuutilleen milloin saavutaan millekkin pysäkille, missä päin junaverkkoa on mahdollisia onnettomuuksia tai teknisiä ongelmia. Toisin kuin ainakin Helsingissä, Tokiossa systeemi toimii. Esimerkiksi stadin ratikkapysäkkien elektroninen aikataulusysteemi, jonka pitäisi kertoa milloin se halvattu ratikka tulee pysäkille ei juurikaan toimi. Jos taulussa lukee 6 minuuttia, niin se voi tarkoittaa 20 minuuttia. Tai sitten siinä lukee 2 minuuttia 15 minuutin ajan.
Pelkästään Shibuyan asemalla pitää kävellä noin 400 metriä päästäkseen oikean metrolinjan luokse. Tokion asemalla Keiyo Line -junalle pitää kävellä aseman yhdeltä alueelta toiselle noin kilometrin verran. Sieltä reissu kestää Chibaan Makuhari Messe -hallille noin 45-minuuttia, tai lähes 70 minuuttia, jos ei ota pikajunaa.
Jack Bauer mainostaa Metal Gear Solid 3:ssakin nähtyä Calorie Mate -ruokaa
Messujen perjantai-päivä on omistettu lehdistölle, mutten koskaan ole nähnyt messuja niin tukossa kuin tänä vuonna. Vierailijoita oli pilvin pimein, enemmän kuin yhtenäkään aiempana kertana. Olen käynyt TGS-messuilla muistaakseni 1999 lähtien, eikä ”mediaperjantai” ole ollut aikaisemmin näin tukossa.
Parappa The Rapperin PSP-versio kiinnosti naispelaajia
Tokyo Game Shown serveri on niin siisti, että se on pistetty messuhalliin näytille
TGS-messuilla jokainen toimittaja kulkee pelokkaana ja keskittyneenä, koska perjantaina on yritettävä nähdä ja koettava lähes kaikki messujen tarjonta. Se on mahdotonta, sillä aika ei riitä. Ongelma on se, että lauantaina ja sunnuntaina messut ovat avoinna kuluttajille. Tällöin tilaisuus on niin tukossa, ettei siellä pysty liikkumaan kunnolla ja jonot voivat olla tuntien luokkaa…katsokaapa alla olevia kuvia niin näettä miltä Tokyo Game Show näyttää lauantaina. Ihan uskomaton tungos, joka pysäytti monet ylätasanteella olleet valokuvaamaan tilannetta.
Lataa tästä videotaltiointi messuruuhkasta (18mt, MPEG4).
Tässä yritetään kulkea messuruuhkan läpi.(3.8mt, MPEG4).
Sunnuntai on messupäivistä pahin ja jätin sen suosiolla väliin, kuten lähes kaikki muutkin toimittajat. Ei messuilla yksinkertaisesti pysty tekemään tai kokeilemaan viikonlopun aikana juuri mitään. Jonotin lauantaina 48 minuuttia päästäkseni pelaamaan Warhawkia, 32 minuuttia Ridge Racer 7:ää ja puolisen tuntia päästäkseni pelaamaan DOAX2:sta.
Perjantaina jouduin suureksi ärsytyksekseni lähtemään messuilta kaksi tuntia ennen sulkemisaikaa, koska siirtyminen Sonyn PS3-tilaisuuteen tapahtui jo 16:00. Tokion ruuhkaiset tiet ovat aivan oma lukunsa. Junalla siirtymiseen olisi mennyt tunti, nyt saavuimme Sonyn TK-rakennukselle 2 tunnin ja 30 minuutin bussimatkan jälkeen.
Sonylla olin 21:20 asti ja sitten ”valomerkin” jälkeen lähdin Japanissa asuvan pelitoimittajan Christophe Kagotanin kanssa kohti metro-asemaa. Christophe on asunut Japanissa jo parikymmentä vuotta ja tuntee alan kuin oman taskunsa. Hän on mukana Pelaajan 50:n numeron matskujen koostamisessa.
Saaavuin hotellille 21:45 ja otin matkan varrella vähän purtavaa. Hotellilla purin kaikki otamamme kuvat kannettavalle tietokoneelleni. Sitten kirjoitan uutisia pelaajalehti.comiin aina kello 02:30 asti. Kirjoitan myös kysymykset Polyphony Digitalille, sillä eräs arvustajamme vierailee lauantaina heidän luonaan. Itse menen tietenkin messuille. Sony olisi voinut järjestää tilaisuutensa enemmin seuraavalla viikolla tai ennen messuja. Nyt heidän tapahtumansa veivät aikaa messuilta, mutta PS3:n ollessa TGS06:n pääjuttu, oli näissä tilaisuuksissa tietenkin käytävä.
Eipä tule nukuttua
Yritän nukkua 03:00, mutta olen hereillä vielä 05:00…ei oikein väsytä, mutta herätys on 7:15, joten sitä pitäisi levätä. Aikaeroon tottuminen on minulle vaikeata ja olen edellisten kuukausien aikana viettänyt niin epäsäännöllistä elämää, että rytmini on aivan sekaisin. Loppujen lopuksi nukun tunnin verran, vedän aamiaisen ja lähden messuille.
Lauantaina tulen takaisin hotellille noin 17:00 ja käyn äkkiä Shibuyassa syömässä TGI Fridays-ravintolassa, joka on ankea länsimaalainen ketju , mutta tarvitsen länsimaalaista ruokaa. Ravintolan henkilökunta on pukeutunut… omituisesti. Yhdellä tarjoilijalla on päässään valtava Sponge Bob -hattu ja toisella roikkuu kaulasta Alf-pehmolelu. Olen käynyt TGI Fridays -ravintoloissa Englannissa ja Yhdysvalloissa. Siellä henkilökunta pukeutuu ihan normaalisti. Tulen takaisin hotellille 18:00 ja puran kuvat, kirjoitan parit muistiinpanot ja 19:00 – 19:45 makaan sängyllä yrittäen ottaa nokoset.
Saan paljon ivaa osakseni syömistavoistani Japanissa. Olen nirso ja hyperallerginen. En erityisesti pidä ”erikoisesta” ruuasta, joksi luokittelen kaiken pihvien, pastan ja perunan ulkopuolella. Liian monessa japanilaisessa mätössä on allekirjoittaneelle riskialtista settiä. Joten kun haluan syödä nopeasti Tokiossa, se on pikaruokaa, eikä suinkaan japanilaista sellaista. No tälläkin reissulla olen jo kolmesti syönyt ns. japanilaista ruokaa, joten omatuntoni on puhdas. I know what I like ja pitää ajatella tehokkuutta. Pikaruokaa saa nopeasti ja siten pääsee nopeasti takaisin tekemään töitä.
Syömässä Gonpachissa. Ruoka maistui.
20:00 lähdemme isolla porukalla syömään ja juhlistamaan messujen päättymistä meidän osaltamme. Menemme Gonpachi-nimiseen ravintolaan, joka sijaitsee rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Avautuva näkymä on uskomaton. Saamme täältä loosin ja syömme ja juomme hyvin. Ruoka on todella erinomaista ja tälläinen yakitori-meininki kelpaa minulle hyvin. Paljon lihaa ja riisiä pienissä annoksissa. Loppu-illan vietämme Ageha-klubissa, jota Tetsuya Mizuguchi suositteli meille. Valinta osui nappiin. Tosin harvassa klubissa on pitänyt jonottaa sisäänpääsyn jälkeen kolme kertaa. Ensin lipun ostoa, sitten lipun tarkastusta ja sitten turvatarkastusta, jossa kaikki kamerat otetaan säilöön. Ageha-klubissa on peräti kolme osaa. Ulkona on reggae-alue jossa on uima-allas ja hiekkaranta. Sisällä on valtava klubihuone, jossa pauhaa house ja sen ulkopuolella on valtava baaritiskialue, jonka vieressä on hip hop -alue. Illan MVP on ehdottomasti japanilaismies, joka on kuin ilmetty Lil Jon. Hänellä on massiiviset rastat, täysin valkoinen puku, valtavat tummat lasit ja välkkyvän valon sisältävä ns. pimp cup -juomamuki. Vain Japanissa.
Takaisin messuille
Kävin tekemässä lauantaina haastattelun Virtua Tennis 3:sta, jossa mokasin aluksi kunnolla. Se oli hyvä näpäytys. Menin haastatteluhuoneeseen ja esittäydyn paikalle olevalle naiselle ensin ja sitten miehelle. Oletan automaattisesti, että mies on pelin tuottaja, mutta kun puhun hänelle hän huomauttaakin, että vieressä oleva neiti Mie Kumagai on pelin tuottaja. Kertoo osaltaan, kuinka vähän naisia pelien tuotantopuolella on.
Kumagai oli hyvin mukava tuttavuus, mutta kääntäjä oli huono. Noloa hänelle oli se, että haastattelussa mukana oleva ranskalainen toimittaja oli alkuperältään japanilainen ja puuttui peliin. Kysyin yksityiskohtaisia kysymyksiä pelimekaniikasta ja muovasin kysymykset niin yksinkertaiseksi Englanniksi kuin mahdollista, mutta kääntäjä ei selvästikään pysynyt mukana. Joten vastaukset olivat aivan muuta kuin mitä olin kysynyt. Kääntäjän avuttomuus ärsytti ranskalaista, joka luotti siihen, että hän vain taltioi haastattelun kameralla ja antaa minun kysyä kaiken. Hän alkoi sitten itse esittää minun kysymykseni japaniksi ja johan alkoi lyyti kirjoittamaan. Noloa kääntäjälle, mutta erittäin hyvä minulle. Tuumin kyllä, että miksi selitän Virtua Tennis 3:sta niin paljon sillä onhan kyseessä ”vain tennispeli”, mutta itselleni VT-sarja on läheinen ja pidän kovasti tennispeleistä.
Minä haastattelemassa Sonyn Phil Harrisonia.
Kävin myös haastattelemassa Final Fantasy XII:n tekijöitä, jotka eivät juurikaan suostuneet puhumaan DS:lle kehityksessä olevasta FFXII-pelistä. Yksi asia jonka olen vuosien varrella oppinut on se, miten esittää kysymykset tulkeille, jotta he esittävät kysymyksen edes sinne päin japanilaisille pelinkehittelijöille. Toinen on se, että pitää oppia etteivät japanilaiset pelintekijät juurikaan tiedä ulkomaisista peleistä. joten kun ranskalainen toimittaja kysyy FFXII-tiimiltä miksi peli muistuttaa Star Wars: Knights of the Old Republicia, näen etteivät tekijät edes tiedä mistä pelistä on kyse, joten vastauskin on sitten sen mukainen.
Sunnuntaina herään todella myöhään ja saan nukuttua edes osan matkustuksen ja edellisten päivien vähäisten yöunien taakan pois. Nappaan aikaisen lounaan ja Shibuyassa paistaa aurinko. Lämpötila on 29c. Alan kirjoittamaan blogiani ja Pelaajan TGS06-juttuja 12:30. Nyt kun katson parvekkeelta ulos 18:16 paikallista aikaa, ulkona on jo pimeää.
