Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.
Pelien iki-ihanassa maailmassa on yksi ahdistava asia, joka painaa salaa varmasti muutamaa muutakin kuin minua. Sille ei varmaankaan ole keksitty edes sanaa, joten kuvattakoon sitä usealla: painostus, vihjailu, dissaaminen. Itse koen tätä aika usein, sillä en pelaa useimpia niin sanottuja massapelejä. Ei, en ole pelannut Falloutteja, Mass Effectejä, Uncharted-sarjaa tai yhtäkään osaa GTA:sta. En tiedä myöskään The Legend of Zelda -sarjasta tai Marioista mitään, pätee niin uusiin kuin vanhoihin.
Kun sanon tämän näin julkisesti, vastaanotan monet huokailut, silmien pyöräytykset ja mahdolliset ei-niin-vakuuttuneet katseet. Mitä minä sitten pelaan? No, viime aikoina olen Minecraftissa rakennellut huvikseni pitkästä aikaa, sekä vähän Diablo III:a hakannut ja TESOakin silloin tällöin.
”No hyi helvetti”
Suositteluako?
Sitten alkaa listaus siitä, mitä minun kannattaisi kokeilla, ostaa ja pelata. Jos kehtaankin sanoa että sori, mutta ei mua kiinnosta tuollaiset, vastaus on ”kokeile silti, ei kannata noihin paskapeleihin koskea”. Jos en myöskään omista oikeaa konsolia siihen, niin se on hommattava. Onneksi en ole kuitenkaan tuollaisia täysin ääripäitä kohdannut, mutta jokaisen edellä mainitun asian olen kuullut vähintään kerran.
Mukaan mahtuu myös ”läpällä” dissaavia. Ihmisillä on vissiin hakusessa, mitä se läppä oikein tarkoittaa; ensin dissataan, sitten sanotaan ”no ei mua haittaa, saat pelata ihan mitä haluat kaikessa rauhassa, se oli läppä”. Sitten kuitenkin jossain vaiheessa pulut pulahtaa taas suusta ja mainostetaan, kuinka huonoja pelejä sitä jälleen pelataan.
Kun tällainen oravanpyörä jatkuu, niin siinä ei ole mitään hauskaa. Minua ainakin alkaa suorastaan vituttamaan, kun on aina se joku jonka pitää saada möläyttää edes vähäsen. Auta armias, kun menet sanomaan että voisitko lopettaa tuon, pelaan sitä mitä haluan...
”No se oli läppä, etkö vitsiä ymmärrä, eikö sulla oo huumorintajua”.
Vasemmalla yksi parhaista ystävistäni ja oikealla minä, nautiskelemassa TESOsta.
Katso myös muusta kuin omasta kuvakulmasta
Monikaan tuttavistani ei ota huomioon esimerkiksi sitä, kuinka erilaiselta peli voi tuntua, jos vertaa yksin ja yhdessä pelaamista. Eräs ystäväni on pelannut esimerkiksi edellä mainitun Diablo III:n läpi monta kertaa, yksin. Aina kun mainitsen sen nimenkin, niin hän kauhistelee ja kakistelee teennäisiä oksennusääniä. Minä pelaan sitä vieläkin, koska on kavereita joiden kanssa tehdä niin. Olisin lopettanut senkin aikaa sitten, mutta yhdessä siinä on niin paljon tekemistä ja jutunjuurta etten ole tehnyt niin. Tämä pätee niin moneen muuhunkin ”paskaan peliin”, joita pelaan. Pelejä saa kyllä suositella, mutta se ei saa minua kiinnostumaan yhtään enempää jos dissaat makuani, tapojani pelata tai vastaavaa.
Jos kuulostaa omaan korvaan dramaattiselta tai yliampuvalta, niin miettikää omalle kohdallanne: ootteko itse tehneet näin? Koska jotkut oikeasti ovat tehneet tätä minulle.
Kiukkuisesta aiheesta huolimatta hyviä kesän alkuja toivottelee,
Jos haluat saada oman tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.
Kommentit
Se vain on niin helppo aina piiloutua netissä nimimerkin taakse ja alkaa pätemään. Itsekkin koen esimerkiksi monta tilannetta jossa olen 100% varmasti oikeassa, mutta silti joku nilkki/pentu jaksaa alkaa urputtamaan vastaan. EN todellakaan ole silti aina oikeassa... mutta melkein aina... lähes joka kerta. :)
Tästä blogista tulee nyt yleinen pelaajalehden itkumuuri. :)
Jokainen pelaatkoon mistä itse tykkää, ei siinä muiden mielipiteillä ole niin väliä.
Omalla kohdallani jotkut ehkä ihmettelevät sitä, miksi en pelaa yhtään uudempia pelejä ja välillä saa kuulla kommentteja "no eihän noita enää kukaan pelaa, vanhoja paskoja", mutta itselläni on vain se periaate, että vanhemmat peli ensin pois alta ja hyvä peli on hyvä peli, riippumatta siitä kuinka vanha teos on kyseessä ;) Säästäpä siinä samalla rahaa kun ei ole jatkuvasti uusimpia pelejä ostelemassa.
Itse tosin olen sitä mieltä, että kannattaa rohkeasti kokeilla niitäkin pelejä, mitkä eivät välttämättä aluksi tunnu kiinnostavilta. Itse olin aluksi PC-jäärä, joka ei konsoleihin halunnut koskea pitkällä tikullakaan...sitten tuli Halo ja Xbox, myöhemmin kiinnostus heräsi Sonyn yksinoikeusarjoihin ja viimeisimpänä Nintendon pelit alkoivat 3DS:n ja Wii U:n pelitarjonnan myötä kiinnostamaan (myönnän, että myös teknologian/grafiikan kehityksellä on etenkin Nintedon pelin kohdalla ollut osansa, tällainen grafiikkahuora kun olen). Vielä vuosi sitten Zeldat, Mariot sun muut Nintendon pelisarjat eivät kiinnostaneet yhtään, jouluksi hankin 3DS:n ja sillä viimeksi pelannut Ocarina of Timen, enkä ole katunut.
Joten jos aikaa/rahaa on, niin kannattaa antaa uusille pelikokemusille mahdollisuus, toki ymmärrän että jos aikaa/rahaa on rajoitetusti, niin silloin keksitytään vain niihin kaikkein kiinostavimpiin peleihin. Mutta noin muuten ei tosiaan kannata muiden mielipiteistä ottaa nokkiin, jokainen pelatkoon mitä itse haluaa.
Saman arvostelun usein kokee ihmiset jotka pelaa tiettyjä pelejä helppojen achievement/trophyjen takia.
Voin sanoa että en ole antanut muiden mielipiteitten VAIKUTTAA omaan makuuni yms. mutta kyllä se on vituttanut ja ankarasti. Hetkelliset heitot ei jää vaivaamaan mutta se on ollut ennen yksinkertaisesti niin jatkuvaa, että päätin siitä avautua nyt.
Sehän se onkin kun mulla ei oikein ole sitä rahaa, ja mulle ei koskaan ole kukaan muu antanut mahdollisuutta kokeilla. Yleensä kommentit ovat sellaisia "osta heti nyt" -tyyppisiä, eli he eivät esimerkiksi itse tarjoa vaikka laitetta lainaan vaan minun olisi pitänyt itse ostaa kaikki.
No kieltämättä tuollainen jatkuva dissaaminen on rasittavaa...tosiaan itse tuli aikoinaan lainattua pelejä kavereille joista olin itsekkin tykännyt...näin sain useammankin kaverin kiinnostumaan pelaamaan mm. Warcraft III:sta, Halon hakkaaminen taas onnistui co-oppina ja split-screeninä, joten kutsuin kaverit kylään pelaamaan. Parikin kaveria myös poltti pelejä levylle, joita halusivat minun kokeilevan.
Tosiaan ihme tyyppejä kun kovasti suosittelevat tiettyjä pelejä, mutta eivät kuitenkaan ole niitä valmiita lainaamaan, etenkin jos eivät sattumoisin enää niitä itse pelaile ja omistavat fyysiset kopiot kyseisistä peleistä....
Itse en selvästikään liiku ns. "tosipelaavissa" piireissä, sillä kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut omia pelaamisiani. Tosin kavereista tiedän oikeastaan vaan yhden enemmän pelejä harrastavan, joka pelaa valtavirran pelejä, muut pelaavat jotain "nichempää". Usein tilanne on niin, että kun joku mainitsee pelaavansa uusinta CoDia tai muita AAA-pelejä, reaktio on usein "Pelaatko sinä oikeasti tuota valtavirran paskaa?", mikä johtaa usein väittelyyn grafiikan merkityksestä pelikokemuksen parantajana, tosin lähinnä vitsimielessä: minulla (ja varmaan kavereilleni) on ihan sama, mitä muut pelaavat, kunhan siitä saa kunnon keskustelua/väittelyä aikaan.
Hyvä blogi, täytyy myöntää, vaikka hieman lyhkäinen onkin. Erityisesti persoonallinen kirjoitustyyli lämmitti mieltäni.
Tykkäsin.
Muistutan usein itseäni, kun joku sanoo jotain jostain, mikä ei miellytä itseäni, että maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä. Tällaisen käsityksen oppii hyvin aikaisin internetin käytössä, varsinkin moderointihommissa.
Tulevaisuus on valinnainen. Yhden ihmisen mielipide on merkityksetön. Edes koko Suomen mielipide ei paina internetin vaakakupissa paljoa. "Hey, I've got an opinion! Really? Get in line, prodigy."
Tämä ei tarkoita etten välittäisi ihmisistä. Luen ison empatiani usein ongelmalliseksi. Minä välitän heidän tunteistaan. Ei minua "kiinnosta, mikä heitä kiinnostaa". Tuossa ei ole edes mitään järkeä. Edes minun ajatukseni ei ole noin metatasolla. Ja olen aika varma, että tämä pätee suurimpaan osaan ihmisiä.
Peleistä puhuttaessa keskustelu etenee turhan usein seuraavasti: "Ootko jo pelannut uusimman GTA:n läpi?" "Öö en mä oo pelannut mitään niistä aikasemmistakaan." "Oudoksuva tuijotus ja hiljaisuus."
EDIT: Toinen vaihtoehtoinen keskustelumalli: "Onkos sulla pleikkari kolmonen?" "Ei oo" "Aijaa no en mä sit voi puhua sun kans Last of Ussista" En tiedä kumpi tässä itseäni häiritsee enemmän, se että pelaajalla oletetaan olevan jokin tietty peli vai se, että pelistä ei voi keskustella ilman sen pelaamista.
Tämä, kertakaikkiaan tämä.
Tuota lausetta en muistanutkaan, onneksi juuri kukaan omista piireistäni ei tätä harrasta. Yleensä olen yrittänyt sanoa noihin että "kerro vaan" ja keskustellut asiasta niillä elementeillä mitä olen pelistä kuullut tai nähnyt. Se yleensä riittää. Mutta harmillisesti jotkut silti vastaavat "eiku emmä kerro ku etsää ymmärrä kuitenkaan" -tyyppisesti. Omaan korvaan tuo on kuulostaa tosi töykeältä.
Hyvä blogahdus ja näkökulma, jota valitettavan vähän otan huomioon. En olekkaan ajatellut, että tämä voi jotakuta näin paljon harmittaa. Onneksi tuota dissailua en paremmin harratsa, sillä on omassakin "pelisivistyksessä" paljon aukkoja. Tosin Game Stopin setä totesi hauskasti, kun tuon Zeldan kävin hommaamassa:"loppuu se mussutus".
Mielestäni tälläinen käyttäytyminen hieman riippuu. Onhan se hieman vaikea selittää jostain pelistä, mistä toinen ei tiedä paljon mitään. Kumminkaan sen ei pitäisi estää puhumasta siitä, mutta mielestäni tällaisessa keskustelussa ei päästä hirmuisen syvälle.