Kirjoittaja on Pelaajalehti.comin rekisteröitynyt käyttäjä, eikä kuulu Pelaaja-lehden toimitukseen. Kirjoittajan mielipiteet tai näkemykset eivät edusta H-Town Oy:n tai Pelaajan virallista linjaa.
”War... war never changes.” Näin murisi yksi suosikkinäyttelijöistäni Ron Perlman aikoinaan ensimmäisen Fallout-pelin alussa. Miehen jutuissa oli todellakin perää sillä sota ei koskaan ole muuta kuin konflikteihin perustuvaa oman edun ajamista jossa on osallisena vähintään kaksi osapuolta.
Oli kyse sitten Yhdysvaltain sisällissodasta, ensimmäisestä maailmansodasta, Persianlahden sodasta, Tähtien Sodasta tai vaikkapa Irakin sodasta, on kaikissa sodissa sama agenda. Sota ei ideologiana ehkä muutu mutta se toden totta kehittyy. Napoleonin aikaisissa sodissa taistelutantereina olivat aavat pellot jossa strategiat sekä mies- ja tulivahvuudet kohtasivat toisensa. Kolikon toisella puolella on moderni sodankäynti jonka suurimmat taistelut hoidetaan yleensä punaista nappia satojen kilometrien päästä painamalla.
Konsolisodat eivät ole poikkeus sääntöön. Ne ovat sotia joissa tavoitteet ovat osapuolilla samat; olla ja omistaa markkinoilla olevista pelikonsoleista se paras. Kun vielä muinoin sotaa käytiin nimenomaan pelivalikoimilla, on tämä sota myös kehittynyt teknisempään suuntaan. Nykyään ne videopelaamisen oleellisimmat asiat eivät ole avain voittoon vaan nykyään sotaa käydään pikselieroista. Hakekaa oksennuspussinne hyvät naiset ja herrat, nyt puhutaan pikselisodista.
1080p or GTFO
Kuulun itse siihen koulukuntaan joka on pelannut videopelejä sen ns. kultakausilla. NES-aikakauden kansainvälinen läpimurto, 16-bittisten konsolien laadukas valtataistelu, ensimmäisen Playstation aikaansaama valtavirtabreikkaaminen... kaikki hienoja aikoja olla pelaaja ja opetella pelialan koukeroita.
Tuolloin pelikonsolit olivat vielä nimenomaan pelaamiseen tarkoitettuja apparaatteja joiden pääasiallinen käyttötarkoitus oli toimia interaktiivisena ajanvietteenä joko yksin tai parhaimmassa tapauksessa porukassa. Markkinoilla oli tuolloinkin useita eri pelikonsoleita joiden välillä valita ja nämä pelikonsolit kilpailivat keskenään lähinnä maskotein ja pelivalilkoimin.
Keskustelut ala-asteen pihalla siitä, kuinka Mario-pelit ovat Sonic-pelejä parempia ja kuinka PlayStationin pelivalikoima on monia kertoja parempi kuin Saturnin arcade-peleihin painottava pelikirjasto, eivät unohdu ja tämä nimenomaan oli sitä oikeaa konsolisotaa. Pääpaino sotimisessa keskittyi nimenomaan tuotteisiin, joita tässä harrastuksessa käytämme ja jotka välittävät meille ne tuntemukset, joita tämän harrastuksen myötä saamme.
Tiedätkö kumpi versio GTA V:stä on kuvassa? Oikea vastaus: Mitä v*tun väliä!!??
Tuolloin konsolien väliset tehoerot olivat merkittäviä ja valinta konsolien hommaamisen välillä tehtiin nimenomaan pelillisten preferenssien johdosta. Ottaako PlayStation ja sen sadat, ellei jopa tuhannet, laatupelit huippuluokan CD-tason äänimaailmoilla, vaiko kenties ottaa N64 ja sen graafinen ylivertaus suppeammalla pelivalikoimalla? Oikeita ja tuntuvia eroja joista pystyi kiistelemään ihan vakavalla naamalla.
Nuo päivät ovat kuitenkin kaukainen muisto vain sillä nykyään konsolien, etenkin Sonyn ja Microsoftin, erot ovat tehoissa niin minimaalisia että erot pitää tehdä muualla. Exclusive-pelejä ei enää ilmesty samalla tahdilla kuin esim. 16-bittisellä aikakaudella, jolloin EA:n urheilupeleissäkin saattoi olla tuntuvia eroja eri konsoleilla pelattuna. Niitä videopelaamisen kannalta tärkeimpiä asioita, itse pelejä, ei voi enää käyttää sotavälineenä niin tehokkaasti.
Evoluutio on tehnyt tehtävänsä ja nykyään konsolisotaa käydään vertailemalla täysin pelaamiseen ja pelaamisen riemuun liittymättömiä pseudoeroja, joilla ei aikuisten oikeasti ole mitään merkitystä siihen tuotteen lopulliseen laatuun tai eroon. Nämä väen väkisin vaadittavat erot kaivetaan ties mistä epäoleellisista asioista ja yleensä ne ovat rivi numeroita joiden tarjoamat erot kilpailijaan nähden ovat mikroskooppisen pieniä ja 99,99% tapauksista täysin kokijansa silmissä.
Jostain syystä nykyään pelien laatuun ei vaikuta niinkään pelattavuus, haaste tai muutkaan videopeleissä oikeasti merkitsevät asiat vaan nykypäivän nimimerkkien takaa parkuvien urpojen mielestä laatu on yhtä kuin resoluutio. 720p-statuksella pyörivä peli ei vaan jostain kumman syystä voi olla yhtä hyvä kuin 1080p-resoluutiota hyödyntävä, oli kyseessä sitten eri peli tai ei.
Mun konsoli on parempi kuin sun konsoli!
Jokaisella sodalla on aina aloittajansa ja alkuhetkensä. Mikä oli tämän nykymuotoisen konsolisodan alkuhetki? Sitä en tiedä mutta haluaisin todella tietää miten sen saisi loppumaan? Videopeleihin keskittyvällä medialla on suuri rooli tässä asiassa. Sen rooli kaikkien näiden sotatantereiden (lue: keskustelufoorumeiden) keskellä olisi toimia tarhatätimäisen sovittelijan osassa joka kertoisi näille riitapukareilla että videopelaamisen pitäisi oikeasti ola hauskaa ja näillä naurettavilla tehovertailuilla ei oikeasti ole minkään helvetin järjen mukaan mitään eroa siihen että kuinka paljon peli X on laadukkaampi kuin peli Y.
Pelimedia ei tätä kuitenkaan tee ja se on enemmän kuin huolestuttavaa. Viikottaiset comparison-videot ja muut aihetta valitettavan vakavissaan sivuavat artikkelit ovat arkipäivää niin printatussa kuin näyttöpäätteiltämme silmiimme välittyvässä pelimediassa ja sen sovittelevan ja lempeän tarhatädin sijaan, toimii pelimedia lähinnä riidankylväjän roolissa ja nauraa matkalla nettilinkkien klikkauksia laskevaan pankkiin.
On enemmän kuin surullista nähdä eräänkin arvostamani pelimedian edustajan tunkevan naurettavan raflaavilla otsikoilla höystettyjä pikselieroihin keskittyviä vertauvideoita nettisivujensa etusivulle, etenkin kun ottaa huomioon että kyseisen pelimedian slogan on ”Rakkaudesta videopeleihin”. Onko tämä rakkaus sitä, että kiljutaan nimimerkkien takana satojen kilometrien päässä olevan toisen nimimerkin kanssa siitä, kuinka sen toisen konsolin Call of Dutyssä on yksi pikseli vähemmän vinossa kuin siinä toisessa, vai sitä että sitä todella muistaa Street Fighter IV:tä tai Super Mario Galaxya pelatessaan kuinka hauskaa videopelaaminen voi oikeastaan olla?
Yksi konsolisukupolvensa parhaita pelejä ja uskokaa tai älkää, se ei ole edes 1080p
Totta kai keskustelu on aina tervetullutta, oli kyseessä mikä tahansa asia, mutta kun keskustelu on tasoltaan sitä luokkaa mitä se näissä viimeisten aikojen konsolisotimisissa on ollut, ei voi kuin pyöritellä päätään tai pikemminkin upottaa kasvonsa kämmeniin ja toivoa, että nämä äidin pikku neropatit saisivat elämässään parempaa tekemistä kuin rakkaan harrastukseni saastuttamisen.
Konsolien, edelleen näiden kahden nimeltä mainitsemattoman, väliset erot näkyvät nykyään aivan muualla kuin itse pelaamisessa. Nämä laitteet ovat nykyään kodin viihdekeskuksia jotka ovat täynnä ties minkälaisia sovelluksia ja apuohjelmia, joten miksi ei kohdistaa tulivoimaa näihin osa-alueisiin?
Myös yksinoikeuspelien paremmuuseroista on mainiota keskustella mutta sekin keskustelu on valitettavasti mennyt siihen viime aikoina kuinka toisen konsolin ajopelissä on kaksi tai kolme pikseliä kirkkaampana ruudulla kuin toisen konsolin tasoloikkapelissä. Relevanttia ja mihinkään johtavaa? Ei todellakaan mutta odotas kun päästään puhumaan maa- ja varjotekstuurien mikroskooppisen pienistä eroista...
Paska peli koska ei ollut 60fps
Pelaaminen elää tällä hetkellä valitettavaa murrosvaihetta, jossa sen ei todellakaan pitäisi olla. Uusien konsolisukupolvien yleensä esittelevät innovaatiot ovat kaukana poissa kun laitevalmistajat keskittyvät vain ja ainoastaan parempien tehojen valjastamiseen sen sijaan että esittelisivät uusia tapoja pelaamiseen ja jos jotain uutta tai innovatiivista satutaan edes kokeilemaan, ajetaan se hyvin nopeasti alas ja tehdään kaikenlaisia itkuvirsiä ympäri internetiä.
Indie elää ja voi hyvin, koska se on enää ainoa paikka, jossa oikeasti kehittäjät uskaltavat yrittää uusia asioita. Mutta se, mikä innovaatiossa voitetaan, hävitään yleensä kaikessa muussa ja näin ei asioiden pitäisi olla. Innovaatioiden ja ison rahan tuotantoarvojen yhdistäminen on tänä päivänä jotain, joka on yhtä harvinaista kuin fiksu teksti Pelaajalehti.comin uutiskommentoinnissa.
Grafiikka ja teräväpiirto tekee hyvän pelin, kysykää vaikka yhdeltä vuoden paskimmista peleistä, joka kuvassa näkyy.
Muinoin sitä sai hieman häpeillä ja katsoa kenkiään kun kertoi jollekin henkilölle pelaavansa uusinta Super Mario -peliä. Yhdessä vaiheessa se oli äärettömän siistiä keskustella muiden ihmisten kanssa siitä miten on saanut Wipeoutissa uuden loistavan kierrosajan. Nykyään on lähinnä noloa ja hävettävää seurata muiden pelaajien argumentointia ja mietteitä tiettyihin asioihin liittyen ja samalla sitä itsekin harmittelee että luokittelee itsensä pelaajaksi.
Harmillista tosiaan.
- Norsukampa
Jos haluat saada oman tekstisi julkaistua Pelaajalehti.comin Blogit-osiossa, rekisteröidy sivustolle ja lue julkaisuohjeet täältä.
Kommentit
Videopelin laatu on monen eri tekijän summa ja näihin tekijöihin lukeutuu myös pelin visuaalinen anti. Ei niin, että grafiikka olisi laadun määräävä tekijä, mutta kyllä se mielestäni voi laskea, kuin myös nostaa kuviteltua arvosanaa.
Mitä tulee sitten tähän ns. pikselirunkkaukseen, olen kanssasi hitusen eri mieltä. Vaikka ero 720p: n ja 1080p: n välillä on suhteellisen pieni, niin se on kuitenkin havaittavissa. 1080p on parempi. Jos on valittava huonomman ja paremman vaihtoehdon välillä, niin on luonnollista haluta se parempi vaihtoehto, vaikka ero olisikin pieni. Samasta syystä ihmiset ostavat Blu-Rayta DVD: n sijaan tai vaihtavat toimivan puhelimensa uudempaan malliin.
Ruudunpäivityksen vaikutuksia ei myöskään kannata vähätellä. Tasainen ja nopea ruudunpäivitys saatta todellakin vaikuttaa positiivisesti itse pelattavuuteen etenkin hektisimmissä peleissä. Hidasta ruudunpäivitystä voisi melkeinpä verrata lagiin verkkopelissä. Kyseessä on ongelma, joka pahimassa tapauksessa voi rokottaa pelinautintoa kovallakin kädellä.
En myöskään allekirjoita useasti kuultua väitettä, että nykyään pelit olisivat pelkästää jonkinsortin grafiikkademoja. Päinvastoin, voisi melkein sanoa että viime vuosina parhaimmilta näyttävät pelit ovat olleet niitä parhaimpia, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Vielä viimeiseksi innovatiivisuudesta. Mielestäni nykytilanne on vallan mainio. On totta, että pelit ovat olleet edellisvuosina (niitä kuuluisia poikkeuksia lukuunottamatta) melko tasapaksuja tapauksia. Syitä tähän löytyy niin nykyisestä taloustilanteesta, kuin myös pitkittyneessä konsolisukupolvessa. Mutta jos minulta kysytään, niin tulevaisuus näyttää valoisalta. Tulevina vuosina on luvassa paljon mielenkiintoisia pelejä, joista osasta tulee muodostamaan uusia merkkipaaluja.
Se, etteivät laitevalmistajat pakolla koita keksiä jotain innovatiivista on mielestäni vain, ja ainoastaan hyvä asia. Nintendon viimeisimmät laitteet todistavat ettei pyörää tarvitse keksiä uudestaan. Kunhan tarjotaan tarpeeksi laadukas ympäristö jonne kehittäjät voivat pelinsä rakentaa, niin uskon että pelialakin siinä pikkuhiljaa uudistuu.
Innovaatioista tuli mieleen Telltalen The Walking Dead. Kyseinen teos oli "interaktiivista ajanvietettä" parhaimmillaan, tarjoten samalla pelaajille jotakin uutta. Teos ei koittanut saada pelaajie puolelleen komealla grafiikalla tai suurella mainoskampanjalla. Silti jotkut ylenkatsoivat peliä, ja ennen kaikkea sitä ylistäviä pelaajia ja pelitoimittajia. Joitakin on vain niin vaikea miellyttää.
Mutta kaiken kaikkiaan hyvä blogi. Kiitos tästä. Kirjoituksesi pisti ajattelemaan, ja usko minua, minä en yleensä ajattele liikoja.
Kyllä ainakin omalla kohdalla ruudunpäivitys vaikuttaa todella paljon pelattavuuteen. Viimeisimpänä esimerkkinä GTA V sai muuten aivan uskomattoman hyvän pelin vaikuttamaan erityisen rasittavalta paikoitellen. Olisi pitänyt vain suosiolla odottaa tulevaa pc / ps4 / xbone versiota, niin olisi saanut aivan toisenlaisen nautinon. Ehkä on aivan henkilöstä kiinni kuinka paljon grafiikka / ruudunpäivitys vaikuttaa. Itse kun on hc pc:llä pelaillut nyt kolmisen vuotta, niin erot hyppäävät silmille oikeen pahasti. Tällä hetkellä pleikassa pyörii Last of Us ja kyllä ruudunpäivtys ja graafinen anti syövät pelinautintoani huomattavasti. Ainoa elävä esimerkki joka tuli mieleen on naiset. Oletetaan, että rakastat naista, joka tarjoaa miellyttävää seuraa ja viihdettä. Ulkoinen olemus kuitenkin on lähempänä Maija Meikäläistä. Jos sitä on tottunut joka päivä "katselemaan" esim Kate Uptonia kolmisen vuotta putkeen, niin jokainen varmaan ymmärtää pointin.
Tässähän porukka nyt väittelee virheellisesti (tosin pienellä blogin kirjoittajan avustuksella) siitä, onko pelin visuaalisuus tärkeä ominaisuus peleissä vai ei. Jos nyt yhtään osaan lukea riveistä ja niiden välistä, oli blogin idea valitella pelialan homogeenisyyttä ja innovaatioidenpuutetta. Homogeenisyys ja innovaation puute johtavat siihen, ettei konsoleiden pelien eroiksi jää kuin pikseleitä, joka on vain pelaajalta pois. Valmistajat voisivat koittaa voittaa ostajia puolelleen jollain muulla kuin pröystäilemällä tehoeroilla.
Telltalen Walking Deadin innovaatiot ovat aika vähässä sillä peli oli likimain perinteinen point'n'click-peli hyvin vähäisellä interaktiolla ja olemattomalla määrällä genren hienointa asiaa, oivaltavia puzzleja nivottuna storytellingiin. Jos tämä mainittu "interaktiivinen ajanviete" olisi niin suurta ja ihmeellistä, olisi Dreamcastin Seaman ja N64:n Hey You Pikachu, pokanneet GOTY-palkintoja ympäri maan ilmestyessään (jälkimmäinen oli toki hieman ns. vajaa kömpelöine mikkeineen) ja Googlen viikottaiset minipelit olisivat pelilehtien kansissa. Walking Deadilla nyt sattui käymään älytön munkki siinä suhteessa että pelivuosi oli köyhä kuin opiskeleva työtön ja että sarja sattui olemaan ko. ajankohtana menestyksen aallonharjalla. Tämä toki on jonkun toisen käyttäjäblogin (köh köh) kommenteissa jatkettava aihe...
En ole huomannut valmistajien pröystäilleen tehoilla yms. Kyllä se pelimedia on väkisin näistä juttua vääntänyt. Enkä usko kenenkään pystyvän vaikuttamaan minkälaisia pelejä suurilta julkaisijoilta tulee ulos. Yltiösuuret budjetit ja hirveät riskit, niin pusketaan kaikille jotain periaatteella tavaraa ulos. Tämä koskee lähes jokaista isompaa AAA-peliä. Jos innovaatioita haluaa, niin suurella todennäköisyydellä niitä saa hakea indie ja mobiilipuolelta. Kyllä sieltä niitä hyviä uudistuksia saattaa viivellä siirtyä isompiikin peleihin.
Meinaatko kun on joku genre kyseessä täytyy sen noudattaa samaa vanhaa kaavaa. Puzzlet voivat sopia osaan peleistä, mutta en näe mitenkään tarpeelliseksi tuoda niitä Walking Deadiin. Tästä aiheesta voisin jatkaa keskustelua pitkään, mutta kiteytän oman pointin lyhyesti. Jos peli aiheuttaa tunteiden ryöpyn laidasta laitaan, on se onnistunut tehtävässään. En taaksepäin muistele Walking Deadia pelillisistä ansioista, vaan hahmojen välisistä suhteista, joissa se onnistuu äärimmäisen hyvin. Itse kyllä koin, että peli tarjosi paljon innovaatioita tarinankerronnalla ja pelaajaan vaikuttamisella. Niitä pelejä on todella todella harvassa, jotka pystyvät ainakin omiin tunteisiini vaikuttamaan yhtä voimakkaasti.
Tässä taitaa nyt sekoittua kaksi eri asiaa.
Toiset ovat ymmärteet tässä taitettavan peistä, siitä, määrittääkö graafinen loisto pelin laadun. Toiset taas keskittyvät saman tuotteen eri versioiden väliseen vertailuun.
Tätä resoluutiosotaahan käydään juuri jälkimmäisestä syystä. Minulle ei ole peligrafiikalla ole niin väliä ja esim. Tiny Death Starissa pikselit ihan erottaa ruudulla (!), mutta se on silti hyvä peli. Mutta monialustajulkaisua hankkiessa kiinnostaa, milla alustalla se sama kokemus on parhaimmillaan.
Mä en usko, että kukaan tässä väittää, etteikö skarpimpi kuvanlaatu olisi parempi, ihan siinä missä vaikkapa hyvä hifisysteemi, joka lisää pelinautintoa, tai vaikkapa mukava, pehmoinen tyyny perseen alla, kun pelaat. Mielestäni tässä kritisoidaan sitä, että näistä resoluutio/frameratehommista näyttää tulleen se merkittävin ja päällimmäisin asia pelimaailmassa. Monet määrittelevät tämän rajana pelinautinnon ja "prev-gen 90-luvun paskan" välillä. Keskustelu uusista konsoleista hukkuu nahisteluun pikseleistä ja ketään ei edes tunnu kiinnostavan, että siellä ruudulla pyörii ne samat pelit, mitä edelliselläkin konsolisukupolvella. Kaikki muu, joka ei täytä jotain tiettyjä piksenlinmäärästandardeja pitäisi siirtää samaan sektioon tyyliin mobiilipelien, tai Afrikan Tähden ja Cluedon kanssa, sillä ne eivät ole niitä TOSIpelejä.
Ironista sinäänsä, että Wii U:lla taitaa tällä hetkellä olla eniten 1080p/60fps pelejä….(readyyyyyy…FIGHT!)
Hyvä blogahdus ja toivottavasti nää next gen-ketjun eräät pösilöt ottaa hieman opikseen tästä. Balnazzardille ja Norsukammalle +1
Alkuperäisestä kirjoituksesta tuli minulle vain vaikutus, että Xbox:in kannattaja tuli PS4:n tultua markkinoille siihen tulokseen, että pikseleillä ei ole väliä.
Minun mielestä tämä "sotiminen" on hyvä asia ja vie konsoleita eteenpäin. Käsittääkseni Xbox360 oli se edellisen sukupolven "pelaajan valinta" ja nyt kelkka kääntyi toisinpäin. Toki jotkut kiihkoilijat huutelevat foorumeilla, koska pystyvät huutelemaan, mutta ne ketkä maksavat itse oman konsolinsa (ei isin tai äidin pussista) pitävät konsolisodan järkevissä rajoissa.
Toki on selvää, että peli luo kokemuksen ja määrittelee itse itsensä. Mikäli samasta pelistä on olemassa a) parempi tai b) huonompi versio, on naurettavaa väittää, ettei ole väliä kumman valitsee. Uusi kysymys on taas se, mikäli omistat XOnen ja PS4 versio on nätimmän näköinen ja pyörii muutaman fps:n paremmin, ostatko tuon takia kokonaan uuden konsolin? Sitten menee jo pilkun nyysäämiseksi.
Tämä sota taitaa olla voittajan löytänyt...
Kyllä... jep... et voisi enempää olla oikeassa.